maanantai 15. toukokuuta 2017

1073. Olli Mäenpään Yle-selvitys

                           Mäenpää: Pääministeri Sipilä sai Yleltä erikoiskohtelun

1. Yleisradio (Yle)  pyysi helmikuussa hallinto-oikeuden professoria Olli Mäenpäätä laatimaan selvityksen yhtiön journalistisesta päätöksenteosta. Toimeksiannossa selvitys rajattiin koskemaan Ylen nykyistä päätöksentekojärjestelmää. 

2. Olli Mäenpää on 67-vuotias kokenut ja julkaisutoiminnassaan sangen tuottelias ja todella pätevä hallinto-oikeuden tutkija. Hän on toiminut myös Julkisen sanan Neuvoston (JSN) puheenjohtajana 1999-2003 ja viitisen vuotta Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Mäenpää on antanut eduskunnan eri valiokunnille, lähinnä perustuslakivaliokunnalle, varmaan lähes tuhat asintuntijalausuntoa. Pilkkakirveet, esim. Aarno "Loka" Laitinen, ovat tuoneet aika usein esiin, että nuoruudessaan eli 1970-luvulla Olli kuului ns. taistolaisiin. Olli Mäenpää vaimo Marjatta Mäenpää toimi viimeksi Helsingin hallinto-oikeuden ylituomarina, siis ko. tuomioistuimen päällikköuiomarina. Marjatan sisko on laulajana ja näyttelijänä tunnetuksi tullut Sinikka Sokka. Tämä on naimissa jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen kanssa; Alpo toimi aiemmin jonkin aikaa teatterin johtajana Turussa.

3. Yle kertoi selvityspyynnöstään 23.2.-17 eli samana päivänä, jolloin JSN antoi päätöksensä ns. Terrafame-asiassa tehtyihin kanteluihin. JSN antoi tuolloin Ylelle langettavan päätöksen pääministeri Juha Sipilää ja Terrafamea koskeneen uutisoinnin osalta. Kolme Ylen palveluksesta irtisanoutunutta toimittajaa oli arvostellut Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen (U&A) päätoimittaja Aatte Jääskeläistä Juha Sipilää koskevan uutisoinnin tukahduttamisesta. Kolme toimituksen toimittajaa irtisanoutui Jääskeläisen menettelyn johdosta Ylen palveluksesta.

4JSN:n päätöksen mukaan Ylen toiminnassa oli nähtävissä piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja Jääskeläinen on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. JSN joutui päätöstä tehdessään äänestämään, sillä ratkaisu syntyi äänin 6-6. jolloin neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin kanta ratkaisi.

5. Professori Olli Mäenpää antoi selvityksensä tänään. Siinä on 67 sivua. Mäenpää päätyy yleisarvioinnissaan siihen, että Yle toimii yleisesti ottaen riippumattomasti. Hän edellyttää kuitenkin - ja vieläpä selvin sanoin - Ylen journalistisen johtajuuden parantamista ja riippumattomuuden vahvistamista. Lisää riippumattomuutta, toteaa selvitysmies Mäenpää.

Mäenpään raportti

6. Raporttia varten Mäenpää on haastatellut 48 Ylen johtajaa tai journalistia ja tutkinut alan lainsäädäntöä sekä ohjeistusta. Haastateltujen joukosa on monia tunnettuja nimiä, kuten esimerkiksi Ruben Stiller, Ylestä Terrafame-tapauksen johdosta ovet paukkuen lähteneet toimituspäällikkö Jussi Eronen ja toimittajat Susanna Päivärinta ja  Salla Vuorikoski, Atte Jäskeläinen, toimitusjohtaja Jussi Kivinen, Sote-toimittaja Tiina Merikanto, Ari Mölsä (lakimies hänkin),  Jyrki Saarikoski, Timo Seppänen, Riikka Uosukainen, Thomas Wilhelmsson jne. 

7. Selvitysmies kehottaa Ylen johtoa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota yhtiön journalistiseen vastuuseen oikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun sijaan. Mäenpää totesi Ylen TV-uutisissa äsken, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusta on johdettu ikään kuin "lakirjan takaa" ja "käräjäoikeus edellä" (onhan Atte Jääskeläinen, kuten todettua, juristi), vaikka Ylen toimintaa pitäisi Mäenpään mukaan  johtaa "sananvapaus edellä". 

8. Terrafame-tapauksessa, johon Mäenpää näyttää puuttuneen omasta aloitteestaan, Ylen journalistinen vastuu jäi Mäenpään mukaan selkeästi taka-alalle. Terrafamen tapausta ei muuten mainita raportin sisäällysluettelossa, mutta sitä koskeva käsittely alkaa selvityksen sivulta  48. Mäenpään mukaan uutista laadittaessa journalistinen johto, siis päätoimittaja Atte Jääskeläinen, turvautui eränlaiseen ”mikromanagerointiin” - tällä termillä tarkoitetaan lähinnä johdon puuttumista pikkuasioihin ja halua pitää kaikki langat  omissa käsissään - vaikka toimittajan laatimassa uutisjutussa ei ollut oleellisia virheitä. 

