HS:n poliittinen toimittaja Unto Hämäläinen, myös paljon puhuvasta nimimerkistään Perässähiihtäjä, tunnettu, valittelee tänään kirjoituksessaan "Vanhasen vaikea vuosi sai nolon lopun" Hesarissa, että "vuosi 2010 ei ollut Matti Vanhaselle hyvä vuosi. Vielä alkuvuonna hän oli pääministeri ja suurimman puolueen puheenjohtaja, maan vaikutusvaltaisin ihminen. Kesällä hän luopui asemistaan ja lähti saman tien pois politiikasta. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, entinen pääministeri olisi nyt arvokkaalla paikalla, kansakunnan reservissä. Mutta oikein mikään ei ole onnistunut."
Hämäläisen mukaan Vanhanen on tänään julkisessa keskustelussa lähes pahan ruumiillistuma, johon jopa oman puolueen poliitikot yrittävät tehdä eroa. Kun keskustan puheenjohtajalta, pääministeri Mari Kiviniemeltä kysytään syytä puolueen kannatusvaikeuksiin, vastaus on aina sama: "Vanhat synnit painavat." Kiviniemi ei sentään kehtaa ääneen sanoa, mitä mielessään ajattelee, eli: "Vanhasen synnit painavat."
Perässähiihtäjä Hämäläinen on syvästi huolissaan Vanhasen asemasta ja tulevaisuudesta. Asiat eivät ole nyt kohdallaan:
- Vanhanen on vasta 55-vuotias, hyvävoimainen ja työhaluinen mies. Hänellä on ainakin kymmenen vuotta työuraa edessään, jos hän itse noudattaa tunnettua "Rukan lumilla" syntynyttä eläkkeelle siirtymisikäänsä. Kun Vanhanen lopetti, hän oli EU:n toiseksi kokenein pääministeri. Vain Luxemburgin Jean-Claude Juncker oli ollut pääministerinä pitempään.
Kansainvälisessä politiikassa entiset pääministerit ovat arvostettuja kansalaisia. Jos entinen pääministeri ottaa yhteyttä toisen maan valtionpäämieheen tai kansainvälisen järjestön johtajaan, tapaaminen järjestyy varmasti.
Hämäläinen jatkaa:
- Vanhanen pitäisi saada kiireesti jonkin kansainvälisen yhteisön, esimerkiksi EU:n, YK:n tai Etyjin, luottamustehtäviin. Hänet olisi järkevää lähettää ulkomaille myös siksi, että nykyisessä ilmapiirissä hänen on vaikea toimia Suomessa. Siitä on tuore esimerkki, kun Paasikivi-Seuralle etsittiin tänä syksynä uutta puheenjohtajaa. Kolmen miehen etsintäpartio, johon kuuluivat professori Martti Häikiö, päätoimittaja Lauri Kontro ja kansanedustaja Erkki Tuomioja, löysi mieleisensä puheenjohtajan.
Kuka olisi sopinut paremmin puolivirallisen ulkopoliittisen keskusteluseuran vetäjäksi kuin ex-pääministeri Matti Vanhanen, kysyy Unto Hämäläinen?
Hämäläisen mukaan etsintäkolmikko sopi alustavasti asiasta Vanhasen kanssa alkusyksystä, ja kaiken piti olla selvää. Mutta tilanne muuttui syksyn aikana. Jatkuva kohu Vanhasen ympärillä ja etenkin uhka valtakunnanoikeuteen joutumisesta johtivat siihen, että puolin ja toisin katsottiin viisaaksi luopua valinnasta. Siitä ei olisi ollut etua seuralle eikä Vanhaselle. Hanke haudattiin vaivihkaa. Luopumisen takia etsintäpartiolta loppui aika, ja niinpä Paasikivi-seura valitsi vuosikokouksessa puheenjohtajakseen Martti Häikiön sekä varapuheenjohtajiksi Lauri Kontron ja Erkki Tuomiojan.
Näin siis Unto Hämäläinen. Erkki Tuomioja on tänään vahvistanut Hämäläisen kertomuksen pitävän paikkansa.
-----
Olen eri mieltä kuin Unto Hämäläinen. Minkä ihmeen takia entisellä pääministerillä pitäisi olla etulyöntiasema valittaessa uutta puheenjohtajaa Paasikivi-seuralle? Miksi ja millä perusteilla Matti Vanhanen on Suomelle ja kenties koko Euroopalle niin arvokas, että hänelle pitäisi hankkia, kuten Hämäläinen esittää, ehdottomasti jokin huippuluokan luottamuspaikka EU:ssa, YK:ss tai Etyjissä?
On totta, että kansainvälisissä politiikassa entiset pääministerit ovat "erityisen arvostettuja kansalaisia." Mutta perässähiihtäjä Hämäläinen ei tunnu oivaltavan, ettei arvovalta, varsinkaan kansainvälinen sellainen, synny itsestään eikä liity välttämättä asianomaisen henkilöön asemaan kansallisessa politiikassa. Poliitikon samoin kuin johtavan poliitikonkin poliitikon on ansaittava arvovalta joka päivä omassa toiminnassaan, arvovalta ei synny itsestään.
