tiistai 9. kesäkuuta 2009

108. Johanna Korhonen vs. Alma Media; käräjäoikeuden tuomio on sekava, yksipuolisesti perusteltu ja luultavasti virheellinen

        Helsingin käräjäoikeus on Suomen suurin tuomioistuin, 
        jonka toimitilat ovat Alkon entisessä Salmisaaren viinatehtaassa.
        Kuva on tosin aivan muualta, suuri ja mahtava tämäkin...  

1. Tänään saatiin Helsingin käräjäoikeuden tuomio jutussa Johanna Korhonen vastaan Pohjois-Suomen Media Oy (entinen Lapin Kansa Oy). Kun vastaajayhtiö kuuluu Alma Media konserniin, on johdonmukaista puhua jutusta Korhonen vs. Alma Media. Jutussa oli kyse työsuhteen purkamista koskevasta vahingonkorvauksesta ja väitetyn syrjinnän johdosta vaaditusta hyvityksestä.

2. Johanna Korhonen ja Alma Media allekirjoittivat 1.9.2008 johtajasopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jonka mukaan Korhosen oli määrä aloittaa Alma Media konserniin kuuluvan Lapin Kansa -sanomalahden päätoimittajana 15.12.2008. Alma Media kuitenkin ilmoitti 1.10.2008 purkavansa sopimuksen päättyväksi jo samana päivänä. Alma Media ilmoitti 1.10. antamassaan pörssitiedotteessa sopimuksen purkamisen syyksi luottamuspulan. Samana päivänä annetun lehdistötiedotteen mukaan luottamuspulan taustalla oli Korhosen valheellinen esiintyminen työhaastattelussa; työhaastattelut tapahtuivat kesällä 2008.

3. Johanna Korhonen  nosti yhtiötä vastaan kanteen ja vaati yhtiöltä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 114 000 euroa sekä erokorvausta, laiminlyötyä irtisanomisajan palkkaa ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon rikkomiseen perustuvaa hyvitystä. Yhteensä Johanna Korhonen vaati Almalta korvauksia noin 230 000 euroa. Oikeudenkäyntikulujen korvausta Korhonen vaati yhtiöltä lähes 24 000 euroa.

4. Korhonen kiisti työnantajan ilmoittamat syyt sopimuksen purkamiselle ja katsoi, ettei yhtiöllä ollut laillista perustetta purkaa hänen työsopimustaan tai edes irtisanoa sitä. Korhonen väitti, että yhtiö oli tosiasiallisesti purkanut työsuhteen syrjivästä syystä eli siksi, että  yhtiö oli saanut tietää, että hänen puolisonsa oli nainen ja ettei hän ollut oma-aloitteisesti oikaissut työnantajan käsitystä hänen puolison sukupuolesta. Korhosen mukaan Alma Median edustajat olivat sanoneet työsuhteen purkamisen yhteydessä, ettei päätoimittajan valinta olisi kohdistunut Korhoseen, jos hänen puolisonsa sukupuoli olisi ollut tiedossa.

5. Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja Korhosen velvoittamista korvamaan sen oikeudenkäyntikulut  63 615 eurolla. Yhtiö kiisti Korhosen esittämän syrjintäväitteen ja kertoi, että syynä johtajasopimuksen purkamiseen oli  työnantajan Korhoseen kohtaan tunnetavan luottamuksen menettäminen. Vastineessa vedottiin myös siihen, ettei Korhonen ollut millään tavalla katunut toimintaansa. Asiasta oli neuvoteltu Korhosen kanssa, mutta neuvottelut olivat päättyneet siihen, että  Korhonen oi 1.10.2008 julkistanut luottamukselliset sovintoneuvottelut lehdistötiedotteella ja ilmoittanut, että yhtiö olisi jo purkanut hänen sopimuksensa väitetyn sukupuolisen suuntautumisen johdosta. Yhtiö oli kuitenkin purkanut sopimuksen vasta tämän lehdistötiedotteen jälkeen.

6. Lapin Kansa/Alma Media on perustanut johtajasopimuksen purkamisen erityisesti kahteen seikkaan. Ensiksikin Korhonen oli julkistanut päätoimittajan nimittämisen kilpailevalle sanomalehdelle antamallaan tiedotteella ennen aikojaan eli jo 8.9., vaikka asianosaisten kesken oli sovittu, että sopimus julkistetaan Alma Median pörssitiedotteella vasta  seuraavana päivänä 9.9.2008. Tästä Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne oli moittinut Korhosta. Toiseksi  syyskuun lopulla 2008 oli ilmennyt, että Korhonen oli työhönottohaastattelussa tarkoituksellisesti valehdellut Alma Median edustajille kertomalla, ettei hän tai hänen puolisonsa ollut poliittisesti aktiivinen. Myöhemmin oli kuitenkin ilmennyt, että Korhosen puoliso oli samaan aikaan erään puolueen kunnallisvaaliehdokkaana. Korhosen sukupuolisella suuntautumisella ei yhtiön mukaan ollut merkitystä asiassa, vaikka  Alma Median edustajat olivat vasta syyskuun lopulla 2008 saaneet tietää, että Korhosen puoliso olikin nainen. Työhönottohaastatteluissa oli yhtiön puolelta puhuttu koko ajan miehestä Korhosen puolisona, minkä Korhonen oli huomannut oikaisematta kuitenkaan yhtiöllä tästä seikasta ollutta väärää käsitystä.

7. Olen käsitellyt tapaus Johanna Korhonen vs. Alma Media blogissani 1.10.2008 eli samana päivänä, jolloin tapaus tuli julkisuuteen. Pohdin tuolloin muun muassa syrjintää ja sitä koskevan todistustaakan jakautumista. Yksityiskohtien osalta viittaan tuohon aikaisempaan kirjoitukseeni.