9. Jonkinlaiseksi yleislääkkeeksi Mäenpää ehdottaa Ylen riippumattomuuden seurantaa, esimerkiksi vuosittaisella arvioinnilla. Lisäksi hän ehdottaa, että Yle-lakiin otettaisiin nimenomainen mininta yhtiön riippumattomuudesta.

10. Professori Mäenpään mukaan Terrafame-tapauksessa johtaminen mukautui ulkoiseen vaikuttamiseen - suomeksi sanottuna siis pääministeri Juha Sipilän Terrafamen uutisen laatineeseen toimittajaan ja päätoimittaja Jääskeläiseen kohdistamaan poikkeuksellisen räikeään painostukseen - mikä on horjuttanut yleisön luottamusta Ylen riippumattomuuteen. 

11. Asia voitaisiin ilmaista selkokielellä siten, että vaikka Ylen riippumattomuus ei yleisesti ottaen ole selvitysmiehen mukaan ollut uhattuna, Terrafame-asiassa suurelle yleisönlle ja myös selvitysmiehelle syntyi sellainen vahva mielikuva, että luottamus Ylen riippumattomuuteen on pääministerin onnistuneen painostuksen johdosta kärsinyt tuntuvan kolauksen. Yle siis mukautui poliittiseen painostukseen, jota edusti pääministeri Juha Sipilä, joka on valtakunnan tärkein yksittäinen toimija. Johtopäätös on sama, mikä ilmenee myös JSN:n Ylelle antamasta langettavasta päätöksestä. Tällaiseen painostukseen riippumaton Yle ei saa taipua, Mäepää korostaa. 

12. Ylen hallitus, jonka puheenjohtajana on Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson - juristi ja professori hänkin - käsitteli Olli Mäenpää selvitystä kokouksessaan tänään, kuulemma nelisen tuntia. Tiedotteessaan Ylen hallitus ilmoittaa, että yhtiön vastaavilla toimittajilla, siis myös Jääskeläisellä, on sen luottamus. Ylen hallitus kehottaa kuitenkin yhtiön toimivaa johtoa, lähinnä toimitusjohtaja Jussi Kivistä (kok)toteuttamaan Terrafamen tapauksen jälkeen jo aloitettuja korjaustoimenpiteitä ja ratkomaan Olli Mäenpään selvityksen esille nostamia ongelmia.

13. Wilhelmssonin mukaan hallituksen keskustelussa oli esillä oli myös vastaavien toimittajien asema, ja yksimielisesti hallituksen jäsenet olivat sitä mieltä, että "tällä porukalla mennään". Luottamus päätoimittaja Atte Jääskeläiseen on säilynyt, korostaa Thomas Wilhelmsson.

14. Thomas Wilhelmsson on 67-vuotias oikeustieteen tohtori, joka on toiminut Helsingin yliopiston siviilioikeuden ruotsinkielisenä professorina ja sen jälkeen yliopiston vararehtorina, sitten yliopiston rehtorina (2008-2013) ja nyt siis yliopiston kanslerina. Myös Wilhelmsson on ollut - ainakin nuoruudessaan - kallellaan vasemmistoon, mitä osoittaa mm. SKDL:n jäsenyys. Lakimiespiireissä Wihelmsson tunnetaan usein käytettynä ja ahkerana välimiehenä - niitähän kaikki pätevät hamuavat itselleen. Thomas Wilhelmssonia on pidetty taitavana siviilioikeuden tutkijana, mistä johtunee, että hänelle myönnettiin vuonna 2011 Knut ja Alice Wallenbergin säätiön palkinto ansioistaan oikeustieteen alalla. Palkinnon arvo on vaatimattomat 1 miljoona Ruotsin kruunua. Kyllä se nyt anakin yhden jutun välimiespalkkiota vastaa!

15. Huhtikuussa ilmeni, että Suomi on pudonnut Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistalla Norjan ja Ruotsin jälkeen sijalle kolme. Vuosittain julkaistavalla listalla Suomi oli tätä ennen ykkösenä vuodesta 2010 alkaen.

16. Järjestön mukaan Suomen sijoituksen pudotuksen syynä oli nimenomaisesti pääministeri Juha Sipilän painostus Yleä kohtaan, johon Yle taipui, kuten myös Olli Mäenpään selvityksessä todetaan. Järjestö toteaa raportissaan, että painostus oli kansalaisille ja toimittajille yllätys. Järjestön Suomen-osaston puheenjohtaja Ilkka Nousiainen pitää tapahtumien antamaa kuvaa sananvapauden mallimaasta huonona.

– Pääministerin asema julkisen vallan käyttäjänä ja tapa puuttua voimakkaasti yksittäisten ammattitoimittajien työhön näyttäytyi sananvapauden rajoittamisena kotimaan lisäksi myös kansainvälisessä mediassa. Kun tähän vielä lisätään yksittäisten toimittajien perustellut irtisanoutumiset, välittyi maailmalle kuva, joka ei sopinut sananvapauden mallimaahan, Nousiainen sanoi 26.4.2017 järjestön tiedotteessa.

17. Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire pitää Suomen putoamista listan kärjestä vuoden merkittävimpänä tapauksena. Deloire pitää yllättävänä myös sitä, että journalistien ammattitaito ja hyvät käytännötä eivät estäneet sananvapauden heikkenemistä.

18. Suomalaisessa mediassa on tänään ihmetelty tapaa, jolla Ylen toimitusjohtaja Jussi Kivinen ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson kiirehtivät heti Ollli Mäenpään selvityksen jättämisen jälkeen antamaan varauksettoman tukensa päätoimittaja Atte Jääskeläiselle. Tähän tukikuoroon yhtyi Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kivelä (persut). Kaikki kolme yrittivät korostaa, että itse asiassa Mäenpään raportti oli Ylen kannalta hyvin edullinen. He tuntuvat selvästi väheksyvän pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdostamaa painostusta ja Atte Jääskeläisen menettelyä taipua painostuksen  edessä. Herrat tuntuvat vähät välittävän siitä, että Suomi menetti sananvapauden ykkösmaan asemansa nimenomaan ko. jupakan takia. Järkyttävää piittaamattomuuta, sanoisin.


torstai 27. huhtikuuta 2017

1072. Uusi oikeusministeri Antti Häkkänen


1. Hallituspuolueet päättivät tänään torstaina uusista ministereistä. Hallitus päätti puoliväliriihessä lisätä ministereiden määrää kolmella siten, että kukin puolue saa yhden lisäministerin. Ministereiden määrä nousee täten 14:stä 17:ään. Keskustalla on hallituksessa jatkossa siis 7 ja kokoomuksella ja perussuomalaisilla kummallakin viisi ministeriä. Uudet ministerit nimitetään tehtäväänsä ensi viikon perjantaina pidettävässä tasavallan presidentin esittelyssä.

2. Perussuomalaisten kannatus putosi kunnallisvaaleissa 8,5 prosenttiin, kun puolue oli vielä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa saanut lähes 18 prosentin ääniosuuden. Toki eduskuntatulos pätee edelleen, mutta tosiasia on, että Suomessa ei ns. pienpuolueilla, jollaiseksi persut on nyt vajonnut, ole koskaan aiemmin ollut hallituksessa viittä ministeriä.

3. Uusiksi ministereiksi nousevat keskustan Jari Leppä, josta tulee maatalousministeri, persujen Sampo Terho, joka saa kulttuuri- ja urheiluministerin salkun, johon lisättiin nyt EU-asiat, ja kokoomuksen Antti Häkkänen, josta tulee oikeusministeri. Tuplaminsterinä hallituksessa tähän asti ollut persujen Jari Lindström jatkaa tästä eteenpäin enää vain työministerinä.

4. Kun uudet ministerit ovat kaikki miehiä, on Juha Sipilän hallitus kovin miesvoittoinen, sillä sen 17 ministeristä 12  on miehiä ja vain 5 naisia; ministerit Risikko, Gran-Laasonen, Vehviläinen, Berner ja Mattila. Mihin kummaan se paljon puhuttu tasa-arvo hallituksesta yhtäkkiä katosi? Tätä ennen Suomen 2000-luvun hallituksissa on ollut suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia. Valtioneuvoston selonteossa  miesten ja naisten tasa-arvosta vuodelta 2010 todetaan, että "hallituksen tavoittena on turvata sukupuolten tasapuolinen edustus hallituksen työskentelyssä, niin ministereiden kuin valtiosihteereidenkin osalta". Selonteon tarkoituksen oli linjata tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020 asti.

5. Oikeusministeri Antti Häkkänen on vasta 32-vuotias ensimmäinen kauden kansanedustaja. Hän kolutukseltaan juristi eli oikeusieteen maisteri. Grandunsa ei lopputyönsä Häkkänen laati vero-oikeudesta.Tuomioistuinharjoittelu Häkkäseltä jäi ilmeisesti jäänyt tekemättä, joten hänellä ei ole varatuomarin titteliä. 

6. On tietenkin suuri parannus, että jatkossa oikeusministerinä toimii lainopillisen koulutuksen saanut henkilö. Vielä 15 vuotta sitten laissa nimenomaan määrättiin, että oikeusministeriksi voitiin nimittää ainoastaan juristi. Jari Lindström oli maallikko, koulutukseltaan kemian laborantti, ja entiseltä ammatiltaan Kuusankosken tehtaalla työskennellyt paperimies, joka joutui sittemmin työttömäksi ja päätti osin siksi liittyä perussuomalaisen puolueen jäseneksi. Oli tietenkin aikamoinen kauneusvirhe valita oikeusministeriksi maallikko, mutta vielä pahempi kauneusvirhe oli se, että maallikosta tehtiin tuplaministeri; Jari Lindstöm nimitetiin hallituksessa myös työministeriksi. Kaikkea 100-vuotiaassa Suomessamme annetaankin tapahtua! 

