torstai 29. syyskuuta 2011

485. Kuka lyseossa veti turpiin ja ketä?

Nyt nimien kirjaan merkitään taas:
tuhma vai kiltti, ajatelkaas...

1. Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti? Kysymys edustaa sodanjälkeisen Suomen urbaania kielenkäyttöä parhaimmillaan. Mutta jos kysymys koskee Kuopion lyseossa 1955 sattunutta nujakointia, siirtyy vastuu savolaisittain kuulijoille tai lukijoille, sillä vastaus ei välttämättä löydykään kysymyksestä. Varmaa vastausta ei saada edes siihen, olivatko ne juuri kumpi ja kampi, jotka tappelivat vai tappelivatko ylipäätään ketkään.

2. Jos "kumpaa" edustaa Paavo ja "kampia" puolestaan sen pikkuveli Osmo ja rintamalinjan toisella puolella eli opettajanhuoneen ovella velloksia vastassa seisoo "Tikka," menee tilanne entistä kimurantimmaksi. Kuka, mitä ovella veteli ja ketä?

3. Vastausta tähän päivänpolttavaan kysymyksen on jouduttu etsimään, kuten HS:ssa tänään kerrotaan, 1950-luvulta peräisin olevasta Kuopion lyseossa pidetystä opuksesta "Rangaistuskirja 1939-1957". Kirjaa saa kuvata, mutta kirjan kannet pysyvät ulkopuolisilta visusti kiinni. Tässä suhteessa Rangaistuskirja muistuttaa Tiitisen listaa. Tulisiko tämäkin opus sulkea Supon kassakaappiin?

4. Entinen kuopiolainen ja nykyisin Tampereella asuva lääkäri Juha Karvonen tuli ilmeisesti puolivahingossa käynnistäneeksi vuoden 2012 presidentinvaalitaistelun, ainakin kun on kyse Paavo "Mooses" Lipposesta, tunnetaan myös Mungona mallia XV/326/71. Karvonen muisteli Aamulehdessä 23.9. olleessa kirjoituksessaan Paavo ja Osmo Lipposen kouluaikoja Kuopion lyseossa. Juha Karvonen kävi samaa poikakoulua, liekö ollut samalla luokalla jommankumman Lipposen kanssa?

5. Juha Karvosen muistelee Paavo-lyseolaista näin:

- Lipposen Kuopion ikätoverit muistavat vielä hyvin tämän väkivaltaa ja vihapuheita vastustavan presidenttiehdokkaamme suoran toiminnan miehenä. Koulun pihalla Paavoa oli helppo lähestyä, jos harrasti nyrkkeilyä tai kestävyysjuoksua. Jos erimielisyyttä tuli eikä luuvitosella pärjännyt, niin nopeat jalat olivat tarpeen.

6. Tämän jälkeen Karvonen pääsee muisteluksessaan varsinaiseen kliimaksiin:

- Uskonnonopettajamme "Tikka" oli pudistellut Paavon nuorempaa veljeä (Osmoa) jostain syystä uskontotunnilla. Entisenä jääkärinä tällä opettajallamme oli erikoinen tapa kohdella poikia kuin Saksaan värvättyjä jääkärialokkaita eli huutaa ja käyttää lievää kuritusta. Siitä ei kuitenkaan paljon välitetty. Pikkuveli lienee mennyt kertomaan tapauksesta Paavolle, joka meni ja tinttasi kesken uskontotunnin "Tikkaa" kunnolla turpiin.

7. Juha Karvosen mielipidekirjoitus olisi ehkä jäänyt unholaan, ellei Aamulehden toimittaja Olli Helen olisi repostellut sitä omassa kolumnissaan viime maanantaina. Tästä Paavo ei tykännyt yhtään, vaan sydämistyi niin, että vaati AL:ltä julkista anteeksipyyntöä. Muutoin Paavo tulisi vetämään lehden oikeuteen perättömistä kirjoituksistaan. Paavo ilmoitti, että hän ei ole lyönyt Kuopion lyskassa ketään. Kyseisessä happeningissa hän oli vain tiukannut opettajanhuoneen ovelta Tikalta, oliko tämä kurmuuttanut Oskua ja paheksunut Tikan käytöstä. AL:n mielipidekirjoitus on, paitsi legendaa, täyttä roskaa, tyypillinen kaunakirjoitus siis, sanoi Lipponen. Hän sanoi kertoneensa tapauksen oikean laidan muistelmakirjansa I-osassa. Lipponen kertoi saaneensa välikohtauksen vuoksi jälki-istuntoa ja käytöksenalennuksen. Vm. sanktio langetettiin myös Osmo-veljelle.

8. Aamulehden ei auttanut muu kuin esittää Lipposen vaatima julkinen anteeksipyyntö. Eilen Lipponen ilmoitti hyväksyvänsä sen, tosin vain pitkin hampain, koska toimittaja Helenin omasta ja lehtensä puolesta esittämä anteeksipyyntö oli ollut "tuskaista selittelyä." Olli Helenin mukaan Paavo ei ollut lyönyt Tikkaa, mutta oli kuitenkin käyttänyt opettajaa kohtaan niin kovaa kieltä, että Tikka oli pelästynyt isokokoista 14-vuotiasta niin pahanpäiväisesti, että pakeni opettajanhuoneeseen. Tämän version on julkiselle sanalle vahvistanut myös Osmo Lipponen.

9. Kuopion lyseon välikohtauksesta kertovalle tarinalle on siis ilmeisesti käynyt kuten legendoille yleensäkin käy. Se jäi elämään ja parani vuosien mittaan ja muuttui lopulta sellaiseen asuun, jota legendan kohde ei voinut hyväksyä.

10. Mutta mikä vaikutus legendalla ja sen paljastumisella sekä Paavon asiaan puuttumisella mahtaa olla presidentinvaalitaistelussa, johon Paavo osallistuu yhtenä kärkiehdokkaana? Vahvistaako legenda Paavon asemaa ja mahdollisuuksia vai onko vaikutus kenties päinvastainen? Olenkin ihmetellyt, miksi iltapäivälehdet eivät ole jo tarttuneet asiaan iänikuisen "Päivän kysymyksen" muodossa.

11. Esitetään päivän kysymys sitten nyt tässä: Vahvistaako 56 vuoden takainen tarina ja siitä kertominen Paavo Lipposen asema vaaleissa vai heikentääkö se sitä? Vastatkaa "kyllä" tai "ei".

12. Toinen kysymys. Mitä mieltä olette, toimiko Paavo viisaasti puuttuessaan lehtikirjoitukseen ja vaatiessaan lehdeltä anteeksipyyntöä? Olisiko hänen vaalikampanjansa kannalta ollut fiksumpaa vaieta tai kenties jopa antaa ymmärtää, että Juha Karvosen tarina pitää paikkansa?

13. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tilapäisestä käytöksenalennuksestaan huolimatta Paavolla ja Oskulla on mennyt elämässä hyvin. Paavo löysi vihdoin Päivinsä ja sai lopulta, kaikkien kommellusten jälkeen, töitä ison venäläisen kaasuputkiyhtiön konsulttina. Osmo puolestaan on suurlähettiläänä Pakistanissa, yhdessä maailman kaikkein vaarallisimmassa asemamaassa. Tuollaisissa hommissa tarvitaankin kovapäisyyttä eikä nyrkkisankarin maineestakaan taida olla haittaa, päin vastoin. - Muuten, olisiko Paavokin pitänyt karkottaa lähettilääksi jonnekin kaukomaille, vaikkapa Timbuktuun, Pohjois-Koreaan tai joka tapauksessa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa?

14. Juha Karvonen taas on tullut tunnetuksi urheilulääkärinä. Hän toimi vuosina 1972-1987, siis yleisurheilumme viimeisimpinä kultakautena, Suomen yleisurheilumaajoukkueen lääkärinä. Hän julkaisi viime kesänä huumoripitoisen muistelmakirjan "Väärät kapselit vaasissa kuin juoksija Jolkkosella." Karvonen pöyhii kirjassaan myös vakavia doping-asioita ja nostaa esiin muun muassa tapaus Martti Vainion.

15. Presidentinvaalitaisto sai siis Lipposen Kuopion legendan myötä arvoisensa alun. Onhan nimittäin ennustettu, että vaalitaistelusta saattaa koitua paljon hupia mutapainin ystäville. Toivokaamme kuitenkin, että taistossa maltettaisiin pysyä Turpakäräjät-formaatissa (ei siis Turpa käräjille -formatissa) eikä vaalikentillä tai tv- studiossa nähtäisi todellista turpiin vetämistä. Saanemme kuitenkin toivottaa kaikille ehdokkaille suomalaisperuskansalliseen tapaan, että "turpiin vain ja onnea"!

Kuka, mitä lyseossa veteli ja ketä, häh?
Taisi olla Pate kun turpaan veti, mitä?
Vai oliko se Tikka?
Vai oliko se Osku?
Oliko se hyvä?
Vai oliko se paha?
Täh?