8. Helsingin käräjäoikeudessa juttu ratkaistiin kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanossa.
Sain tuomion tänään  iltapäivällä ja olen yrittänyt perehtyä siihen. Se ei ole ollut aivan helppoa, sillä tuomio on paitsi pitkä (21 sivua), myös aika sekava. Tässä niin kuin hyvin monissa muissakin näkemissäni käräjäoikeuksien tuomioissa on se vika, että kanteen ja vastineen sisällön selostamiseen  on käytetty suurin osa tuomion sivuista, tässä tuomiossa peräti 12 sivua 21 sivusta, jolloin perusteluille on jäänyt vain kahdeksan sivua. Eivätkö käräjäoikeudet koskaan opi, että kanteen ja vastineen selostaminen ei ole suinkaan tuomion tarkoitus, vaan pääasia on perustelujen seikkaperäisyys ja johdonmukaisuus! Nytkin kannetta on selostettu sivukaupalla kertomalla ummet ja lammet samoja asioita ja seikkoja monen eri kertaan tavalla, jolla ei ole jutun ratkaisun kannalta erityistä tai minkäänlaista merkitystä. Suorastaan huvittavaa (naurettavaa) on esimerkiksi tapa, jolla käräjäoikeus vastineen selostamisen yhteydessä mainitsee pari kolme eri kertaa yhtiön näkemyksen, jonka mukaan lehtitalossa on tärkeämpää voida luottaa päätoimittajaan kuin toimitusjohtajaan. - Tuomion selostusosaa olisi pitänyt tiivistää huomattavasti, jolloin siitä olisi selvitty kolmella tai neljällä sivulla. Ainoastaan kanteen ja vastineen perusteiden eli niin sanottujen oikeustosiseikkojen mainitseminen olisi riittänyt, todistustosiseikkoja ja erilaisia  jutun taustatekijöitä ei olisi tarvinnut juurikaan selostaa. 

9. Myös käräjäoikeuden tuomion perustelut, joita muun muassa kollegani Matti Tolvanen Joensuu yliopistosta on tänään ehtinyt Uuden Suomen verkossa kehua "mielenkiintoisiksi, mutta loogisiksi," ovat minusta sekavat ja puutteelliset. Näytön harkintaa ja todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden (mm. Johannan Korhonen ja Kai Telanne sekä kaksi muuta Alma Median johtajaa) kertomusten uskottavuutta ei ole itse asiassa perusteltu juuri lainkaan, vaan perusteluissa on tyydytty vain selostamaan, mitä  nuo henkilöt ovat jutussa kertoneet. Eihän tällainen näytön selostaminen ole mitään perustelemista, jolta edellytetään pohtivaa ja analysoivaa otetta. - Kun professori Matti Tolvanen kiertää nykyisin parin muun oppineen juristin kanssa eri puolilla maata pitämässä Lakimiesliiton järjestämiä, myös tuomareille ja asianajajille tarkoitettuja kursseja todistusharkinnasta, olisi toivottavaa, että nuo opit menisivät myös joskus perille kuulijakunnan mieliin. Olisikohan kyseiseltä opetukselta vaadittava hieman enemmän tehokkuutta ja tiukempaa otetta?

10. Minun on myös pakko todeta, että käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat jokseenkin yksipuoliset sikäli, että niissä on tuotu esiin lähinnä vain tuomion lopputulosta eli Korhosen kanteen hylkäämistä ja vastaaja yhtiön näkökantoja puoltavia seikkoja, todisteita ja näkökohtia. Niin sanotut contra -perustelut, eli Korhosen kanteen perusteita tukevat seikat on sivuutettu perusteluissa ja tuomion yhteenveto-osassa lähestulkoon tyystin. Pro et contra -tyyppinen perustelutapa puuttuu siis (tästäkin) tuomiosta kokonaan, vaikka sitä on yritetty jo vuositolkulla iskostaa tuomarikunnan mieliin. Mutta ilmeisesti tuomarit eivät yliopisto-opintojensa jälkeen lue ylipäätään juridista kirjallisuutta ja oma työtään käsitteleviä uusimpia oppikirjoja saatikka sitten hieman pitemmälle meneviä tieteellisiä julkaisuja.

11. Ei ollut todellakaan yllätys, kun Johanna Korhonen on tänään polemisoinut tuomion antamisen jälkeen käräjäoikeuden päätöstä ja erityisesti sen perusteluja.. "Erityisen pettynyt olen siihen, että millään, mitä minä sanoin oikeudessa, ei ollut mitään väliä," totesi Korhonen. HS:n haastattelussa Korhonen suorastaan parahti: "Olen erittäin tyrmistynyt ja järkyttynyt päätöksestä ja kauhuissani, ettei minun kertomisillani ollut painoarvoa tuomiossa." Tässä sitä sitten ollaan, kun tuomioistuimet eivät välitä Suomessa käyttää tuomion perusteluissaan edellä mainittua pro et contra -tyyppistä perustelelutapaa, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon myös valittua tuomion lopputulosta vastaan puhuvat seikat ja punnitaan niitä ja pro -perusteita keskenään. Vähänkin vaikeammissa riita-asioissa on lähes säännönmukaista, että vasta hovioikeudessa - eikä aina sielläkään - tai vasta KKO:ssa tuomioita perustellaan siten kuin pitäisi. Pitäisi muistaa, että tuomion asianmukainen perusteleminen on olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Jos jutun hävinnyt osapuoli havaitsee, ettei hänen ja hänen asianajajansa esittämille perusteille ole annettu tuomion perusteluissa arvoa, pitää hän menettelyä epäoikeudenmukaisena ja tuomiota vääränä, vaikka tuomio olisi itse asiassa kenties aivan oikea.

12. Johanna Korhonen on sitä paitsi edellä mainitussa väitteessään minusta aivan oikeassa. Vaikka jutun pääkysymyksenä ja  -perusteena oli oli juuri Korhosen kanteessa esitetty väite työsuhteen purkamisen perustumisesta todellisuudessa Korhosen  sukupuoliseen suuntautumiseen eli siihen, että hänen puolisonsa ei ole mies vain nainen, on käräjäoikeus ohittanut etenkin tuomion sivulta 19-20 olevassa yhteenveto- ja johtopäätösosassaan tämän kysymyksen kyllä täydellisesti. Tämä on tietenkin paha virhe ja panee aprikoimaan käräjäoikeuden asenteellisuutta ja koko tuomion oikeellisuutta. Korhosen kanteessa on ollut kyse syrjinnästä, mutta jutussa näyttääkin käyneen niin, että käräjäoikeus on, sivuuttaessaan useimmat Korhosen kanteen puolesta esitetyt perusteet ja näkökohdat, syyllistynyt itse Korhosen prosessuaaliseen syrjintään.

13. Käräjäoikeus seuraa perusteluissaan melko orjallisesti yhtiön näkemyksiä ja keskittyy yhteenvedossaan  käsittelemän vain niitä. Käräjäoikeuden pääpointti on aivan sama kuin vastaajayhtiölläkin: päätoimittaja on niin korkeassa ja niin vastuullisessa asemassa, että hänen on ehdottomasti nautittava työnantajansa luottamusta. Tätä asiaa käräjäoikeus toistelee perusteluissaan vähintään yhtä usein kuin tuomiossa selostetussa yhtiön vastineessakin on tehty. Käräjäoikeus näyttäisi olevan vakaasti sitä mieltä, että miten vähäpätöinen päätoimittajan virhe tahansa riittää käräjäoikeuden lehden päätoimittajan työsuhteen purkamiseksi välittömästi. Tässä kohdin käräjäoikeus nojautuu ilmeisesti osin Alma Median tohtori Päivi Tiilikalta tilaaman lausuntoon, jossa - tuomion perustelujen mukaan - kuitenkin ainoastaan toistetaan sitä, mitä jo yhtiön kanteessa on päätoimittajan niin hirvittävän vastuullisesta asemasta lausuttu. - Onko tosiaan näin? Epäilen, sillä jos näin tiukkaa linjaa noudatettaisiin aina, saisi suloisessa Suomessamme potkut varmaan moni päätoimittaja joka vuosi. Käräjäoikeuden tuomio merkitsisi sitä, että  työnantaja saisi sanoa niin sanotussa johtavassa asemassa olevan työntekijänsä aina luottamuspulaan vedoten ilman sen kummempia perusteita. Päätoimittajan työsopimuksen purkaminen olisi aina pelkkä ilmoitusasia samalla tavalla kuin potkujen antaminen osakeyhtiön toimitusjohtajalle.  

14. Käräjäoikeus on on hyväksynyt yhtiön johtajasopimuksen purkamiselle esittämät perusteet sellaisinaan ja ilman tarkempaa pohdintaa. Käräjäoikeus on ensinnäkin katsonut, että Korhosen menettely hänen antaessaan vastoin osapuolten välistä sopimusta haastattelun kilpailevan lehden  toimittajalle - olisiko ollut Oulussa ilmestyvän Kalevan toimittaja - ennen nimityksen julkistamista ja pörssitiedotteen antamista on osoittanut sen asteista harkintakyvyn puutetta, että Lapin Kansan luottamus Korhoseen on perustellusti horjunut.

15. Tässä kohdin käräjäoikeus on kuitenkin sivuuttanut ja ohittanut pari sanottua johtopäätöstä koskevaa ja Korhosen eduksi puhuvaa vastatosiseikkaa. Ensinnäkin  kyse oli aika lievästä virheestä siihen nähden, että tuo "kilpaileva lehti" julkisti uutisen 8.9., kun se olisi Korhosen ja Alma Median välisen sopimuksen mukaan ollut julkistettavissa vasta seuraavana päivänä eli 9.9. Oliko tämä virhe, jonka Korhonen on ainakin tänään myöntänyt julkisesti, kyllin painava syy peruste purkaa sopimus? Epäilen tätä, sillä yhtiö ei ole nähdäkseni edes väittänyt, että päivää liian aikaisin tapahtuneesta  asian julkistamisesta olisi aiheutunut konsernille tai lehdelle jotain vahinkoa. 

16. Edellistä vielä tärkeämpi vastanäkökohta on se, että Alma Median toimitusjohtaja  oli antanut kyseisen virheen Korhoselle anteeksi. Käräjäoikeudessa näet ilmeni, että Kai Telanne oli moittinut Korhosta asian johdosta välittömästi eli heti 8.9. eikä tuolloin asianosaisten kesken ollut ollut puhetta siitä, että kyse olisi niin vakavasta virheestä, että se  saattaisi johtaa jopa johtajasopimuksen purkamiseen tai sen irtisanomiseen. Tähän virheeseen yhtiö ei kiinnittänyt julkisuudessa huomiota myöskään  1.10., jolloin se purki Korhosen sopimuksen, vaan puuttui siihen vasta jälkikäteen oikeudenkäynnissä. Miksiköhän käräjäoikeus ei ole kiinnittänyt näihin vastaseikkoihin mitään huomiota?

17. Toisena yksittäisenä perusteena työsopimuksen purkamiselle mainittiin yhtiön vastineessa, että Korhonen oli ennen työsopimuksen syntymistä - työhönottohaastatteluissa kesällä 2008 - antanut virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Kyse oli siis siitä, ettei Korhonen ollut maininnut, että hänen puolisonsa oli lupautunut Helsingissä kunnallisvaaliehdokkaaksi. Käräjäoikeus on hyväksynyt tämänkin perusteen sellaisenaan, vaikka se myöntää - kuten yhtiökin - että kyseinen seikka oli "sinänsä merkitykseltään vähäinen." Sanottu seikka ja yhtiön siitä saama tieto oli käräjäoikeuden mukaan kuitenkin "lisännyt Lapin Kansan tuntemaa epäluottamusta Korhosta kohtaan." - Aika metkasti muotoiltu - vaikka seikka on sinänsä vähäinen, se on kuitenkin, ehkäpä merkityksellisesti, kuitenkin lisännyt sanottua epäluottamusta.

18. Tämänkin perusteen kohdalla käräjäoikeus on sivuuttanut tiettyjä vastatosiseikkoja. Ensinnäkin  työhönottohaastattelut olivat kesällä 2008, jolloin Korhosen puoliso oli lupautunut vaaliehdokkaaksi syksyn kunnallisvaaleihin. Kun syyskuun alussa oli saatu varmuus siitä, että Korhonen tultaisiin nimittämään Lapin Kansan päätoimittajaksi, Korhosen puoliso oli todistajan kertomuksen mukaan ilmoittanut halukkuudestaan luopua ehdokkuudestaan, mutta hänet oli kuitenkin saatu jäämään mukaan niin sanotuksi passiiviehdokkaaksi. Vaaleissa Korhosen puoliso ei ollut tullut valituksi. Sitä paitsi työhönottohaastatteluissa näyttäisi jääneen epäselväksi, oliko yhtiön johto tarkoittanut vain sitä, ettei Korhonen tai hänen puolisonsa voinut osallistua kunnallispolitiikkaan Rovaniemellä tai jossakin muussa Lapin kunnassa, vai oliko "kielto" ehdoton ja koski siis koko maata. 

19. Mutta kaikkein tärkein vastatosiseikka on tältä osin se, että erään toisen Alma Media -konserniin kuuluvan pohjoissuomalaisen lehden päätoimittajan puoliso oli saanut muutama vuosi aikaisemmin olla mukana kunnallispolitiikassa, mistä Alma Median johto ilmeisesti oli tietoinen. - Nämä kaikki vastatosiseikat on sivutettu käräjäoikeuden tuomion yhteenveto-osassa. Niillä olisi toki ollut merkitystä.

20. Mitä tästä kaikesta on sitten pääteltävissä? Jos ja kun toinen niistä perusteista, jotka käräjäoikeus on hyväksynyt Korhosen sopimuksen purkuperusteeksi, oli itse asiassa sellainen, että se oli välittömästi annettu yhtiön toimitusjohtajan toimesta Korhoselle anteeksi, ja toinen peruste oli yhtiön omastakin mielestä "sinänsä vähämerkityksellinen" niin, ettei se olisi voinut kelvata edes työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi, ei jutussa voitane päätyä muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että todellinen syy Korhosen työsopimuksen purkamiselle on ollut jokin muu peruste. Mikähän tuo peruste olisi voinut olla? Minusta kyse ei voi olla mistään muusta kuin siitä, että Alma Media -konserni ei halunnut, että lestadiolaisuudestaan tunnetussa Pohjois-Suomessa ilmestyvän sanomalehden päätoimittajana toimisi nainen, jonka puoliso on myös nainen. Konsernin johto oli saanut tietää Korhosen seksuaalisesta suuntautumisesta vain vähän ennen kun Korhonen pyydettiin 29.9.2008 toimeen pantuun toimitusjohtaja Telanteen ja kahden muun yhtiön johtohenkilön puhutteluun. Tässä tilaisuudessa otettiin puheeksi myös se, että Korhonen ei ollut työhönottohaastattelussaan paljastanut, että hänen puolisonsa onkin nainen. Vaikka Telanne oli puhuttelussa todennut Korhoselle, ettei sanotulla lesbosuhteella ollut asiassa merkitystä, ei käräjäoikeuden olisi tarvinnut kritiikittömästi uskoa tätä, vaan se olisi voinut käyttää tuomiota tehdessään  niin sanottua tervettä järkeä ja harkintaa. 

21. Korhosen kanne olisi siis minun käsitykseni mukaan  pitänyt hyväksyä, sillä kuten käräjäoikeus sanoo perusteluissaan, Korhonen ei ollut toiminut vilpillisesti jättäessään työhönottohaastattelussa oikaisematta Telanteen saman virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta. Korhosen vaatimat korvaussummat vaikuttavat sen sijaan liian suurilta, mutta niihin ei kannata tässä yhteydessä ottaa lähemmin kantaa. Kannattaa huomata, että käräjäoikeus tuomitsi Korhosen korvaamaan konsernin vaatimista reilusti yli 60 000 euron suuruisista oikeudenkäyntikuluista vain 8 000 euroa, joita se piti kohtuullisena summana. Onkohan käräjäoikeus itsekin hieman epäillyt valitsemansa jutun lopputuloksen oikeellisuutta ja on halunnut näin hieman ikään kuin tulla Korhosta vastaan juttukulujen määrässä?

22. Jutun käsittely jatkuu varmuudella Korhosen valituksella hovioikeudessa, kenties vielä korkeimmassa oikeudessakin.

24 kommenttia:

antti kortelainen kirjoitti...

Sopisikohan tuohon ajatus purkuperusteen raukeamisesta 14 pv:ssä?

Anonyymi kirjoitti...

Mainio havainto tuo pro et contra perusteluissa. Se on varmasti syy, miksi moni tuomio koetaan vääräksi. On myös erikoista tosiaan, että jo kertaalleen loppuunkäsitelty virhe (vuoto 8.9.) kaivettiin uudelleen syyksi, mutta vasta seksuaalisen suuntautumisen tultua ilmi. Tästä olisi pitänyt osata päätellä jotakin.