7. Antti Häkkänen on on syntynyt  Etelä-Savon Mäntyharjulla, jossa hänella edelleen on asuinpaikka. Myös uusi maatalousministeri Jari Leppä on kotoisin Etelä-Savosta,  tarkemmin sanottuna Mäntyharjun naapurikunnasta Pertunmaalta. Molemmat herrat on valittu eduskuntaan Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. 

8. Antin isä  Markku Häkkänen on myös juristi, ja myös hän on kokoomuslainen ja toiminut jäsenä kokoomuksen puolue-elimissä. Antti Häkkänen on kuulunut Mäntyharjun kunnanvaltoon vuodesta 2009 lähtien. Häkkänen, joka liittyi kokoomukseen 15-vuotiaana, on eräänlainen poliittinen broileri, sillä hänen tehtävänsä ovat liittyneet lähinnä puolueen eri tehtävissä ja kokoomuslaisten ministereiden (mm. Paula Risikon) avustajana toimimiseen. Häkkänen valittin 2011 Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi kaudelle 2012-2013, mutta tammikuussa 2013 hän erosi puheenjohtajan tehtävästä, sillä hän siirtyi pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajaksi.

9. Antti Häkkänen oli ehdolla EU-vaaleissa 2014 kokoomuksen ehdokkaana ja sai 12 500 ääntä, muttei tullut valituksi. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Häkkänen keräsi 6 200 ääntäja pääsi eduskuntaan. Häkkänen valittin kesäkuussa 2016 kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Häntä pidetään tulevaisuuden toivona ja hänet mainitaan  ministeri Kai Mykkäsen ohella Petteri Orpon vahvimpana manttelinperijänä kokoomuksen puheenjohtajana.

10. Juuri Petteri Orpo halusi Antti Häkkäsen uudeksi oikeusministerksi. Syyksi Orpo on sanonut sen, että Antille voidaan laittaa oikeusministerille kuuluvien tehtävän ohella muitakin eli yleispoliittisia "seurantavastuita". Orpon mukaan ko. seikka oli itse asiassa pääperuste ottaa Häkkänen hallitukseen. Häkkäsen kerrotaan olevan perehtynyt hyvin mm. sote-uudistukseen. Ei nyt tule heti mieleen, olisiko kokoomuksen eduskuntaryhmässä ollut Häkkäsen ohella muita juristin tutkinnon suorittaneita kansanedustajia kuin Ben Zyskowicz. Ben on aina kieltäytynyt ministerisalkusta vedoten siihen, että hän kärsii vakavasta migreenistä. Aika outo juttu tämäkin, sillä Ben Z. esiintyy esimerkiksi eduskunnan kyselytunneilla yleensä niin räväkästi, että hän aiheuttaa päänsärkyä lähinnä kollegoilleen. 

11. Antti Häkkänen lennätettiin keskiviikkona varta vasten Suomeen Yhdysvalloista, jonne hän oli matkustanut muiden perustuslakivaliokunnan jäsenten kanssa. Yllättävä asia myös tämä valiokunnan matkustaminen moneksi päiväksi kauas ulkomaille aikana, jolloin eduskunnassa käsitellään useita mielenkiintoisia ja tärkeitä lakiesityksiä. Valiokuntien runsas matkustelu ulkomailla on vanha vitsaus, josta ei näytetä päästävän eroon, ei sitten millään, vaikka noista matkoista on eduskunnan työn kannalta erittäin vähän hyötyä.

12. Antti Häkkänen antoi torstaina Hesarille hieman varomattoman tuntuisen lausunnon heti sen jälkeen, kun kokoomus oli päättänyt valita hänet ehdolle oikeusministeriksi. Häkkänen sanoi tuntevansa intohimoa oikeusministerin toimialaa kohtaan ja varsinkin kriminaalipolitiikkaa kohtaan. Tässä nyt ei vielä sinänsä ole mitään varsinaista mokaa tapahtunut, vaikka kriminaalipoliitikan mainitseminen tulevan ministerin "erityisintohimona" on kieltämättä aika yllättävä maininta mieheltä, jonka erityisala on tähän saakka ollut vero- ja työoikeus, siis suinkaan rikosoikeus tai kriminaalipolitiikka.

13. Häkkänen jatkoi, että hänen mielestään "väkivalta- ja seksuaalirikoksista on annettu vuosien saatossa kohtuullisen lieviä tuomioita" ja että "niitä pitää tarkastella tämän työn yhteydessä". Häkkänen tarkoitti lievistä tuomioista puhuessaan oikeastaan tuomioistuinten määräämiä lieviä rangaistuksia. Minusta ei oikein voida käyttää sanontaa "kohtuullisen lieviä tuomioita" (oikeastaan siis rangaistuksia), vaan johdonmukaisempaa olisi ollut puhua tässä yhteydessä ollut "kohtalaisen lievistä" rangaistuksista.

