perjantai 7. marraskuuta 2008

44. Vielä oikeuskanslerin vaalirahoituspäätöksestä


1. On syytä vielä palata eiliseen oikeuskansleri Jaakko Jonkan päätökseen. Vaikka Jonkka moittii ministeriön vaalijohtajaa ja toteaa myös, että ministeriön vaalirahoitusilmoitusten valvonta on ollut silmiinpistävän passiivista, on Jonkan lopputulema ministeriön valvontavastuun osalta silmiinpistävän lepsu, jos minulta kysytään. Jonkan mukaan ministeriön selvityksissä on passiivisen soveltamiskäytännön tueksi viitattu vaalirahoituslain erityisluonteeseen ja näistä erityisvaatimuksista sekä vaalilainsäädännön yleisistä periaatteista johtuvaan oikeusministeriön rooliin mainitun lain soveltajana. Ministeriön näiltä pohjita lähtevä tulkinta on Jonka mielestä perusteltu oikeudellisesti moitteettomasti. Tämä toteamus ei Jonkan mukaan sulje pois sitä, ettei ministeriön edustamaa muodollisuudessaan ehdotonta tulkintaa nyansoidumpi ja hieman aktiivisempaa viranomaisroolia painottava tulkinta myös saattaisi olla perusteltavissa.

2. Mutta tämän jälkeen oikeuskansleri jättää pohdintansa oudosti kesken ja ja toteaa: "Tämän kysymyksen pohdinta edellä tässä jatkossa lausuttua enemmälti ei kuitenkaan ole ratkaisun kannalta tarpeen, varsinkaan kun on tiedossa, että vaalirahoituslakia ja sitä kautta todennäköisesti ministeriön rooliakin ollaan parhaillaan tarkistamassa. Näin ollen riittää kun totean, että käytettävissäni olevan selvitysaineiston perusteella oikeusministeriön ei voida osoittaa menetelleen lainvastaisesti, kun se ei ole tässä ratkaisussa tarkoitetussa asiassa pyytänyt vaalirahoituslain mukaan ilmoitusvelvollisilta lisäselvityksiä."

3. No niin, näin "herttaista" on suomalainen laillisuusvalvonta! Nimittäin valvottavien ministereiden ja kaikkein ylimpien virkamiesten kannalta. Pienemmät "viskaalit", kuten tässä tapauksessa ministeriön vaalijohtaja, kyllä saavat sapiskaa, mutta ne ylimmät virkamiehet ja ministerit, joiden pitäisi olla vastuussa oman valvontavelvollisuutensa laiminlyönneistä, pääsevät kuin koira veräjästä. Ylin laillisuusvalvoja selittelee asiat ministeriöiden ja ministereiden kanalta parhain päin.

4. Kuten jo eilisessä blogissani totesin, oikeuskansleri toki puntaroi päätöksensä perusteluissa ministeriön valvontavastuuta myös vaalirahoituslaille asetettuja tavoitteiden eli rahoituksen avoimuuden ja julkisuuden sekä sidonnaisuuksien paljastamisen kannalta. Niiden hän toteaa puoltavan sitä, että ministeriön olisi pitänyt ottaa aktiivisempi rooli ilmoitusten tarkastamisessa. Mutta kun sitten päästään johtopäätösvaiheeseen, Jonkka unohtaakin "jostakin syystä" täydellisesti nuo tärkeät tavoitteet ja kuittaa koko punninnan ikään kuin anteeksi pyytelevänoloisella toteamuksella, että "ehkä toinenkin tulkinta olisi ollut perusteltavissa".

5. Sitten Jonkka siirtyykin jo puhumaan meneillään olevasta lainuudistuksesta, vaikka toisaalla hän toteaa, ettei lainsäädäntö on poliittista harkintaa, johon oikeuskansleri ei voi puuttua. Mutta lukija ei voi välttyä ajatukselta, että juuri vireille pantu hanke lain muuttamisesta on se peruste, jonka vuoksi oikeusministeriön valvontavastuun pohdinta ei olekaan oikeuskanslerin mielestä enää tarpeen.