Lisäksi on minusta erittäin huomattavaa, että kunnallisvaaliehdokkuus on kaikkea muuta, kuin merkittävää poliittista osallistumista. Se katsotaan jopa niin merkityksettömäksi, ettei ehdokkuus estä edes vaalilautakunnan toimintaan osallistumista. Suurin osa ehdokkaista ei edes mene läpi.

Siru Pola kirjoitti...

Korhosta hyvitettiin oikeudenkäyntikulujen alentamisella, sehän on selvä. Muutenkin tuomio, kuten blogissakin osoitetaan, haiskahtaa selvästi. En ehtinyt aamulla katsoa televisoita, mutta oletan, että Tolvanen oli jo tuomiota selostamassa parhain päin...

hoijaa kirjoitti...

Tässä olikin oikein aamun hupituokio! Ehkä se jossain yliopiston pikku kopperossa päiviensä viettäminen saa tällästä aikaan.
Koko tän viestin päättely on samaa tasoa kuin kreationisteillakin. Evoluutiota tms ei voida todistaa aukottamasti todeksi, joten heidän versionsa täytyy olla totta.
Jospa sitten katsotaan tätä juttua, niin kyllähän se päätoimittaja on ihan samassa asemassa kuin tj jossain muussa yhtiössä. Se on sen lehden näkyvä keulakuva. Jos tälläseen tehtävään palkattu henkilö ensi töikseen soittaa ainoan kilpailevan yhtiön lehteen tyyliin "Musta tuli päätoimittaja, musta tuli päätoimittaja. Haastattele mua, haastattele mua!", niin se kertoo kyllä kaiken tälläsen henkilön harkinnan tasosta. Alma media on sentää pörssiyhtiö ja noissa asioiden tiedottamisella on tietty järjestys.
Ja mitkä olikaan ne Korhosen näytöt väitteilleen? Kyllähän se tietty kommuuni kirjotteli paljonkin tuosta tuomitsevia juttuja jo etukäteen. Mutta kyllä mun nähdäkseni sen väitteet on pelkkiä sen omia väitteitä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hohhoijaa vaan hoijaa! - En nyt puutu kirjoituksesi asiattomuuksiin, mutta sen verran pitää todeta, että vaikka Korhosen sopimus oli ns. johtajasopimus, siihen sovelletaan kyllä työsopimuslakia.

Varmasti mielenkiintoinen kysymys tuo, että onko lehden päätoimittaja rinnastettavissa työsuhteen irtisanomis- ja purkutilanteissa suuren liikeyrityksen osakeyhtiön toimitusjohtajaan. Ehkäpä tässä on se oikeuskysymys, jota tässä jutussa puntaroidaan aikanaan vielä KKO:ssakin.

Mutta kyllä tuo nimitysuutisista informointi päivää ennen sovittua kilpailevalle lehdelle, joka oli sekä Alman että käräjäoikeuden pääpointti jutussa, on minusta aika heppoinen. Sitä paitsi toimitusjohtaja Kai Telannehan antoi sen Korhoselle anteeksi heti 8.9., vaikka kuulemma nuhtelekin häntä asiasta.Ko. peruste on jälkikäteen keksitty syy työsuhteen purkamiselle.

Toinen peruste eli Korhosen puolison osallistuminen kunnallispolitiikkaan on taas niin merkityksetön, ettei sille voida yksistään panna painoa; tämä todetaan myös KO:n tuomiossa.

Joten eihän tässä jää jäljelle muuta todellista syytä työsopimuksen purkamiselle kuin juuri tuo Korhosen kanteessa väitetty asia, jonka käräjäoikeus sivuutti itse asiassa kokonaan!

Hohhoijaa vaan!

Anonyymi kirjoitti...

"Mutta ilmeisesti tuomarit eivät yliopisto-opintojensa jälkeen lue ylipäätään juridista kirjallisuutta ja oma työtään käsitteleviä uusimpia oppikirjoja saatikka sitten hieman pitemmälle meneviä tieteellisiä julkaisuja."
Tämä ei selkeästi pidä paikkansa: tuomioistuimilla on hyvät kirjastot, jotka kuluvat tuomarien käsissä, tapaavatpa jotkut edistykselliset tuomarit jopakirjoittaa käyttämänsä kirjaviittaukset näkyviinkin, että asianosaiset ja ylemmät oikeudet voivat OK 24:4 mukaisesti kontrolloida "mihin oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu on perustunut" ja tarvittaessa ja riitauttaa sen. Se, minkä soisi kuluvan tuomarien käsissä on teoksen Virolainen, Jyrki - Martikainen, Petri "Pro & contra : tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä" vielä kirjoittamattoman II-osan, jossa riittävin esimerkein selostettaisiin, miten tuo kertoelman kirjoittaminen ja perusteleminen tulisi tehdä. Ja jos takkia ei syntyisikään, niin miten olis liivit (tieteellinen artikkeli) tai edes tulluskukkaro (esimerkkituomio tai pari blogissa)?

Anonyymi kirjoitti...

Laki on laki - Herran sana on Herran sana. Laki edellyttää jokaiselle tasavertaista kohtelua siitä riippumatta, mikä on seksuaalinen suuntauminen. Herran sana pitää homoseksuaalisuutta luonnon vastaisena.

Uskoakseni Lapin kansan homoseksuaali päätoimittaja olisi johtanut levikkikatoon vanhoillisilla aluilla, ja Päivämies olisi riittänyt perheiden ainoaksi painotuotteeksi. Lain kirjaimen ja Herran sanan lisäksi liiketoimintaa harjoittava yhtiö joutuu ajattelemaan myös mammonan karkaamista. Varmasti Alman toimenpide oli järkevä liiketaloudellisestikin ajateltuna - fasadiperustelujen esittäminen olisi vain heti alkuvaiheessa kannattanut uskoa juristien tehtäväksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Viimeistä edellinen anonyymi yritti sanoa, että tuomarit lukevat juridista kirjallisuutta, jota tuomioistuinten kirjastot ovat täynnä. Kirjallisuutta kyllä varmasti löytyy, mutta sen lukemisen kanssa taitaa olla vähän niin näin, kuten olen omasta kokemuksestani 20 vuoden ajan eri tuomioistuimista voinut havaita.