Se, ettei Vanhasella ole ollut kysyntää perässähiihtäjien kaavailemiin arvostettuihin kansanvälisiin luottamustehtäviin tai edes Paasikivi-seuran johtoon, voi johtua yksinkertaisesti siitä, että Vanhasta ei pidetä riittävän arvovaltaisena henkilönä mainittuihin tehtäviin. Miksi pidettäisiinkään, kun muistaa, millaista Vanhasen toiminta oli hänen toisen hallituksensa aikana. Vanhanen johti tai oli ainakin johtavinaan suurinta hallituspuoluetta, joka on sotkeutunut poliittisista puolueistamme pahiten koko poliittista järjestelmäämme järkyttäneeseen vaalirahaskandaaliin.
Vanhanen muistetaan pääministerinä ja puoluejohtajana, joka ei halunnut kantaa vastuutaan vaalirahoitussotkussa, vaan kierteli ja kaarteli kaikkia asiaa koskevia kysymyksiä myös eduskunnan kyselytunneilla ja vetosi toistuvasti muistamattomuuteensa ja vaikka mihin. Vanhanen ei, toisin kuin Unto Hämäläinen muistelee, luopunut paikastaan "viime kesänä", vaan hän joutui luopumaan siitä jo vuosi sitten jouluna, kun poliisin vaalirahatutkimukset alkoivat kosketella Vanhasta itseään.
Jollei Vanhanen olisi ilmoittanut erostaan, häntä ei olisi valittu jatkamaan puolueen puheenjohtajana, jolloin hän olisi joutunut luopumaan pakosta myös pääministerin paikalta. Keskustan vahvojen miesten Timo Kallin ja Seppo Kääriäisen piti kertoa tämä Vanhaselle, muuten Matti ei olisi asiaa uskonut. Tämän samoin kuin KRP:n Vanhasen esteellisyyttä koskevan vireillä olevan esitutkinnan Hämäläinen tuntuu sivuuttavan kolumnissaan tyystin.
Nyt selvisi syy siihen, miksi Unto Hämäläinen kritisoi 25.9.2010 HS:n vieraskynäkirjoituksessaan oikeuskansleri Jaakko Jonkan esitystä siirtää Matti Vanhasen esteellisyyskysymyksen käsittely poliisitutkintaan. Hämäläinen "paljasti" mainitussa vieraskynä-kirjoituksessaan, että Vanhanen oli osallistunut hallituksen kuudessa istunnossa Raha-automaattiyhdistyksen varojen jakamiseen Nuorisosäätiölle siksi, että oikeuskansleri ei ollut huolehtinut velvollisuudestaan selvittää Vanhasen mahdollista esteellisyyttä. "Jonkalle sattui virhe," sanoi Hämäläinen suorin sanon mainitussa kirjoituksessaan.
Syy esteellisyyteen oli siis Unto Hämäläisen mukaan oikeuskanslerin, ei Vanhasen, vaikka laki lähtee yksiselitteisesti siitä, että virkamies ja ministeri vastaa itse esteellisyydestään". Tässä Hämäläinen sai tukea "Joka paikan -Laurilta" eli Lauri Tarastilta, jolle hankittiin kuluvana vuonna ministerin arvonimi. - Olen kertonut Tarastin ja Hämäläisen mielipiteistä blogissani 334/11.10.2010.
Unto Hämäläinen vaati syyskuisessa vieraskynä-kirjoituksessaan eduskunnan perustuslakivaliokuntaa painamaan Matti Vanhasen ilman poliisitutkintaan villaisella siksi, että päätös siirtää asia poliisin tutkittavaksi olisi romuttanut Vanhasen valinnan Paasikivi-seuran uudeksi puheenjohtajaksi. Perustuslakivaliokunta, keskustalaisia lukuun ottamatta, ei kuitenkaan näin heppoisin perustein esitettyyn syöttiin tarttunut.
Hämäläinen ei tietenkään ole ollut yksin sanotun ajatuksen takana, vaan hän vain toimi tietyn Vanhasen valintaa ajaneen Hyvä veli- järjestelmän äänitorvena. Suomessa monet politiikan toimittajat näyttävät olevan poliittisten päättäjien kavereita ja todellisia perässähiihtäjiä.
Minä en pidä Matti Vanhasta minään Unto Hämäläisen mainitsemana "pahan ruumiillistumana". Eikä Vanhasta ole kohdeltu mitenkään epäkunnioittavasti. Linnan 6.12. pidettyihin juhliinkin Matti pääsi KRP:stä, jossa häntä kuulusteltiin kaksi päivää aiemmin.
Vanhasella on vielä aikaa näyttää kyntensä ja paikata kolhiutunutta mainettaan. Jos häntä pidetään todella niin vaikutusvaltaisena ja arvostettuna ex-poliitikkona kuin Unto Hämäläinen antaa ymmärtää, niin mikään ei tietenkään estä Suomen hallitusta esittämästä Vanhasta johonkin arvostettuun kansainväliseen tehtävään.
YK:n pääsihteerin paikka vapautunee tavoiteltavaksi vuoden tai parin kuluttua. Olisiko Matti Vanhanen silloin Suomen ehdokas sanottuun tehtävään? Onko Erkki Tuomioja ajamassa vanhasta myös tähän tehtävään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti