tiistai 14. lokakuuta 2008

30. Ahtisaaren metodi: tehokkuutta oikeamielisyyden kustannuksella

1. Martti Ahtisaarta ja hänen neuvottelutaitojaan on ylistetty kilvan Nobelin rauhanpalkinnon johdosta. Ahtisaareen on liitetty lähes kaikki mieleen tulevat myönteiset adjektiivit ja luonnehdinnat: ahkera, kärsivällinen, suvaitseva, tehokas, taitava, nöyrä, tiukka ja vaativa, vilpitön, rauhantyön sankari jne. jne. Sekä viralliset tahot että tavalliset suomalaiset ihmiset ovat olleet suorastaan haltioissaan ja ylistäneet Ahtisaaren saavutuksia. Kaikkein lipevimpiä Maraa kohtaan näyttäisivät olleet Paavo Lipponen ja Tarja Halonen, jotka olivat 1999 kampeamassa Ahtisaarta toiselta presidenttikaudelta.

2. Jotkut ovat jo ehtineet nostaa Ahtisaaren kaikkien aikojen suomalaiseksi. Vuonna 2004 suomalaiset valitsivat "Suurimmaksi suomalaiseksi" Mannerheimin, Risto Ryti oli toinen, Urho Kekkonen kolmas, Tarja Halonen viides, Jean Sibelius kahdeksas, Aleksis Kivi yhdeksäs ja Matti Nykänen yhdestoista. Martti Ahtisaaren - kuten myöskään Mauno Koiviston - nimeä ei näkynyt tuolloin sadan parhaan listalla, lienevätkö edes antaneet suostumustaan koko kisaan.

3. Lehtien mielipidesivuilla on ehdotettu - aivan vakavissaan kaiken lisäksi - että Helsinki-Vantaan lentoasemalle pitäisi antaa uudeksi nimeksi "Martti Ahtisaari Airport", koska Mara on lähtenyt valloittamaan maailmaa tuolta lentokentälle, jonne hän on myös aina reissuiltaan palannut. Mikäs siinä, mutta nimen muutoksen jälkeen venäläiset ja serbit haluaisivat ehkä laskeutua Helsinkiin saapuessaan mieluummin Malmille tai Pietarin ystävyyskaupunkiin, Putinin Turkuun.

4. Samaan syssyyn ja samoilla perusteilla Helsingin Aleksanterinkatu voitaisiin muuttaa Ahtisaaristreetiksi; mitä me näitä venäläisiä nimiä täällä vapaassa Suomessa enää oikein hyysäämme! Näköispatsaan saaminen Maralle olisi tietenkin aivan välttämätön hanke, ja Maran syntymäpäivästä 23.6. pitäisi tehdä liputuspäivä. Maran syntymäpäivä sattuu Juhannuksen tienoiksi, joten koko Juhannuksen aika 20-24.6. voisi olla yhtä juhlaliputuksen aikaa ja sitä voitaisiin viettää Maran lempiherkkujen eli oluen ja makkaran merkeissä kaikissa kodeissa ja mökeissä ympäri Suomennimen saunoen - saunominen on Maran lempiharrastus - ja liput ylväästi saloissa yötä päivää liehuen. Televisiossa aletaan esittämään Ahtisaaren entisen kabinettipäällikön Jussi Lähteen käsikirjoittamaa jännärisarjaa "C.M.I. Helsinki ratkaisee"; siinä Maraa näyttelee itseoikeutetusti Jope Ruonansuu.

5. Mutta kuten tiedämme, mitalilla - Nobel-palkintoonkin kuuluu rahan lisäksi kultainen mitali - on aina kaksi puolta. Olisiko Ahtisaarta ja hänen neuvotteluissa käyttämäänsä sovittelutaktiikka tai -metodia koskaan kritisoitu? Suomalaisia tiedotusvälineitä eli ns. valtalehdistöä, radiota ja tv:tä seuratessa voi helposti saada käsityksen, ettei Ahtisaaren arvosteluun ole koskaan ollut syytä, sillä siitä ei ole kerrottu mitään. Sen sijaan ulkomailla on toisinaan tuotu esiin myös kielteisiä raktioita, joita Ahtisaaren toiminta on aiheuttanut.

6. En tarkoita nyt Venäjällä ja Serbiassa Ahtisaaren palkinnon johdosta esitettyä kritiikkiä, jossa Ahtisaarta on luonnehdittu lännen sätkynukeksi tai suorastaan rikolliseksi, jollaiselle Nobelin palkintoa ei pitäisi missään tapauksessa antaa. Venäläisten ja serbien reaktiot ymmärtää Kosovon itsenäisyysjulistuksen johdosta, mutta myös länsimaissa Ahtisaarta on kritisoitu. Arvostelijat eivät sitäpaitsi ole keitä tahansa skribenttejä vaan rauhantutkimuksen ammattilaisia.

7. Minä en ole alan asiantuntija enkä pysty sanomaan, onko arvostelun aihetta ja missä määrin. Mutta minusta on paikallaan, että Ahtisaareen kohdistetusta kritiikistä ei vaieta, vaan ihmisillä tulee olla oikeus tietää siitä. Kritiikin julkaiseminen kuuluu objektiiviseen tiedonvälitykseen.

8. Norjalainen Johan Galtung (s. 1930) kuuluu rauhantutkimuksen uranuurtajiin. Hän perusti vuonna 1959 Osloon kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (PRIO). Hänen ajatuksiaan Martti Ahtisaaren rauhanvälitystehtävistä on esitelty Voima-lehden numerossa 2/2008, haastattelu "Charmikas Martti" on julkaistu uudelleen Voimassa 10.10.-2008. Galtungin ja kokeneiden ruotsalaisten rauhantutkijoiden Hakan Wibergin ja Jan Öbergin yhdessä toukokuussa 2007 kirjoittama artikkeli "Ahtisaaren Kosovo -suunnitelma epäoikeudenmukainen ja haitallinen rauhalle" on julkaistu pohjoismaissa vain parissa johtavassa päivälehdessä (Aftonposten ja Jyllands-Posten).

9. Galtungin mukaan Ahtisaari on sovittelijana charmikas, tehokas ja taitava. Neuvottelukumppanit, serbit mukaan lukien, arvostavat Ahtisaarta, joka pyyhkäisee kriisialueille, hurmaa neuvotteluosapuolet ja rakentaa salamaratkaisun. Galtungin mukaan Ahtisaari ei kuitenkaan ole todellinen välittäjä, sillä hän ei ratkaise konflikteja, vaan ajaa läpi länttä miellyttävän lyhytaikaisen ratkaisun "liikemiestyyliin.". Kosovoon viitaten Galtung väittää, että Ahtisaari antoi EU:n käyttää itseään hyväksi.

10. Galtungin mukaan Ahtisaari näyttää aina saapuvan neuvottelupöytään hetkellä, jolloin toinen konfliktin osapuolista on poliittisessa tai taloudellisessa ahtaalla ja valmis hyväksymään kehnonkin ratkaisun. Namibian itsenäistymisprosessissa valkoisille annettiin valtavia maatiloja, koska mustat olivat epätoivoisia ja huolivat sen, mitä tarjottiin.

11. Acehisssa Ahtisaari tuli mukaan kun lähes 30 vuotta oli kulunut konfliktin syntymisestä ja vasta sitten, kun tsunami oli juuri surmannut yli 200 000 acehilaista ja huuhtonut kapinallisten aseet mereen. Aceh-sopimus allekirjoitettiin vain kahdeksan kuukautta katastrofin jälkeen, ja Helsingissä Ahtisaarta juhlittiin suurena sankarina.

12. Kosovossa Ahtisaari ohitti Galtungin mukaan kansainvälisen oikeuden, joka perustuu siihen, että YK:n turvallisuusneuvoston on tunnustettava uusi valtio. Serbialaiset tuntevat joutuneensa Balkanin murhenäytelmän syntipukeiksi ja siihen perustuen Serbia menetti Kosovon prosessissa, joka ei huomioinut kansainvälistä oikeutta. Serbia ei voinut hyväksyä Ahtisaaren pikaratkaisua, joka olisi omien äänestäjien silmissä näyttänyt periksiantamiselta. Tilanne Kosovossa, jota serbit pitävät sivistyksensä kehtona, muistuttaa Galtungin mukaan Israelin perustamista. Israelin tavoin myös Kosovo perustettiin toisen ryhmän pyhälle maalle ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ja jäätiin odottamaan, että tilanne ajan myötä vakiintuisi.

13. Kovaa tekstiä! Eihän tämä voi pitää paikkaansa "meidän Marasta", moni ehkä ajattelee. Mutta kun tutustuu Martti Ahtisaaren omiin näkemyksiin rauhanneuvotteluista ja kansakunnan rakentamisesta, Galtungin ja kumppanien luonnehdinta Ahtisaaren käyttämistä menetelmistä saakin yllättäen vahvistuksen.

14. Syksyllä 2004 Martti Ahtisaari piti Tampere-klubilla - klubi on tunnetuista kansainvälisistä vaikuttajista ja filosofeista koostuva ryhmä joka kokoontuu kerran vuodessa Tampereella - luennon, jossa hän korosti pragmaattisen ajattelunsa ja toimintansa avainlausetta: "On tärkeämpää olla tehokas kuin oikeamielinen." Ahtisaaren mukaan kansainvälisessä rauhanprosessissa ja hajalle lyödyn maan jälleenrakentamisessa keskitytään usein liiaksi kyseisen maan ihmisoikeustilanteeseen ja demokratiaan. Ihmisoikeudet ja niiden parantaminen eivät ole kuitenkaan Ahtisaaren mukaan nopein tie muutokseen, eikä niiden noudattaminen länsimaisessa laajuudessa ole kansakunnan jälleenrakentamisessa mahdollista. Jotta demokratialla ja ihmisoikeuksilla olisi mahdollisuus, täytyy ensiksi panna pystyyn tehokas ja toimiva hallinto.

15. Ahtisaaren mukaan kansainvälinen yhteisö on usein liian fundamentalistinen ja sen julistukset ja tuomitseminen tuottavat usein vain taka-askelia. Ahtisaari varoitti luennossaan odottamasta pikavoittoja demokratian istutuksessa, koska demokratiassa on kyse kulttuurista eikä vain vaaleista tai instituutioista. Ahtisaaren mielestä kansakunnan rakentamisessa uudistusten on lähdettävä kauppaa ja omistamista koskevan lainsäädännön kehittämisestä. Ensin on luotava edellytykset työlle ja sitä kautta elämän laadun parantamiselle. Ahtisaari tiivisti sanomansa lauseeseen: Rauhaa ei rakenneta niin, että annetaan kaikille kaikkea kivaa.

16. Kuten Galtung totesi, Ahtisaari siis todellakin arvostaa rauhanneuvotteluissa enemmän tehokkuutta kuin oikeamielisyyttä eli ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Galtungin kritiikkiä voidaan ehkä pitää yksioikoisena siksi, että Ahtisaari on saavuttanut tuloksia eli hänen johdollaan on päästy rauhaan ja kansakunnan rakennustyössä uuden elämän alkuun niin Namibiassa, Acehissa kuin Kosovossakin.

17. Mutta onko Ahtisaaren johdolla saavutettu vain "pikavoittoja rauhassa", eli ovatko konfliktit jääneet rauhasta huolimatta kytemään? Ahtisaarta on arvosteltu eräiden muidenkin toimesta siitä, että hän ei oikeastaan pyrikään ratkaisemaan itse konflikteja, vaan tyytyy väliaikaisratkaisuihin ja epätäydelliseen rauhaan. Galtung sanoo, että heikomman osapuolen Ahtisaaren neuvottelupöydässä kokema nöyryytys ei ole unohtunut, vaan katkeruus on jäänyt kytemään. Galtungin mukaan mitään ei ole lopullisesti ratkaistu, vaan Namibian mustat, Acehin muslimit ja Kosovon serbit tulevat vielä kapinoimaan, eli kytevät konfliktit voivat roihahtaa uudestaan palamaan.

18. Melkoisia uhkakuvia, kun muistetaan, miten Galtung ennusti aikaisessa vaiheessa oikein Neuvostoliiton hajoamisen ajankohdan. Kosovon on tunnustanut tähän mennessä 50 valtiota, mutta 20-30 valtiota on kieltäytynyt tunnustamasta sitä, ja näiden valtioiden joukossa ovat Serbian ja Venäjän lisäksi muun muassa Kiina, Intia, Brasilia ja Espanja. Serbia on vienyt Kosovon tunnustamista koskevan kiistan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, mistä ratkaisua saadaan odottaa vielä kauan. Ahtisaari on kuitenkin varma siitä, että Kosovon pysyy itsenäisenä valtiona.