6. Näyttää käyneen juuri siten kuin blogissani 21.9.-08 Jonkkaa varoittelin (lähetin kyseisen kirjoitukseni myös oikeuskanslerinvirastolle):
- Kantelussa ja koko asiassa on kyse ministeriön ja ministerin vastuusta vuoden 2003 ja 2007 eduskuntavaalien aikana voimassa ollleen lain mukaisesta valvontavelvollisuudesta ja sen väitetystä laiminlyönnistä, eikä tähän kysymykseen pidä missään nimessä sekoittaa kesällä 2008 käynnistettyä ja edelleen vireillä olevaa hanketta vaalirahoituslain uudistamisesta. Tätä "neuvoani" oikeuskansleri ei kuitenkaan kuunnellut - niin kuin vähän pelkäsinkin - vaan perusti ministeriölle vastuukysymyksestä antamansa vapauttavan päätöksen juuri siihen, että "no, kun nyt lakia kuitenkin ollaan muuttamassa, niin ei kannata enää tarkemmin tutkia, olisiko ministeriön pitänyt pyytää vuonna 2007 voimassa olleen ja edelleen voimassa olevan lain mukaan lisäselvityksiä puutteellisten vaalirahoitusilmoitusten johdosta".

7. Laintulkinnassa pitäisi lähteä siitä, mikä on lain ja asianomaisen lainkohdan tavoite, johon sääntelyllä pyritään. Lakia on tulkittava siten, että tuo tavoite, ratio legis, saavutetaan. Selvää on, kuten oikeuskanslerikin toteaa, että vaalirahoituslain ja siinä mainitun valvonnan tarkoituksena ja tavoitteena on vaalirahoituksen avoimuuden ja julkisuuden lisääminen sekä ehdokkaiden sidonnaisuuksien paljastaminen. Silloin on - ainakin pitäisi olla - täysin yksiselitteisen selvää, että oikeusministeriö, vaikka se onkin poliittinen elin, jolle kyseinen valvonta ei periaatteessa kovin hyvin sovi - ei voi olla valvonnassa täyspassiivinen, kuten Suomessa on nyt tapahtunut, vaan sen tulee olla aktiivinen, jotta edellä mainittuihin tavoitteisiin voitaisiin edes osaksi päästä.

8. Tämä ei tarkoita sitä - tulkoon tämä nyt vielä kerran sanotuksi - että ministeriön pitäisi ryhtyä selvittämään, pitävätkö kansanedustajien vaalirahoitusilmoituksissa mainitut tiedot avustuksista ja niiden antajista asiallisesti paikkansa, vaan kyse on vain siitä, että ilmoituksessa eritellään avustussummat ja niiden maksajat siten kuin laissa nimenomaan säädetään. Kun oikeusministeriö on laiminlyönyt kyseisen valvontavelvollisuutensa, eivät lain tavoitteet ole voineet toteutua. Oikeuskansleri kuitenkin ummistaa silmänsä tältä ja vapauttaa ministeriön vastuustaan siksi, että lakia ollaan muutamassa ja että uuden lain mukaan oikeusministeriö ei enää toimi valvontaviranomaisena. Minusta tämä ei ole oikein.

9. Oikeuskansleri Jonkka oli pyytänyt asiassa lausunnon kokeneelta vaaliasiantuntija Lauri Tarastilta, joka on nyt eläkkeellä hallintoneuvoksen virasta, mutta joka on edelleen vaalilakien ja myös vaalirahoituslain uudistamistyössä mukana. Jonkka siteeraa päätöksessään Tarastin lausuntoa kohdassa, jossa Tarasti varoittelee, että maan hallituksella ei saa olla millään tavalla mahdollisuutta lain kautta vaikuttaa vaalien tulokseen. Tämä periaate ulottuu Tarastin mukaan myös vaalirahoituslain soveltamiseen. "Hallitukselle ja tässä tapauksessa oikeusministerille ei ole tarkoitettu antaa päätösvaltaa siitä, minkä puolueen ehdokkaiden vaalirahoitusilmoitukset on tehty väärin perustein. Tällä päätöksellä voisi nimittäin olla kohtalokas vaikutus kyseisen puolueen ja sen kyseisten ehdokkaiden tulokseen vaaleissa".