Kyllä tuomion perustelemisesta löytyy vaikka millä mitalla kirjallisuutta aina väitöskirjoista alkaen. Minä olen Pro et contra -kirjan lisäksi kirjoittanut perustelemisesta vuoden 1986 Lakimiehen artikkelista lähtien lähes joka vuosi eri oppi- ja käsikirjoissa sekä artikkeleissa. Lisäksi olen kommentoinut eri julkaisuissa lähes jokaista KKO:n tuomion perustelemisesta antamaa ennakkopäätöstä, viimeksi ratkaisua KKO 2008:104 Pekka Timosen toimittamassa julkaisussa KKO:n ratkaisut kommentein II/2008.

Eipä vain taida anonyymi tuntevan näitäkään julkaisuja - vaikka ne kirjastoista hyvin löytyisivätkin.

Niin, ja olen myös blogissani kommentoinut useita KKO:n ratkaisuja, joissa olen kiinnittänyt huomiota muun ohella lähes aina myös tuomion perusteluihin. Niin myös tämän Johanna Korhosen jutun kommentin yhteydessä.

Kyllä se tuomion perustelemiskirjakin vielä on tarkoitus tehdä valmiiksi. Aineistoa on kertynyt todella paljon ja varottavia esimerkkitapauksia eli huonosti perusteluja tuomioistuinten ratkaisuja on siitä melkoinen osa.

Ville kirjoitti...

Näiden tuomareiden perustelut olivat valitettavasti käsittämättömiä ja varsinkin tunneälyllisesti nollatasoa. Fiksu työnantaja ei todennäköisesti ottaisi heitä töihin edes kaupan kassalle, mutta tuomioistuimissa hommia näköjään riittää.

Kiitos hyvästä blogikirjoituksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt heräsi todellinen pelko siitä, että jos joskus joutuisinkin käräjäoikeuden eteen selvittämään riita-asiaa. Minun kohdalla riita voisi koskea esim. työpaikassa tapahtunutta riitaa tai huoltajuusriitaa. Voiko käräjäoikeudessa todellakin olla noin epäpäteviä tuomareita, kuin mitä on nyt Korhonen-Alma -tapauksen kohdalle on sattunut?

Kuka valitsi noin kokemattomat ja epäpätevät tuomarit ratkaisemaan näinkin "vaikeaa" asiaa? Sellaista tapausta, jota ei ole koskaan aikaisemmin jouduttu ratkaisemaan.

Mistä voi tietää saavansa tasapuolisen kohtelun, jos tuomareiden ei tarvitse tehdä kaikkien kohdalla työtään hyvin tai edes sinne päin. Tuomareiden omat asenteet saavat selkeästi paistaa läpi ja "herranpelko" on ilmiselvää. Eli jos joudun itseäni mahtavampaa vastaan taistelemaan, niin isompi ja mahtavampi voittaa varmasti.

Varsinaisilla lakipykälillä ei ole oikeasti mitään väliä. Niitä voidaan uudelleentulkita tai voidaan antaa tuomio, joka puhuu näitä pykäliä vastaan.

Kilpailevalle lehdelle päivän liian aikaisin annettu haastattelu - tapauksessa Telanne oli Korhosta jo tästä moittinut. Lain mukaan ns. pahan virheen tapahtuessa työnantajan tulee reagoida juuri esim. irtisanomisella kahden viikon kuluessa. Miksi tämä asia voitiin kuitenkin tulkita uudelleen? Riippuuko tämä tulkinnanvaraisuus siitä, että miten isossa asemassa toinen osapuoli on?

Toinen asia mikä minua ihmetyttää: Työsyrjintätapauksissa näyttötaakka on työnantajalla. Miksi juuri tässä tapauksessa näyttötaakka siirrettiinkin Korhoselle. Käräjäoikeushan oli todennut, ettei Korhonen ollut esittänyt selvitystä siitä, että syrjintä todellakin tapahtui. Kuka päättää näistä muutoksista ja onko muutos riippuvainen jostakin kuten tuomarin hyvästä/huonosta päivästä?

Tuskin kukaan enää tämän jälkeen tosissaan uskoo saavansa oikeutta.
Mistä tietää, että keneen tuomariin voi luottaa ja mistä tietää saaneensa tasapuolisen oikeudenkäsittelyn? Ei mistään. Se on ihan tuurista kiinni - fiftysixty, että onko tuomio sitä, mitä sen lakien mukaan pitäisi olla.

Olin aina tähän päivään asti luullut, että Amerikassa voi tulla "mitätahansa"-päätöksi ja syytön voi saada kuolemantuomion. Nyt en tosiaan tiedä kumpaan luottaisin enemmän Suomen vai Amerikan oikeuteen ja oikeuskäsittelyyn?

Onneksi Suomessa ei voida antaa kuolemantuomioita.

Anonyymi kirjoitti...

Sanomattakin selvää, ettei Suomessa kaikki ole tasa-arvoisia oikeuden edessä.

Oikeudenmukaisuutta on turha odottaa, koska tuomarin omat mielipiteet, asenteet ja käsitykset vaikuttavat lopputulokseen.

Olen aina pitänyt tuomareita oikeudenmukaisuuden perikuvana, joka ei tee päätöksiään omien pelkojensa/fobioidensa mukaan vaan tarkastelee ja analysoi päätöstä lakipykäliin perustuen.