14. Mutta oli yllätys, että tuleva oikeusministeri puuttui heti kärkeen ja itse asiassa ensimmäisessä haastattelussaan asiaan, joka ei oikeusministerin toimenkuvaan suoranaisesti kuulu, eli tuomioistuinten tietyn tyyppisistä rikoksista langettamien rangaistusten määrään ja niiden väitettyyn lievyyteen. Oikeusministerin pitäisi kunnioittaa tuomioistuinten riippumattomuutta, joten hän ei voi ottaa silmätikukseen tuomioistuinten määräämiä rangaistuksia. Oikeusministeri ja koko hallitus sekä eduskunta voivat puuttua rangaistuskäytännössä havaitsemiinsa epäkohtiin vain lakia muuttamalla, tässä tapauksessa siis aikaisemmin laissa säädettyjä rangaistusasteikkoja mahdollisesti ankaroittamalla. 

tiistai 25. huhtikuuta 2017

1071. Ranskan presidentinvaalit

           Ranskan tulevaa presidenttiparia 25 vuoden ikäero ei haittaa

1. Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros pidettiin eilen sunnuntaina. Vaalin toiselle kierrokselle selvisivät kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta eli Eurooppa mielinen ja maltillinen Emmanuel Macron ja oikeistopopulistien Marine Le Pen.  Macron sai ääneistä 23,9 ja Le Penn 21,4 prosenttia. Vaalien toinen kierros pidetään 7.5. 

2. Jatkosta putosivat koservatiivi François Fillon (19,9 prosenttia) ja laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon (19,6 prosenttia). Kaikista heikoimmin kävi hallitsevan sosialistipuolueen ehdokkaalle Benoit Hamonille, joka sai äänistä vain 6,35 prosenttia. Istuva presidentti François Gérard Georges Nicolas Hollande ei asettunut edes ehdokkaaksi. Kärkinelikosta Fillon on ainoa, joka edustaa Ranskan perinteisiä valtapuolueita.

3. Toisella kierroksella Macron ehdoton ennakkosuosikki, sillä ranskalaisten selkeä enemmisö vastustaa - ainakin ennen toista kierrosta - Le Pennin valintaa presidentiksi. Yllätyksiä voi vielä kuitenkin tapahtua.

4. Emmanuel Macron on vasta 39 -vuotias, joten hänestä tulisi Ranskan kaikkien aikojen nuorin presidentti. Hän kuului aiemmin sosialistipuolueeseen ja toimi presidentti Hollanden talouspoliittisena neuvonantajana kunnes Hollande nosti hänet talousministeriksi.

5. Vuosina 2002–2004 Macron opiskeli tunnetussa Kansallisessa hallintokoulussa (École nationale d'administration, ENA). Hänen pääaineensa oli filosofia ja hän teki yliopistollisen lopputyönsä Niccolò Machiavellistä ja väitöskirjansa Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofiasta.

6. Macron toimi Ranskan talousministeri kaksi vuotta 2014 - 2016. Hän on entinen Rothschild-pankin investointipankkiiri. Rothschild-pankissa (2008–2012) Macron oli osallisena, kun Nestlé vuonna 2012 osti Pfizerin tytäryhtiön, joka yrityskauppa teki Macronista miljonäärin.

7. Sosialistipuolueesta erottuaan Macron perusti huhtikuussa 2016 En Marche! ('Liikkeelle') -nimisen edistyksellisen ja sosiaaliliberaalisen poliittisen ryhmittymän. Marraskuussa 2016 Macron ilmoitti asettuvansa pääpuolueiden ulkopuoliseksi ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaaleissa.

8. Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa Brigitte Trogneuxin kanssa. Brigitte on nykyisin 64 -vuotias eli Emmanuel on vaimoaan 25 vuotta nuorempi. Macron alkoi seurustella Brigitten kanssa 18-vuotiaana vuonna 1994. Brigitte Trogneux kuuluu amiensilaiseen Trogneux-suklaatehtailijasukuun.

9. ”Mitä ikinä teetkin, menen kanssasi naimisiin”. Nämä sanat Trogneux kertoo kuulleensa Emmanuel Macronin suusta, kun tuleva presidenttiehdokas oli 17-vuotias opiskelija lukiossa, jossa Trogneux opetti ranskan lisäksi latinaa. Macronin luokalla opiskeli myös Laurence Auzière, Trogneux’n tytär, joka on siis saman ikäinen kuin äitinsä aviomies. Trogneux’n kolmesta lapsesta vanhin, poika Sebastien, on Macronia kaksi vuotta vanhempi.