10. En ymmärrä, mikä merkitys Tarastin mainitsemalla periaatteella voisi olla vaalien jälkeen tapahtuvalla, jo valittujen kansanedustajien oikeusministeriölle toimittamien vaalirahoitusilmoitusten tarkastamistyössä. Ei tällä valvonnalla, jossa tarkastetaan vain se, ovatko annetut ilmoitukset muodollisesti lain mukaisia, ole eikä voi olla tietenkään kerrassaan minkäänlaista merkitystä "kyseisen puolueen" - Tarasti tarkoittaneen istuvan oikeusministerin puoluetta - tai "etenkin kyseisten ehdokkaiden" - mitähän tälläkin tarkoitetaan - tulokseen vaaleissa. Ajatuskin on aivan naurettava. Tarastin esittämällä perustelulla ei ole minkäänlaista merkitystä asiassa, saati sitten "kohtalokasta vaikutusta", kuten Tarasti haluaa jostakin syytä lausunnossaan pelotella.

11. Todella hämmästyttävä on kokeneen hallintotuomarin näkemys siitä, että oikeusministerille ei ole tarkoitettu antaa päätösvaltaa siitä, minkä puolueiden ehdokkaiden vaalirahailmoitukset on tehty väärin perustein. Eihän kukaan ole tällaista milloinkaan edes väittänyt, eikä istuva oikeusministeri voisi Suomen oloissa mitenkään päästä vaikuttamaan siihen, minkä puolueen ehdokkaiden ilmoitukset otettaisiin tarkastuksessa erityissyyniin! Vaalirahoitusilmoituksethan ovat yleisöjulkisia, joten jos joku oikeusministeri aikoisi joskus ryhtyä syynäämään erityisen tarkasti joidenkin toisten puolueiden edustajien jättämiä ilmoituksia, paljastuisi tämä aie kohta koko kansalle! Mutta oikeuskansleriin Tarastin pelottelu on ilmeisesti mennyt täydestä, koskapa hän on siteerannut juuri em. kohdat Tarastin lausunnosta omaan päätökseensä. Paljon tärkeämpää olisi sen sijaan ollut siteerata vaalirahoituslakia koskevasta hallituksen esityksestä - Tarasti oli tietenkin päävalmistelijana myös tässä esityksessä - kohta, jossa sanotaan selvästi, että oikeusministeriö voi pyytä kansanedustajilta puutteellisten vaalirahoitusilmoitusten perusteella lisäselvityksiä - juuri tästä ja sen laiminlyönnistä kantelussani on ollut kyse.

12. Oli huvittavaa seurata oikeusministeri Tuija Braxin eilisiä reaktioita oikeuskanslerin päätöksen johdota. Braxhan on jo muissa yhteyksissä ehtinyt herättää huomiota sillä, ettei hän tunnu myöntävän koskaan mitään ministeriön tai omia virheitään, puhuu ohi asioiden ja yrittää selittää vilkkaasti kaikki asiat parhain päin itselleen ja ministeriölleen. Tämä ilmeni hyvin myös eilisellä eduskunnan kyselytunnilla, jossa Braxilta kysyttiin hyvin kohteliaaseen ja varovaiseen sävyyn hallituspuolue kokoomuksen riveistä (Kimmo Sasi) sähköisen äänestämisen osittaisesta epäonnistumisesta kunnallisvaaleissa. Brax aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että kyse on asiasta, johon hän ei ole tietenkään voinut vaikuttaa, sillä siitä oli päätetty jo ennen kuin hänestä tuli ministeri. Braxin kahdessa puheenvuorossa mainittiin yhteensä kolme kertaa lause "kun minusta tuli ministeri". Totisesti kenellekään ei siis pitänyt jäädä epäselväksi, ettei asiasta voida mitenkään moittia Braxia; tämä tuntuikin olevan Braxin puheenvuoron tärkein sanoma.