Nyt en enää kertaakaan epäile, jos joku väittää saaneensa puolueellisen kohtelun käräjäoikeudessa. Selvääkin selvempi esim. huoltajuuskiistoissa: jos tuomari on sitä mieltä, että lapsen kuuluu asua äidin kanssa, niin on ihan turhaa ajahukkaa isän yrittää mitään todisteita esitellä omasta paremmuudestaan. Päätöksen tietää, jos tietää tuomarin henkilökohtaiset mielipiteet ja asenteet.

Turhahan sitä on varoja käyttää mihinkään oikeudenkäyntiin. Laitetaan vain sähköpostilla kysely tuomarille ja siinä se vastaus=päätös.

Onko tuomareille ns. esimiestä, joka pystyisi krittisesti katsomaan alaisensa työnjälkeä? Vai ovatko tuomarit lähes Jumalia, joiden sana on laki ja joiden päätöksiä uskotaan sokeasti?
Mistä voi tietää onko kyseinen tuomari tarpeeksi pätevä ajamaan sinun asiaasi ja mikä mahtaa olla tuomarin henkilökohtainen mielipide. Tämähän on ratkaisevinta, kun tuomaria valitsee omaan oikeudenkäyntiinsä. Kai henkilö itse voi valita sentään tuomarin omaan käsittelyynsä?

En vain pysty luottamaan mihinkään oikeudenmukaisuuteen tai puolueettomuuteen tämän jälkeen. Tämän harhakuvan murtamiseen riitti minulle kolme epäpätevää tuomaria, jotka tekivät selvästi päätöksen perustuen omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseensä.

Onko mitään toiveita, että seuraavassa oikeusasteessa olisi pätevämpiä ja ammattietiikalleen lojaalimpia tuomareita?

Miksi yleensä on tämä "ensimmäinen" oikeusaste? Onko se jokin harjoittelupaikka aloitteleville tuomareille? Eikö sen asteen voisi lopettaa kokonaan olemasta?

Anonyymi kirjoitti...

Laki on laki - Herran sana on Herran sana.

Mikä Herra on sellainen Herra, joka ei hyväksy ihmistä omana itsenään? Onko Herran mielestä syntiä rakastaa ja tulla rakastetuksi?

Laki on kuitenkin laki ja se on tehty noudatettavaksi. Tätä lakia tulee noudattaa kaikkien riippumatta tittelin tai yrityksen suuruudesta. Jos lakia rikotaan, siitä saadaan rangaistus, eikö?

Henkilöä ei saa syrjiä sukupuolisen suuntaumisen perusteella eikä vaikka uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Mutta sortuu sitten mihin tahansa lainvastaiseen syrjintään, niin siitä on kannettava vastuu. Ei kai Herra hyväksy syrjintää mammonan karkaamisen perusteellakaan?

Kumpi on Herran mielestä tärkeämpää: mahdollisimman suuren mammonan tekeminen (ja ihmisen oikeuksien polkeminen) vai se, että ihmiset kunnioittaisivat toisiaan erilaisuudesta huolimatta ja rakastaisivat toisiaan.

Minusta sinun kirjoituksesi paljasti vanhoillisten harjoittaman syrjinnän erilaisia ihmisiä kohtaan. Onko se yhtään sen hyväksyttävämpää vanhoillisten puolelta kuin Alma mediankaan puolelta - siis Herran silmissä?

J.O. kirjoitti...

Tarkoittaakohan tämä laajemminkin irtisanomisten mahdollistumista "luottamuspulan" vuoksi? Jos tällä laajennetaan johtavien henkilöiden ryhmää suurten yritysten toimitusjohtajista keskikokoisten lehtien päätoimittajiin, niin eikö samaa luottamuspulan puutetta voi jatkossa käyttää perusteena esim. yliopistojen professoreiden irtisanomisiin?

Anonyymi kirjoitti...

J.O.:n ajatus professoreille asetettavasta luottamusvaatimuksesta on mielenkiintoinen. Kai luottamus pitäisi sitten olla yliopiston hallituksen suunnasta.

Blogistin puolesta toivon, että professoreiden ei tarvitse nauttia pääministerin luottamusta. Saattaisi tulla pikaoikeudenkäynti Kiinan malliin - toimeenpanijatkin löytyisivät VKSV:sta, joka kävi isolla porukalla Kiinassa oppimassa maan ihmisoikeuksista. Taisi siihenkin hukkua muutaman syyttäjän palkkarahat...

toivo tapanainen kirjoitti...

Jyrki,

Ne, jotka puhuvat ja kirjoittavat, eivät tiedä. Ne, jotka tietävät, eivät tee kumpaakaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Blogistin ei tarvitse vapaassa maassa nauttia pääministerin luottamusta.

Pääministerin ja koko hallituksen tulee sen sijaan nauttia eduskunnan luottamusta ja eduskunnan puolestaan äänestäjien luottamusta, joten "loppupeleissä" pääministerinkin tulee nauttia esim. juuri professoreiden luottamusta.

Pääministerillä on kyllä minun luottamukseni, vaikka joskus häntä (aiheesta) kritisoinkin, mutta valtaapitävien kritisointihan on täysin normaalia vapaassa ja demokraattisessa maassa, jossa kaikilla on sananvapaus.

Olin muuten pääministerin - ja 200-300 muun karjalaiset sukujuuret omaavan ihmisen - kanssa viime sunnuntaina Kannaksella pidetyssä karjalaisessa juhlatilaisuudessa, jossa pääministeri piti myös juhlapuheen. Minulla on reissusta paljon kuvia. Täytyykin kirjoittaa joskus juttu tästä matkasta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toivo - Mikseivät tee kumpaakaan? Eivät osaa, halua, viitsi, uskalla, tarkene vai siksi, ettei siitä makseta?

Anonyymi kirjoitti...

