torstai 27. elokuuta 2009

141. Karjala takaisin!

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...evakkoja jokakeväisellä kotiseuturetkellään Kannaksella

Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä...

1. Karjala-kysymyksellä tai käsitteellä Karjalan palautus tarkoitetaan Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle pakkoluovuttamien alueiden palauttamista tai palauttamisesta käytävää keskustelua. Laajasti ottaen kysymys ei ole vain Karjalan Kannaksen, vaan myös muiden luovutettujen alueiden, eli Laatokan Karjalan, Petsamon, Sallan ja Kuusamon eräiden osien ynnä Suomenlahden eräiden ulappasaarten palauttamisesta.

2. Presidentti Urho Kekkosen tiedetään pitäneen Karjalan palautamista usein esillä keskusteluissaan Neuvostoliiton johtajien kanssa. Neuvostoliiton ykkösmieheltä Nikita Hrutshevilta 1960 -luvulla Kekkonen ilmeisesti sai näkemyksilleen jonkinlaista ymmärrystä, mutta ei enää presidentti Leonid Breznevilta 1970 -luvulla. Kekkosen presidenttikauden jälkeen Suomen virallinen kanta on ollut lakonisesti se, että rajojen muuttamiseen ei ole "tarvetta." Pakkoluovutettujen alueiden palautusta ei ole Mauno Koiviston kaudella ja sen jälkeen itänaapurilta edes kysytty, mutta Venäjä on antanut ymmärtää, että vastaus olisi kielteinen.

3. Presidenttikautensa alussa Venäjä Boris Jeltsinin hallinto ilmeisesti suorastaan viestitti Suomen poliittiselle johdolle mahdollisuudesta keskustella Karjalan palauttamisesta, mutta presidentti Mauno Koivisto suhtautui asiaan tyylilleen uskollisesti penseästi ja suorastaan torjuvasti. Samaa inhorealismia Mauno Koivisto osoitti Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille 1980 - ja -90 luvun taitteessa.

4. Mutta Kannaksen ja muiden luovutettujen alueiden evakot ja heidän jälkeläisensä eivät ole unohtaneet asiaa. Palautuskysymystä ja -keskustelua ovat pitäneet yllä myös eräät kansalaisjärjestöt, erityisesti Pro Karelia -yhdistys. Viitisen vuotta sitten tehtyjen mielipidemittausten mukaan Karjalan palautusta kannatti noin kolmannes ja sitä vastusti hieman yli puolet suomalaisista. Palautusvaatimusten tueksi vedotaan karjalaisia ja Suomea kohdanneen vääryyden korjaamiseen, ryöstösaaliin kohteeksi joutuneiden alueiden palauttamisen oikeudenmukaisuus - Stalin ryösti esimerkiksi Kansainliiton tuomitseman talvisodan aloittamisella Karjalan ja muut luovutetut alueet Suomelta - ja siihen, että alueiden palautus olisi taloudellisesti Suomelle edullinen. Palautuksen suurimmaksi ongelmaksi on todettu rahoituksen ohella alueen noin 200 000 - 300 000 asukkaan venäläisväestön aseman järjestäminen.

5. Viime syksynä karjalaishenkinen 4-5 hengen suomalainen liikemiesryhmä keksi näppärän idean. He halusivat kytkeä eli koplata Karjala-kysymyksen Venäjän suurhankkeeseen eli Itämeren kaasunputken rakentamiseen. Ryhmittymä jätti työ- ja elinkeinoministeriölle kaivoslain mukaisen valtaushakemuksen Helsingin edustan merialueelle ikään kuin "sattumalta" juuri sille kohtaa, jolle venäläiset ovat suunnitelleet laskevansa kaasuputken meren pohjaan. Valtaosin venäläisenemmistöisen Nord Stream -yhtiön kaavailut kaasuputken rakentamiseksi samoin kuin Itämeren maiden kaasuputken rakentamista varten suorittamat ympäristöselvitykset ovat jo loppusuoralla ja yhtiön tarkoituksena on kerrottu olevan aloittaa putken rakentaminen ensi vuoden alussa.

6. Suomalaisen liikemiesryhmä juristina toimivan Kari Silvennoisen mukaan kaivausvaltauksen käsittely tulisi normaalilla aikataululla kestämään jopa parisen vuotta, eikä Nord Stream voisi ennen valtaushakemuksesta annettua lainvoimaista päätöstä ryhtyä laskemaan kaasuputkea mereen. Todellisuudessa liikemiehillä ei liene minkäänlaista tarkoitusta aloittaa kaivostoimintaa merellä, vaan heidän tavoitteenaan on, ei enempää eikä vähempää, kuin saada Venäjä luovuttaman Karjala takaisin Suomelle, jolloin he luopuisivat ilomielin valtaushankkeestaan.

7. Näppärän tuntuinen idea, joka toisaalta osoittaa aikamoista realismin puutetta ja jopa suuruuden hulluutta. Kari Silvennoinen on kertonut tiedotusvälineille, että miehet haluavat karjalan takaisin "ihan oikeasti" eikä kysymyksessä - tietenkään - ole mikään kiusanteko venäläisille. "Minun asiakkaani eivät viivytä kaasuputkea, vaan kaasuputki tulee meidän tontillemme," sanoi Silvennoinen. Kaasuputki haittaa KS:n mukaan meidän toimintaamme eikä päinvastoin, muistutti Silvennoinen.

8. Silvennoisen mukaan Moskovasta olisi luvattu liikemiesryhmälle huomattavan suuri rahasumma sitä vastaan, että valtaushanke vedetään pois; summan suuruutta Silvennoinen ei paljastanut. Suomalaiset eivät kuitenkaan suostuneet tarjoukseen, vaan vaativat Karjalan palauttamista koskevien neuvottelujen aloittamista, jotta valtaushankkeesta voitaisiin luopua. - Kovia poikia!

9. Mutta siinä Silvennoinen ja hänen toimeksiantajansa menettelivät minusta suoraan sanoen tökerösti, kun he KS:n mukaan esittivät venäläiselle "osapuolelle", että venäläisten tulisi pyytää presidentti Martti Ahtisaarta toimimaan välittäjänä Karjala-kysymyksessä. Jos venäläiset olisivat näin tehneet, olisivat KS:n päämiehet vetäneet valtaushakemuksensa pois. Oudointa tässä on se, että Silvennoinen tai liikemiehet eivät olleet kysyneet hankkeelleen Ahtisaaren suostumusta tai edes informoineet presidenttiä kyseisestä ehdotuksestaan.

10. Silvennoisen mukaan suomalaiset olivat olleet yhteydessä pietarilaisen välimiehen kautta Venäjän hallituksen kaupalliseen edustuston varamieheen, venäläiset ole kuulemma vielä vastanneet suomalaisten sanottuun ehdotukseen. Mutta valitettavasti koko hanke kaatui jo tänään, sillä Martti Ahtisaari ilmoitti lehdistölle ykskantaan, että hän ei halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa. Ahtisaari kertoi, ettei häneen ole oltu asiaa ajavien liikemiesten taholta yhteydessä. Ahtisaaren mukaan kyseisellä hankkeella ei edistetä sitä tavoitetta, johon sillä ilmeisesti pyritään, siis Karjalan palautusta.

11. Hieman nolontuntuinen loppu siis tälle sinänsä näppärälle hankkeelle! Jos venäläiset olivat todella tarjonneet ryhmälle huomattavan summan rahaa, olisi miesten kannattanut minusta hyväksyä tarjous; tämä ei olisi estänyt hankkeen julkistamista, josta tiedettiin jo muutenkin.
Jos miesten tarkoituksena oli todella edistää Karjalan palautusta tai ainakin aktivoida siitä käytävää keskustelua, olisi porukka voinut käyttää Venäjältä saamansa rahat esimerkiksi Karjala takaisin - nimisen säätiön tai yhdistyksen peruspääomaksi. Tämä yhteisö olisi käyttänyt varojaan Karjala-kysymyksestä käytävän keskustelun ylläpitämiseksi ja aktivoimiseksi. Näin kyseinen liikemiesryhmittymä olisi saanut nimensä historiaan. Nyt sen sijaan voi käydä niin, että venäläiset eivät enää uudista tarjoustaan, kun hankkeelta on Ahtisaaren täystyrmäyksen johdosta pudonnut tavallaan pohja pois.

12. Mutta ei mainitun porukan toimia ole syytä mitenkään mollata. Päinvastoin, liikemiesten hanke oli rohkea ja sillä saatiin melkoista julkisuutta hyvässä asiassa eli Karjalan palautuskysymyksessä. Asia on noussut laajasti esille myös venäläisissä ja muidenkin maiden tiedotusvälineissä. Kun Suomen poliittinen johto ilmeisesti pelosta vaikenee Karjala-kysymyksestä ja haluaisi mieluusti vaientaa myös ihmisten ja yhteisöjen asiasta käymän keskustelun, on toki erinomaisen hyvä asia, että yksityiset ihmiset ja erilaiset liikkeet haluavat edelleen pitää sanottua keskustelua yllä. Sillä eihän siitä mihinkään pääse, että Karjala on viety meiltä karjalaisilta ja Suomelta vääryydellä, viekkaudella (mm. Molotov-Ribbentrop -sopimus 23.8.1939) ja väkivallalla (Stalinin aloittama Talvisota). Karjalan palauttaminen on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys, sillä siinä on kyse kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetusta kaikkien pakolaisten oikeudesta palata takaisin heiltä voimassa olleiden rauhan - ja muiden sopimusten vastaisesti ryöstettyihin koteihinsa ja saada omaisuutensa takaisin.

13. Pro Karelia -yhdistyksen pääsihteeri Veikko Saksi, joka on kirjoittanut vuona 2005 kirjan "Karjalan palautus," kirjoitti tänään sanotun yhdistyksen nettisivuilla mm. näin:

- Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus on vahvasti luottamusta herättävä win-win -tapahtuma. Palautus on luonteeltaan katalyytti, joka käynnistää paljon positiivista liike- ja yhteistoimintaa maitten välillä. Katalyytin ytimenä on luottamus, mikä on kaiken inhimillisen yhteistoiminnan tärkein elementti. Palautus investointeineen toimii Suomen talousveturina. Se vetää kansainvälisiä rahoittajia ja yrityksiä Pietarin metropolin ja Venäjän markkinoiden lähelle. Luottamuspula estää tällä hetkellä pääosin sijoittamisen Venäjälle, joten maan tilanne heikkenee nopeasti.

14. Tästähän on kysymys, joten on aika outoa, miksi Suomen poliittinen johto ei ymmärrä asiaa, vaan on päinvastoin asettunut puoltamaan Venäjän "legitiimeiksi" kutsuttuja oikeuksia. Poliittiset johtajamme sivuuttavat ja unohtavat täydellisesti oman kansan perustavaa laatua olevat legitiimit ihmisoikeudet sekä Neuvostoliiton tekemät monet sopimusrikkomukset.

15. Veikko Saksi päättää tämänpäiväisen nettikirjoituksensa seuraaviin sanoihin, joihin on helppo yhtyä:

- Karjalan palauttamiskysymys on syvästi ihmisoikeuskysymys. Se on myöskin kahden naapurimaan sekä Venäjän ja koko muun maailman luottamusta luotaava kysymys. Se on kuin kivi, joka hiertää molempien maiden päättäjien kengässä."

Kajalan palautus ei toteudu lähivuosina, ei ehkä edes lähivuosikymmeninä. Uskon kuitenkin, että Suomelle tarjoutuu tulevaisuudessa vielä tilaisuus saada ainakin osa pakkoluovutetuista alueista takaisin. Sitä silmällä pitäen Karjala-kysymyksestä on pidettävä yllä jatkuvaa keskustelua.

16. Maailmassa on myös viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon ihmeellisempinäkin pidettyjä asioita. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen esitti Turun yliopistossa korkealla arvosanalla hyväksytyssä väitöskirjassaan ikään kuin ehdottomana totuutena näkemyksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei tule koskaan hajoamaan. Mutta ei kulunut kuin 2-3 vuotta ja Neuvostoliitto oli hajonnut ja muun muassa Baltian maat, joita Mauno Koivisto oli varoitellut itsenäisyyspyrkimyksissään, olivat saaneet itsenäisyytensä takaisin. - Venäjän nykyjohto ei ole ikuinen ja poliittiset voimasuhteet voivat ajan myötä muuttua myös Venäjällä

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paavo Väyrynen väitteli pe 7.10.1988 ÅBO AKADEMISSA, eikä Turun yliopistossa.

Arvosana oli cum laude approbatur eli EI "korkealla arvosanalla".

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Cum laude approbatur = "kiitosten kera hyväksytään."

Åbo Akademi oli Väyrysen "opinahjo."

Anonyymi kirjoitti...

Väyrynen väitteli Åbossa sen takia, että moista roskaa ei olisi hyväksytty missään muualla. Tosin onhan Helsingin Yliopistossakin väitellyt Mika Illman, joka vessanseinäväitöskirja kuuluu samaan roska-kategoriaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus on vahvasti luottamusta herättävä win-win -tapahtuma. Palautus on luonteeltaan katalyytti, joka käynnistää paljon positiivista liike- ja yhteistoimintaa maitten välillä."

Joo-o... ehkä asiassa on myös turvallisuuspoliittinen puolensa sikäli, että niinköhän Venäjä haluaa mahdollisesti vetää tulevan Nato-valtion maarajan aivan Pietarin lähettyville...

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on sellainen käsitys, että Veikko Vennamo sodan loputtua maksoi
valtion varoista kotikontujensa ja viljelysmaansa menettäneille korvauksia - ihan suoraan
katsomalla valtion korvaustaulukosta katsoen.

Siis Vennamo oli virkamies.

Josko nyt kohtapuoliin kävisikin niin, että Karjalan maat palautettaisiin, että millaista lainsäädäntöä tultaisiin maidensa takaisinsaajille harjoittamaan.

Säätäisikö eduskunta lain, että sinä joka olet perillinen vanhoille ennen vamhempiesi omistamille laulumaille,
niin sinä olet saava korvausta menetetystä Karjalan maasta tämän verran ja maan arvonalennuksesta johtuen tämän verran.

Tässäkö loppujen lopuksi vaikeus ottaa vastaan Karjala.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia paljon Sinulle mainiosta kirjoituksestasi. Oli mieltä kohottavaa, kun lainasit tekstejäni.

Yhdyn ajatukseesi, että presidentti Ahtisaaren ehdotuttaminen tehtävään oli huono ajatus sopimatta asiasta.

Kari Silvennoinen kertoi, että hän oli joutunut hyvin nopeasti vastaamaan asiasta ja se oli tuntunut hyvältä ajatukselta. Työtapaturmia sattuu.

Karjala palautuu, emme tiedä sen momentumia. Mutta kovin monta asiaa on Euroopassa ja kotimaassa mennyt eteenpäin - ja Venäjällä taaksepäin.

Venäjä on tällä hetkellä pahassa johtamisen kriisissä. Silovikijohto ei käsittääkseni kykene uudistumaan, eikä uudistamaan.

Tarkastelin tätä asiaa marraskuussa 2008 ilmestyneessä Venäjä kriisissä -kirjassa. Tähän mennessä kirjan "ennustus" on toteutunut asteittain.

Venäjän kriisi voi eskaloitua romahdukseksi. Silloin Venäjä tarvitsee ystäviä. Suomi on sellainen, mutta se ei enää saa olla sinisilmäinen omat legitiimi oikeutensa unohtava partneri.

Terveisin
Veikko Saksi

anonyymi A kirjoitti...

JOTAIN HYVAAKIN...

Kun katselee, miten taiwanilaiset touhuavat kotiseuduillaan Kiinassa, miten hongkongilaiset jne, tulee mieleen olisiko talle 'Karjala takaisin# liikkeelle joku lupaavampi lahestymistapa.

Onnellista on, etta itarajan takana ei ole rasitteeksi asti etnisia suomalaisia, kuten on Unkarin ja Romanian suunnalla Balkanista puhumattakaan.

Mika Lako kirjoitti...

Olen lukenut nn kappaletta eri alojen väitöskirjoja.
En ymmärrä tätä Paavo Väyrysen väitöskirjan halveksuntaa. Teos on hyvätasoinen valtio-opin väitöskirja. Paavo Väyrynen voi vilpittömässä mielessä väittää olevansa Jyrki Virolaisen kolleega.