13. Jonkan päätös noteerattiin eilen oikeusministeriön kotisivuilla otsikolla "Oikeusministeriö ottaa oikeuskanslerin kritiikin vakavasti - toimenpiteisiin on jo ryhdytty". Itse tekstissä on poimittu ministeriön kannalta "parhaat palat" eli toteamukset siitä, etteivät ministeriö ja oikeusministerit olleet menetelleet lainvastaisesti, kun taas Jonkan moitteet siitä, että ministeriön toimet olivat olleet silmiinpistävän passiivisia, oli sivuutettu tiedotteessa kokonaan. Loppuosa ministeriön tiedotteessa onkin sen "kehumista", että ministeriö on jo "itse asiassa" ryhtynyt kaikin niihin toimiin, joita oikeuskanslerin päätöksessä on edellytetty.

14. Braxin TV-haastatteluissa Braxin oli - ilmeisesti toimittajien huonon faktatietämyksen takia - helppoa kääntää koko asia itselleen parhain päin ja jopa voitoksi. Braxin lausunnoissa toistui kaava: "itse asiassa" kaikkiin toimiin on jo ryhdytty jo ennen Jonkan päätöstä, lakia uudistettiin jo kunnallisvaaleihin, laajempi lainuudistus on vireillä jne. Brax vakuutti olevansa kaikista asioista samaa mieltä kuin oikeuskansleri, myös siitä, että oikeusministeriö ei ole sopiva paikka vaalirahoituslain valvojaksi.

15. Mutta, mutta, eihän kantelussa ja Jonkan päätöksessä ollut ollenkaan kyse siitä, oliko ministeriön pitänyt aikaisemmassa vaiheessa ryhtyä valmistelemaan vaalirahoituslain uudistamista! Jonkka itsekin toteaa, ettei hän ole ottanut kanta asian tähän puoleen, koska on puhtaasti poliittinen kysymys. Tapansa mukaan Brax siis puhui - kun hänelle annettiin siihen haastattelijoiden toimesta vapaat kädet - täysin ohi varsinaisen asian.

16. Oikeuskansleriakin haastateltiin TV-uutisissa. Jonkka ei ole - onneksi - yhtä suulas kuin oikeusministeri, vaan vastailee kysymyksiin arvovaltaisen rauhallisesti ja harkiten. Jonkka on kotoisin Poron seudulla, ja Porin murteen kuulee hyvin hänen puheestaan. Sitä, että Jonkka käyttää puhuessaan sellaisia sanontoja tai muotoja kuten esimerkiksi "mä", "tän esityksen", "tohon mulla ei oo kommentoitava" jne. , olen hieman ihmetellyt. Oikeuskanslerilta voisi mielestäni kohtuudella odottaa huolitellun puhekielen käyttämistä.

17. Vaalirahoitussotku ei siis selvinnyt oikeuskanslerin päätöksellä eikä sitä voida tämän jälkeen enää selvittää. Kun oikeuskansleri katsoi, ettei ministeriöllä ole lakiin perustuvaa velvollisuutta vaatia kansanedustajilta lisäselvityksiä puutteellisten tai epätäydellisten ilmoitusten johdosta - vaikka ministeriöllä olisi siis ollut siihen kyllä oikeus - jäävät monien kansanedustajien ilmoitukset edelleen hämäriksi ja sidonnaisuudet paljastamatta. Me emme edelleenkään tiedä, kuka tai ketkä ovat esimerkiksi Matti Vanhasen KMS:ltä saaman 10 000 euron suuruisen avustuksen takana; tällaisia edustajia on varmasti useita kymmeniä ja tuntemattomaksi jääviä lahjoituksen antajia on KMS:n ohella monia muitakin. Jos oikeuskansleri olisi ottanut ydinkysymykseen toisenlaisen kannan, olisi nämä tiedot voitu selvittää. Mutta kun ei, niin ei.