Mutta eiks tämä pro et contra ole lopulta täysin subjektiivista. Eli ehkäpä oikeus näki, että Korhonen ei onnistunut näyttämään toteen edes ensimmäistä askelta eli oikeus ei nähnyt syrjinnästä näyttöä. Ja kenties tästä syystä sitten todistustaakka ei oikein edes siirtynyt Almalle oikeuden silmissä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Onko pro et contra -perustelumetodi "subjektiivista"?

Eikö kaikki perusteleminen ole subjektiivista siinä mielessä, että perustelut ilmentävät tuomarin henkilökohtaisen oikeudellisen ajattelun ja päättelyn kulun? Sehän pitäisi perusteluista juuri ilmetäkin.

Pro et contra palvelee tietenkin perustelujen ja päätöksenteon avoimuutta ja asianosaisten kannalta tuomion lopputuloksen oikeudellisuuden kontrolloitavuutta. Samalla siitä ilmenee, onko oikeus todella kuunnellut ja ottanut huomioon, mitä kumpikin osapuoli on tuonut jutussa esiin, vai onko prosessissa ollut kyse vain muodollisesta kuulemisesta.

Minusta käräjäoikeus on sivuuttanut koko syrjintäpresumptiota koskevan kysymyksen, koska se olisi ollut "kiusallista" oikeuden valitseman lopputuloksen kannalta. KO:n päättely etenee ikään kuin väärässä järjestyksessä, sillä Korhosen kanteessa oli kyse nimenomaan syrjjntäkiellon rikkomisesta, sekä hyvityksen että työsopimuksen purkamisesta vaaditun vahingonkorvauksen osalta.

Syrjinnästä olisi pitänyt lähteä perusteluissa liikkeelle ja katsoa, onko K. esittänyt syrjintäväitteelleen sen verran näyttöä, että todistustaakka siirtyi yhtiölle. Olen käsitellyt tätä todistustaakka-asiaa jo blogissani 1.10.-08. Tuolloin totesin, että Korhosella näyttäisi olevan sen verran näyttöä syrjintäväitteelleen, että todistustaakka siirtyy Almalle.

KO:n perusteluista, joissa on selostettu todella "ummet ja lammet" kannetta ja vastinetta, oikeastaan suurimmaksi osaksi erilaisia taustaseikkoja, näkee, ettei juttu ole ollut kunnolla oikeuden hallinnassa.

Jos perustelujen selostusosaa ei pysty kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi, on ilmeistä, ettei oikeudelle ole selvinnyt edes se, mitkä olivat jutussa kantajan ja vastaajan vaatimusten perusteet eli oikeustosiseikat. - Näin on, jos siltä näyttää!

Oikeuden ratkaisua on mahdollista arvioida ainoastaan sen mukaan, mitä tuomionperusteluihin on kirjoitettu. Jos ne ovat sekavat, puutteelliset tai yksipuoliset, on ratkaisun lopputulokseen syytä suhtautua kriittisesti, koska lopputulokseen johtanut oikeudellinen päättely ei vakuuta.

Ville kirjoitti...

On selvää miksi syrjintäväite on ohitettu kokonaan päätöksen perusteluissa. Tämä tehtiin siksi, koska muut perustelut ovat pikkupisaroita. Heti kun siirrytään
homoseksuaalisen syrjinnän mahdollisuuteen, vettä alkaa tulla kuin saavista kaatamalla ja pisarat menettävät merkityksensä.

Zog kirjoitti...

Oliko puolison poliittinen aktiivisuus tiedossa kun Korhosta nuhdeltiin haastattelun antamisesta (8.9.)? Jos oli, niin jäljelle jää vain yksi syy miksi Korhonen erotettiin: Puolison sukupuolen tuleminen tietoon.

Siru pola kirjoitti...

Olikos se Descartes vai kuka joka määritteli älymystön tehtäväksi valtaapitävien arvostelun.

Eväsleipä kirjoitti...

Tämä Jykkeläisen kirjoitus on lajissaan aivan mainio analyysi tavanomaisen latteasta alioikeuden ratkaisusta, joista me ruohonjuuritason lakimiehet laadimme valituksia. Tästä kirjoituksesta saa mainioita eväitä yhteen jos toiseenkin valitukseen!

Kuntsa kirjoitti...

Alma on pörssiyhtiö. Pörssiyhtiöiden pitää tiedottaa asioista pörssin sääntöjen mukaan. Korhonen rikkoi sääntöjä.

Sanomalehdet ovat olleet perinteisesti puoluepoliittisesti sitoutuneita jonkun tietyn puolueen äänenkannattajia, mutta Alma on pyrkinyt siitä eroon.
Päätoimittajan paikka on puoluepoliittinen, Alman linjan mukaan puoluepoliittisesti sitoutumattoman lehden päätoimittajan on myös oltava puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Onkin outoa, että Korhonen vetoa siihen, että kepun äänenkannattajan päätoimittajan puoliso on ollut kepun kunnallisvaaliehdokkaana. Lapin Kansa on puoluepoliittisesti sitoutumaton, toisin kuin Sonta-Siion vielä joku vuotta sitten.

Työhaastattelussaan Korhonen ei pystynyt kertomaan puolisonsa aikovan asettua ehdolle vasemmistoliiton listoilla. Puoliso asettui ehdolle kunnallisvaaleissa 16.9., reilu viikko sen jälkeen kun Korhosen siirtyminen Lapin Kansaan oli julkistettu. Asia tuli julki 24.9. Ehdokkuus oli mahdollista perua vielä 25.9. Korhonen otti yhteyttä työnantajaansa asian tiimoilta vasta seuraavan päivänä, perjantaina 26.9. Hän ei siis kertonut asiasta työnantajalleen ennen kuin oli pakko, asiaa ei voinut enää perua ja ehdokaslistat oli lyöty lopullisesti lukkoon. Hän kuitenkin myöntää, että tunsi asian merkityksen työnantajalle, koska kertoo, että sopi puolisonsa ehdokkuuden olevan passiivinen.