Kai tuo Mika Illman on myös Jyrki Virolaisen "kolleega" . Illmanin väitöskirja on tosin yksi omituisemmista nenäni edessä olleista väitöskirjoista. Huipputehdas on alentanut rimansa todella alas. Ilmeisesti DanF:lle pitää saada muodollisesti pätevä seuraaja.

Hyviä lainopillisia väitöskirjoja ovat esimerkiksi Päivi Tiilikan sananvapautta käsittelevä tiiliskivi.
Tiilikka käsittelee väitöskirjassa sanavapautta Suomessa viidensadan sivun verran. Illmanilta onnistuu suomalaisen sananvapauden kriminalisointi, sivumäärällä mitattuna, tähän huijaukseen tarvitaan noin viisikymmentä sivua.
Illman uhraa kaksisataa sivua aihepiiriin, joka kuuluu katekoriaan, kiva tietää. Suomalainen tuomioistuin kun ei voi rikosoikeudenkäytössä soveltaa Saksan rikoskoodeksia.

Myös Antti Tapanilan väitöskirja "Tuomarin esteellisyys" on erinomaista lukemista.
Omituista tässä on vain se, että väitöskirjan ilmestyminen kesti satoja vuosia. Esteellisyyssäädökset kun ovat perua oikeudenkäymiskaaresta, jossa on päiväys 1.1.1734

Anonyymi kirjoitti...

Jos katsotaan Baltian maiden sisäpoliittista tilannetta tänä päivänä,havaitaan että kaikilla on merkittäviä ongelmia kansallisessa yhtenäisyydessä. Se ongelma kulminoituu huomattavan isoon venäläisvähemmistöön kaikissa näissä maissa. Samanaikaisesti Moskova tukee Baltiassa kaikenlaista terroritoiminnan rajojakin hipovaa yhteiskuntajärjestystä järkyttävää aktivismia.

Karjalan palautus ei ole minun sukupolvelleni (kolmekymppiset) merkittävä asia, vaikka mm. omat isovanhempani ovat sieltä kotoisin. Olen samaa mieltä historiasta blogistin kanssa, Karjala vietiin meiltä vääryydellä. Ottaisin sen mielelläni takaisin, mutta vain tyhjänä. Jos ja kun palautus vaatisi samalla noiden 300.000 venäläisen ottamista Suomen kansalaisiksi, suostuisin siihen vain kuolleen ruumiini yli.

Meillä on vuosikymmenien vaikeiden aikojen jälkeen viimein yhtenäinen kansakunta. Sisäpoliittisesti näin vakaata ja yhtenäistä Suomessa ei ole ollut koskaan. Olisi hirveä virhe hankkia tänne iso venäläisvähemmistö vaikka siitä hyvästä saisi kymmenen Karjalaa.

Joe kirjoitti...

Pakko huomauttaa viimeiselle anonyymille, että meillä ei ole yhteinäistä kansakuntaa kuin näennäisesti. Todellisuudessa olemme hajonneet pieniksi löyhiksi ryhmiksi jotka eivät ole toistensa kanssa tekemisissä.

Lisäksi ottaisin mielelläni Karjalan takaisin ja tulkoon ne 300 000 venäläistä samalla jos haluavat.

Pirjo-Margit Jauhiainen Espoo kirjoitti...

Anonyymi sanoi;
Ottaisin sen mielelläni takaisin, mutta vain tyhjänä. 300.000 venäläistä pitäisi ottaa suomen kansalaiseski.

Niinpä niin, suuri määrä venäläisiä suomen kansalaisiksi :(

Hienoa huomata, että nuoret/vähän nuoruuden ohittaneet ovat kiinnostuneet päivän polttavista kysymyksistä :).

Onko miehet enemmän kiinnostuneet isänmaallisista asioista, ehkäpä niin.
4 poikaa tehneenä, jonkun puheesta kuultaa maanpuolustus ja ne muut, jotka ei kuulu suomen maaperälle väärin perustein.
Monin osin samoin ajattelen?

Emme tarvitse kymmentä Karjalaa, vaan yhden ja muut alueet mitkä Suomeen kuluu toisen "käsivarren" alueella Venäjän puolelta.

Tietääkseni isovanhempani/muut sukulaiset eivät joutuneet lähtemään "evakkoon vieraille" maille.
Jokainen kyllä tappeli niillä eväillä mitä oli, unohtamatta läheisiään.

Voisihan sitä monelta kantilta miettiä asioita jo 1200-luvulta?
Mutta mitäpä mennä merta edemmäs kalaan, kun nykytilanne/lähimenneisyys koskettaa enemmän.

Onko kukaan miettinyt, että asuinpaikan saa lähtiessään aika "pienellä vuokralla", jos ei halua tulisesti lähteä ;)?
Suomessahan maanpoveen pääsee asuinpaikan mukaan.

Menikö asian vierestä?
Mhh, no kun puhutaan kuoleman kohdatessa ja epämääräisestä kansalaisuudesta, mikäpä on se oma paikka minne ruumiinsa asettelee?

Kummallisia ajatuksia ;)
Kuitenki, kaikki itselle/maalle mitä kuluuki:

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Venäjän pääministeri Vladimir Putin tuomitsi tänään puolalaisessa lehdessä Wyborcza ankarasti elokuun lopulla 1939 solmitun Molotov-Ribbentrop -sopimuksen, jolla natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan etupiireihinsä.

M-R -sopimuksen mukaan Saksa ja N-L lupasivat olemaan hyökkäämättä toisiaan vastaan. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Hitler ja Stalin jakoivat muun muassa Puolan keskenään, ja tähän sopimukseen perustuen Stalin aloitti vuonna 1939 Talvisodan Suomea vastaan.

Nythän Putin itse asiassa myöntää, että Karjalan ja muiden Suomen N-L:lle pakkoluovuttamien alueiden menettäminen N-L:oon perustui moraalittomaan ja laittomaan sopimukseen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Karjalan palauttamista Venäjältä vaativat suomalaiset liikemiehet ovat kuulemma valinneet itselleen Martti Ahtisaaren tilalle uuden edustajan, jonka he toivovat ryhtyvän neuvottelemaan asiasta välittäjänä Venäjän ja Suomen välillä. Kyseessä on joku "ulkomainen, kolmannesta maasta oleva valtiomies," kertoi lakimies Kari Silvennoinen.

Matti Vanhasen on määrä keskustella Vladimir Putinin kanssa - Vanhanen aikoo ilmoittamansa mukaan pyytää Putinilta tietoja mm. Arctic Sea -aluksen seikkailuista ja laivan kuljettamasta lastista.

Nyt Vanhasella on erinomainen tilaisuus onnitella Putinia siitä, että tuomitsi vihdoinkin Molotov-Ribbentrop -sopimuksen vuodelta 1938.

Vanhanen voisi paikata monissa poliittisissa kolhuissa ja myös henkilökohtaisissa asioissaan menettämiään kasvojaan esittämällä Putinille neuvottelujen aloittamista Karjala-kysymyksestä.

Nyt Matti Vanhasella olisi todella tuhannen taalan paikka nousta valtiomiessarjaan!

Anonyymi kirjoitti...

Matti taitaa jatkaa linnunpönttöjen naputtelua. Runsas viikko sitten vietettiin Karjalan kauppasopimuksen 70-vuosipäivää. Harva taitaa tietää Suomen olleen yksi neljästä balttian valtioista. "The Baltic States (Finland, Estonia, Latvia, Lithuania)"

Moscow, August 23, 1939.

On the occasion of the signature of the Nonaggression Pact between the German Reich and the Union of Soviet Socialist Republics the undersigned plenipotentiaries of each of the two parties discussed in strictly confidential conversations the question of the boundary of their respective spheres of influence in Eastern Europe. These conversations led to the following conclusions:

1. In the event of a territorial and political rearrangement in the areas belonging to the Baltic States (Finland, Estonia, Latvia, Lithuania), the northern boundary of Lithuania shall represent the boundary of the spheres of influence of Germany and the U.S.S.R

anonyymi A kirjoitti...

KARJALAN LUOVUTUS= MORAALITON JA LAITON

Karjalan luovutus maaliskuulla 1940
saatoi perustua johonkin moraalittomaan ja laittomaan.
Mutta senhan me kuittasimme 1941-1944!

Nyt voimassa oleva Karjalan luovutus perustuu toisen maailmansoda lopputulemiin v. 1944.
Onkohan siina sinansa enaa mitaan moraalitonta ja laitonta??