18. On valitettavaa, että oikeuskansleri sivuutti päätöksensä johtopäätösosassa, "jostakin syystä", vaalirahoituslain tavoitteet eli vaalirahoituksen avoimuuden ja julkisuuden sekä sidonnaisuuksien ja kytkösten paljastamisen. Se, miksi näin tapahtui, ei päätöksestä käy selville.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toipila kirjoittaa:

Jo useita vuosia ovat sekä oikeuskansleri että eduskunnan oikeusaisiamies virastoineen olleet täysin hampaattomia valvontatehtävissään.

Varsinkin kun valitukset kohdistuvat virkamiesten epäiltyihin laiminlyönteihin tai jopa suoranaisiin virkarikoksiin, niin nämä OKA- ja EOA- färjärit ryhtyvät todella päättäväisiin peittelytoimiin vesittääkseen kaikki valitukset.

Anonyymi kirjoitti...

Mainiota. Päättäjiä on vähemmän kuin kansaa. Laillisuusvalvoja joka 10:lle päättäjälle, niin lain noudattaminen nousee kunniaan. Jos ryhmäkokoa kasvatetaan, laillisuusvalvonta kärsii. Ehkä nokkela laillisuusvalvoja ehtii juuri ja juuri perkaamaan 10 virkamiehen kaikkien toimien laillisuutta jos joka päivä sitä innokkaasti tekee. Uskoisin moitteiden määrän päättäjää kohti lisääntyvän huolellisen syynin ansiosta melkoisesti. Tosin - jos laillisuusvalvojat pantaisiin tekemään päättäjien duunia, niin todennäköisesti tulisi yhtä paljon moitteita, jos heitä valvottaisiin yhtä tehokkaasti. Sääntely alkaa olla jo niin tiivistä, ettei elämänsä niiden pänttäämiseen uhraavakaan moitteetta onnistu. Paitsi Virolainen. :)

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Näkökulmahan se on kai tuokin, minä en vain kyllä yhtään ymmärtänyt.

Anonyymi kirjoitti...

No voi

täytyy kehittää itseilmaisua, että avautuisi.

Tarkoitin, että en pitänyt vaalirahoitusjupakkaa kaiken melun arvoisena. Lainmuutos olisi mielestäni ollut moitteita harkitumpaa.

Lisäksi tarkoitin, että säännöksiä alkaa olla jo liikaa. Onkohan meillä yhtään työryhmää, joka pohtisi niiden vähentämisen mahdollisuutta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ei pitäisi sekoittaa asioita. Lainmuutos on toki tärkeä, mutta eihän sillä saada mitenkään korjattua täydellisesti laiminlyötyä vaalirahoituslain valvontaa vuosien 2003 ja 2007 vaalien osalta.

Vai ei vaalirahoitusjupakka olisi "kaiken melun arvoinen"? Minusta taas se kaikkein vakavimpia asioita, mitä Suomen vaalijärjestelmän, eduskunnan ja demokratian historiassa on tapahtunut. Se halutaan painaa villaisella, koska jupakka on erittäin nolo koko Suomen kannalta. Jupakassa oli perimmältään kyse poliittisesta korruptiosta ja sen peittelystä, jonka ylin laillisuusvalvojamme valitettavasti näyttää hyväksyneen. Maailmalla jupakka on noteerattu mm. siten, että kv. vertailussa Suomi putosi muutaman sijan vähiten korruptoitumattomien maiden listalla.