10. Mutta osataan sitä myös meillä Suomessa.Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on 69 -vuotias ja hänen vaimonsa Jenni Haukio täytti äskettäin 40 vuotta. Presidenttiparin ikäero on siis 29 vuotta, eli he panevat tässä suhteessa Ranskan tulevaa presidenttiparia selvästi paremmaksi. Avioliiton Niinistö ja Haukio solmivat vuonna 2009, jolloin Niinistö oli 60 ja Haukio 31-vuotias. Aiemmin Sauli seurusteli ja oli kihloissa (2003-204) Tanja Karpelan (kesk) kanssa, joka oli kulttuuriministerinä Matti Vanhasen hallituksessa (2003-2007). Kihlaus purkautui, luultavasti osin siksi, että Tanja edusti eri puoluetta kuin Sauli, mikä ei sopinut presidentin paikkaa tavoitelleen Saulin suunnitelmiin.

11. Emmanuel Macronin tavoin Sauli Niinistökin on toiminut ennen presidenttikauttaan pankkiirina, ei kuitenkaan yhtä kuuluisassa yksityisessä pankissa kuin Emmanuel Macron. Sauli oli Luxemburgissa sijaitsevan Euroopan investointipankin varapääjohtajana vuosina 2003-2007. Luxemburgin pankissa on kahdeksan varapääjohtajaa, jotka ovat samalla pankin johtokunnan jäseniä. Ko. investointipankin varapääjohtajan työ on helppoa ja kevyttä kuin heinänteko, eikä sen saamiseen vaadita pankkiirin koulutusta, kokemusta, menestystä tai huippuarvosanoja. Paikka on hyvävelipalkkiovirka niille poliitikoille, joille pitää löytää mahdollisimman kevyt ja hyväpalkkainen työ ja johon jäsenmaat valitsevat edustajansa lähinnä poliittisilla perusteilla. 

12. Jos Emmanuel Macron suoritti, kuten kerrotaan, yliopistollisen loppututkintonsa huippuarvosanoin, niin samaa ei totisesti voida sanoa Sauli Niinistöstä. Hän suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon Turun yliopistossa 1970 -luvulla jokseenkin heikoilla arvosanoilla. Hyvät tiedot Niinistö sai vain maa- ja vesioikeuden tentistä, kaikissa muissa tenteissä Niinistön oli tyytyminen arvoosanaan tyydyttävät tiedot; erinomaisia tietoja ei tullut yhdestäkään tentistä. Niinistön gradututkielma jäi kateisiin. 

13. Presidentinvaalit olivat Emmanuel Macronille ensimmäiset vaalit - ja heti on tulossa presidentin virka. Sauli Niinistö sen sijaan osallistui ennen presidentiksi tuloaan moniin vaaleihin. Eduskuntaan Niinistö valittin muuten vasta kolmannella yrityksellään. 

14. Pelkkä juristin tutkinto on myös Jan Vapaavuorella, joka halusi seurata Sauli Niinistön jalanjälkiä ja aloitti Euroopan investointipankin varapääjohtajana pari vuotta sitten, kun hänestä ei tullut kokoomuksen puheenjohtajaa eikä pääministeriä. Vapaavuorelle on maksettu pankissa 24 000 euron suuruista kuukausipalkkaa ja sen päälle tulee vielä erilaisia etuja. Luxemburgin palkkaverotus on aika kevyttä. Nyt Vapaavuoresta tulee Helsingin kaupungin pormestari, jonka palkka on vain 14 000 euroa kuukaudessa. 

15. Mutta ei hätää, sillä lähtiessään Luxemburgista Vapaavuori saa kultaisen kädenpuristuksen, eli hänelle maksetaan kolmen vuoden ajan joka kuukausi n. 10 000 euron suuruista siirtymäkorvausta. Tätä asiaa Vapaavuori ei kertonut kuntavaaliehdokkaana ollessaan. Asian tultua ilmi tilannetta pähkäiltiin muutama päivä, kunnes Vapaavuori tuli järkiinsä ja ilmoitti tänään lahjoittavansa siirtymäkorvauksen hyväntekeväisyyteen. Lahjoituksen kohdetta ei ole toistaiseksi kerrottu. Minusta Vapaavuori voisi lahjoittaa osan siirtymäkorvauksesta vaikkapa rikosuhrirahastolle.

                                  Näytillä jälleen, setämies ja nukke-nainen




tiistai 11. huhtikuuta 2017

1070. Kuntavaalit 2017

                              Älä ny ala vollottaan...kyllä sä olet sen olues ansainnu

1. Kuntavaaleihin oli asetettu yhteensä 33 616 ehdokasta. Valtuustoihin valittiin koko maassa 8 999 jäsentä. Äänestämässä kävi yhteensä 2 582 666 äänioikeutettua. Äänestysprosentti jäi jälleen alhaiseksi, vain 58,8 prosenttia. Surkea tulos!

2. Vaalien suurimmaksi puolueeksi nousi kokoomus 20,7 prosentin kannatuksellaan. Sen perässä tulivat SDP (19,4 %), keskusta (17,5 %), vihreät (12,4 %), perussuomalaiset (8,8 %), vasemmistoliitto (8,8 %),  RKP (4,9 %),  KD eli kristillisdemokraatit (4,1 %) ja muut eli ns. pienpuolueet (2,1 %). Nukkuvien "puolue" oli siten ylivoimaisesti suurin ryhmä, sillä äänestämättä jätti peräti 41, 2 % äänioikeutetuista.

3. Vaalien suurin voittaja oli Vihreä liitto (vihreät), sillä se kasvatti ääniosuuttaan vuoden 2012 kuntavaaleista 3,9 prosenttiyksikköä. Plusmerkkisen tulokset saivat myös RKP (+0,2 %-yks.) ja KD (+0,4 %-yks.). Suurin häviäjä oli perussuomalaiset, joka ääniosuus putosi  3,5 prosenttiyksikköä eli 12,3 prosentista 8,8 prosenttiin. Myös kolmen suurimman puolueen ääniosuus laski, eli kokoomuksen 1,2, Sdp:n 0,2 ja keskustan 1,1 %-yksikköä vuoden 2012 vaaleista. Vihreä liitto on nyt Euroopan suurin vihreä puolue. Kolmen hallituspuoueen yhteinen ääniosuus laski 5,8 prosenttiyksikköä. 


4. Vaalien todellinen ääniharava oli kokoomuksen Jan Vapaavuori, joka sai Helsingin pormestarinvaaleiksi nimetyssä äänestyksessä karvan verran alle 30 000 ääntä. Vihreiden Anne Sinnemäki jäi kauas Vapaavuoren taakse saaden vain hieman alle 9 000 ääntä. Vapaavuori sai näin maukkaan revanssin katkeralle tappiolleen vuodelya 2014, jolloin hän hävisi kokoomuksen puheenjohtakisassa Paula Risikolle ja Alexander Stubbille.

5. Vaaliehdokkaista peräti 32 sai 0 ääntä, eli he eivät änestäneet edes itse itseään. Kuusamossa näitä henkilöitä oli neljä, joista kaksi oli persuehdokkaisiin kuulunut  Pahkalan pariskunta, Liisa ja Risto. He kertoivat ltapäivälehdille, että olivat toki käyneet äänestämässä, mutta että "kuka hullu sitä nyt itseään äänestäisi". Reilua puhetta! Yhdestä nollakerhoon jääneestä ehdokkaasta eli keuruulaisesta Tuomo Kyllästisestä (SDP) tuli kuitenkin varavaltuutettu puolueensa hyvän menestyksen johdosta.

6. Timo Soini lähestulkoon kyynelehti vaalituloksen selvittyä. Nyt ei tullut Timpalle eikä persuille jytkyä, tuli lötkö.  Soini toipui kuitenkin nopeasti ja piti puoleväelleen tunteikkaan kiitospuheen, jossa tunnusti reilusti, että "turpaan tuli, mutta henki jäi". Persujen tappio oli galluppien mukaan jo etukäteen selvä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista perussuomalaisten ääniosuus laski 8,8 prosenttiyksikköä, eli puolue on menettänyt kahdessa vuodessa 300 000 ääntä eli puolet äänestäjistään. Tätä ne löysät vaalilupaukset ja hallitusvastuu teettää.

7. Timo Soini ei kuitenkaan raski luopua ulkoministerin salkustaan, mikä on aika kummallista. Se, aikooko puolue jatkaa hallituksessa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ratkeaa paljolti kesäkuun puoluekokouksessa, jossa persuille valitaan uusi puheenjohtaja eli joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho. Jos persut jatkaa hallituspuolueena, Soini tekisi viisaasti, jos ymmärtäisi luopu ministerinsalkustaan, jonka saisi puolueen uusi puheenjohtaja. Halla-aho peittosi Helsingissä äänimäärässä selvästi Sampo Terhon. Jussi Niinistön kannatus oli yllättävn huono, vain n. 1 300 ääntä ministerismiehelle; jopa Mika Raatikainen sai enenmmän ääniä Helsingistä. Persujen ei siis kannata missään nimessä nimetä Jussi Niinistöä ehdokkaakseen ensi vuoden presidentinvaaleissa.

8. Tässä kuussa hallituksessa on luvassa järjestelyjä, jolloin Jari Lindström luopuu toisesta eli oikeusministerin salkustaan ja hallitukseen otettaneen näillä näkymin ehkä jopa kolme ministeriä lisää.  Jos persut saisivat hallituksen ministeriksi uuden puheenjohtajansa, olisi puolueella, jonka kannatus on enää vaivaiset 8-9 prosenttia, hallituksessa peräti viisi ministeriä. Aikaisemmissa hallituksissa tällaisilla pienpuolueiksi luonnehdittavilla puolueilla on ollut aina korkeintaan kaksi ministerinpaikkaa.

9. Keskustan vaalimenestys huononi, mikä ei minua mitenkään yllättänyt. Ylimielisyydestä aiheesta arvosteltu pääministeri Juha Sipilä asetti vaaleissa puolueen minimitavoitteeksi vuoden 2012 kuntavaalituloksen eli 18,6 prosentin ääniosuusden saavuttamisen, mistä puolue kuitenkin jäi 1,1 prosenttiyksikköä. Pääministeripuolueelle varsin vaisu tulos. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista keskustan kannatus on laskenut 3,7 %-yksikköä. Antaa mennä kun on alamäki vaan!

10. Keskustalle Helsingin ja muiden suurimpien kaupunkien valtaaminen on edelleen vain kaukainen haave. Helsingissä keskusta sai vain kaksi valtuutettua ja menetti ainakin neljä paikkaa. Valtuuston ulkopuolelle jäi kaksi keskustan kansanedustajaa eli Pekka Puska (ääniä 837) ja ministeri Kimmo Tiilkainen (ääniä 798). Istuvalle ministerille, joka hoitelee hallituksessa kolmen eri ministerin tehtäviä, vaalitulos on karmaisevan huono. Tiilikaisen kannatta pysytellä seuraavissa vaaleissa visusti Ruokolahdela ja Etelä-Karjalassa, jos ylipäätään aikoo tulla vielä valituksi Arkadianmäelle.   

11. Kristilliset saivat Helsingissä läpi kaksi ehdokasta, joista toinen on Terve Helsinki -liikettä luotsaava Paavo Väyrynen noin tuhannella äänellään. Väyrysellä oli järkeviä ehdotuksia Helsingin kasvun rajoittamiseksi, mutta käytännössä ne uhkaavat tietenkin kaikua täysin kuuroille korville. Väyrynen, joka aikoo tulevana kesänä esitää Keminmaan Pohjanlinna -ranchinsa näyttämöllä, ei enää Urho Kekkosta, vaan itseään, lanseerasi vaalivalvojaisissa uuden mieliin syöpyvän lentävän lauseen: "Mitä elämä olisikaan ilman minua". Tässäpä ohjenuoraa kaikille valtuutetuille, niin vanhoille kuin uusille! 

12. Puoluejohtajien murheenkryyni oli näissäkin vaaleissa demareiden Antti Rinne. Gallupit ovat kertoneet reilut puoli vuotta, että SDP on noussut keskustan ja kokoomuksen ohi maan suurimmaksi puolueeksi, ja näin ne tekivät vielä pari kolme viikkoa ennen kuntavaaleja. Mutta jälleen kerran nähtiin, että mitä lähemmäksi vaaleja tultiin ja mitä useammin tv-kanavilla näytettiin vaalitenttejä, joissa Antti Rinne mökelteli ja takelteli, sitä enemmän demareiden kannatus laski. 

13. Antti Rinteen tavoitteena oli saada SDP maan suurimmaksi kuntapuoleeksi, mutta tavoite ei onnistunut. Jopa edellisiin kuntavaaleihin verrattuna demareiden kannatus hieman laski. Demareiden viimeisin vaalivoitto on vuodelta 2004. Antti Rinne valittiin jatkamaan puolueen puheenjohtajana vain pari kuukautta sitten, mutta heti kuntavaalien jälkeen alkoi uusi keskustelu ja pohdinta puheenjohtajan vaihtamisesta. Selvää on, että Antti Rinteen johdolla SDP:stä ei tule pääministeripuoluetta. Kenestä siis SDP:n uusi puheenjohtaja?

14, Jan Vapaavuori valitaan virallisesti pormestariksi vasta kesäkuussa. Kenestä hänen seuraajansa  Europan investointipankin varapääjohtajana Luxemburgissa? Vaåaavuori ehti hoitaa ko. tehtävää vain 1,5 vuotta, toimikaudesta on jäljellä kaksi vuotta. Paikka kuuluu Suomessa ja käytännössä kokoomukselle. On jo ehditty arvella, että sopivin ehdokas olisi Alexander Stubb, joka on pudonnut eduskunnan rivikansanedustajaksi. Mikäpä siinä, kannatetaan! Varapääjohtajan tehtävä, jota on hoitanut aikoinaan myös Sauli Niinistö, on helppohoitoinen ja siitä maksetaan kunnon palkka, jonka suuruus on n. 24 000 euroa kuukaudessa; Luxemburgin verotus on kevyttä. Niinistö ja Vapaavuori eivät tiettävästi viihtyneet erityisen hyvin tehtävässä, mutta kansainväliselle ja kielitaitoiselle Alex Stubbille se sopisi paljon paremmin. Vapaavuoren seuraajaksi on ehdotettu myös Finanssialan keskusliiton Pia-Noora Kauppia - hän odottaa neljättä lastaan - ja jopa kansanedustaja Harri Jaskaria. Vapaavuoren seuraajan valitse käytännössä yksin valtiovarainministeri Petteri Orpo.