19. Ahtisaarella on tunnetusti vahva itsetunto ja jotkut pitävät häntä omahyväisenä ja kyynisenä optimistina. Hän on kertonut, ettei hän hyväksy neuvottelupöytään epärealistisina pitämiään aiheita. Ilmeisesti Ahtisaari oivaltaa yleensä jo neuvottelujen alkuvaiheissa lopputuloksen, joka on realistisesti savutettavissa, ja pyrkii pitämän siitä kiinni. Ahtisaari tekee usein tavallaan vain työtä käskettyä, kun otetaan huomioon keneltä hän on toimeksiantonsa saanut (YK, EU, Nato) ja millaisissa maailmanpoliittisissa tilanteissa. Epäonnistumisia Ahtisaari ei uralleen noteeraa, ei edes Kosovossa, vaikka YK:n turvallisuusneuvosto ei hänen sopimusehdotustaan hyväksynytkään. Ahtisaari uskoo, että hänen esityksensä on ainoa vaihtoehto, joka voi johtaa vakauteen Balkanilla. Namibiassa vapautusliike Swapon perustaja ja Namibian ensimmäinen presidentti Sam Nujoma haukkui vielä vuosien jälkeen Ahtisaaren oman edun tavoittelijaksi ja suurvaltojen kätyriksi, joka unohti Namibian edun. Nujoman arvostelun taustalla on mm. kevät 1989, jolloin Swapon sissit vastoin sovittua tunkeutuivat Angolan puolelta Namibiaan, jolloin Ahtisaari YK:n erityisedustajana ja pääneuvottelijana antoi Etelä-Afrikan joukoille luvan ajaa sissit pois; yhteenotossa sadat sissit saivat surmansa. Lännessä Ahtisaaren johtamaa Namibia-operaatiota pidetään silti yhtenä YK:n menestyksekkäimmistä rauhanprosesseista ja monet namibialaiset kutsuvat Ahtisaarta edelleen Namibian isäksi.

20. Aika näyttää, miten kestäviä Ahtisaaren johdolla neuvotellut rauhansopimukset ovat. Ovatko Galtung ja kumppanit oikeassa vai onko niin, että nämä rauhanteon teoreetikot ovat vain kateellisia käytännön rauhanneuvotteluissa menestyneelle Ahtisaarelle? Galtung on Wikipedian mukaan kirjoittanut yli 100 kirjaa ja yli 1 000 artikkelia, kun taas Ahtisaari tunnetaan siitä, ettei hän ole kirjoittanut juuri mitään. Sitä vastoin muut ovat kirjoittaneet Ahtisaaresta jo tähän sitäkin enemmän, ja uusia kirjoja Ahtisaaren työstä ja metodista tullaan varmasti julkaisemaan vielä paljon lisää.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää tekstiä.
Meneekö palkinto lopulta Mrkolle, vai rauhantyöhön?

Nim. Tasavallan Sahtivaari

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Perjantaina 10.10. Mara tuohtui, kun häneltä kysyttiin, että mihin hän aikoo palkintorahat, 1,4 milj. US dollaria, käyttää. Mara sanoi, että eihän lottovoittajaltakaan kysytä, mihin tämä aikoo voittorahat käyttää! Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, sillä sitähän lottovoittajilta nimenomaan ensimmäiseksi kysytään.

Seuraavana päivänä sitten ilmoitettiin - kun samaa asiaa oli kysytty ulkomailta - että rahat menisivät C.M.I:n työn kehittämiseen. Mutta eiköhän siitä palkinnosta jääne suurin osa Maralle ja perheelleen, siis myös Markolle!

Anonyymi kirjoitti...

Aika hurjaa kuvitella että jompi kumpi olisi ns. oikeassa. Semmoista maailmankolkkaa ei kai vielä olekaan, jossa ei oltaisi sodittu, paitsi tietenkin navat, mutta siellähän ei juuri ihmisiä olekaan. Voidaan varmaan olettaa, että jatkossakin vielä maailmassa soditaan ja että tämä voi tapahtua missä tahansa.

Pitemmällä tähtäimellä kyse ei kai ole kiinni siitä, mistä lähdettiin vaan mihin suuntaan edetään. Menneisyyden vaikutus tähän lienee mielipide-eron ydin. Tämä on tapauskohtaista eikä lopultakaan edes rauhanneuvottelijan käsissä.

Tietenkin sitä toivoisi Maran osanneen, koska vaihtoehto ei miellytä.