So what - mie en virka mittää!


maanantai 26. syyskuuta 2011

484. Taksikuskin huippusalainen vangitsemisprosessi Turussa

"Omasta puolestani, pyhästi vakuutan, kunniani ja omatuntoni kautta sekä kaikkien rakkaiden omaisteni nimeen, että en ole syyllistynyt mihinkään rikokseen tässä asiassa!"

1. Taksikuski (Taxi Driver) on Martin Scorsesen vuonna 1976 ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva sai kaikkiaan neljä Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, paras miespääosa), jääden kuitenkin voitoitta kaikissa sarjoissa.

2. New Yorkiin sijoittuva elokuva kertoo taksikuskiksi ryhtyneestä yksinäisestä Vietnamin sodan veteraanista, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä pelastaa lapsiprostituoidun (Jodie Foster) sutenöörin kynsistä. Elokuva keskittyy ihmisen eristäytyneisyyteen ja vainoharhoihin. Yksi elokuvan tunnetuimmista kohtauksista on miespääosaa esittävän Robert De Niron yksinpuhelu peilin edessä: "You talking to me?"

3. Todella hyvä leffa ja pääosan esittäjä Robert De Niro oli tässä läpimurtofilmissään suorastaan mainio. Filmistä ei tässä nyt kuitenkaan enempää.

4. Turussa meneillään olevassa oikeussalidraamassa valokeilassa on myös taksikuski. Tarkemmin sanottuna nykyisin helsinkiläinen taksiyrittäjä. Hänelle ei ole varattu näytelmässä sankarin, vaan tylysti konnan osa, sillä hänet on 12.9. julistetulla käräjäoikeuden päätöksellä määrätty vangittavaksi epäiltynä lapsiin kohdistuvista törkeistä raiskauksista ja törkeistä pahoinpitelyistä.

5. Miespuolisen taksikuskin, jonka on kerrottu olevan 48-vuotias, tekijäkumppaniksi epäillään todellista "naispaholaista" - termi on eilisestä Helsingin Sanomista - eli nykyisin Turussa asuvaa Anneli Aueria, joka on ollut Porissa syytteessä miehensä murhasta.

6. Taksiyrittäjä on nyt julkisuuden valokeilassa, mutta vastoin tahtoaan ja muutenkin hieman omituisella tavalla. Häntä koskeva rikostutkinta ja nyt myös oikeusprosessi on nimittäin määrätty ensin poliisin eli tutkinnanjohtajan toimesta ja nyt käräjäoikeuden päätöksellä ehdottoman salaiseksi.

7. Taksikuskin nimeä ei tiedetä ja häntä koskeva vangitsemisprosessi on käyty suljettujen ovien takana. Lisäksi kaikki tapausta koskevat asiakirjat on määrätty pidettäväksi salassa. Tiedetään vain, että oikeuden vangitsemispäätöksen mukaan häntä epäillään todennäköisin syin edellä mainittuihin rikoksiin. - Siitä, mitä todennäköisillä syillä puheena olevassa yhteydessä tarkoitetaan, puhuttiin TV1:n A-Talk-lähetyksessä viime torstaina, mutta oikeaa vastausta ei tuolloin saatu studiossa olevilta huippuasiantuntijoilta. Oikea vastaus mainittuun "tenttikysymykseen" löytyy blogikirjoituksesta 483/23.9.2011, kappale 8.

8. Turussa päämajaansa pitävä Varsinais-Suomen käräjäoikeus päätti tänään maanantaina jatkaa taksiyrittäjän vangitsemista. Pakkokeinolain mukaan vangittavaksi määrätty saa vaatia asian uudelleenkäsittelyä oltuaan vangittuna vangittuna kaksi viikkoa ja tätä mahdollisuutta taksiyrittäjä käytti siis nyt hyväkseen.

9. Taksiyrittäjää epäillään tarkemmin sanottuna törkeästä raiskauksesta, viidestä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä pahoinpitelystä. Kaikki epäillyt rikokset olisivat tapahtuneet syksyn 2007 ja syksyn 2008 välillä Turussa ja Raisiossa. Mies kiistää syyllisyytensä.

10. Käräjäoikeuden istuntoon oli tänään saapunut parikymmenpäinen toimittaja- ja kuvaajajoukko. He saivat kuvata oikeuden eteishuoneessa ja heidän sallittiin jopa kurkistaa sisälle oikeuden istuntosaliin ennen käsittelyn alkamista. Salissa oli kuitenkin kuvaamiskielto.
Lehtiuutisen mukaan "mustaan paitaan pukeutunut tummahiuksinen epäilty istui salin etuosassa, eikä vilkaissut takana olleisiin median edustajiin".

11. Käsittelyn alettua median edustajat komennettiin ulos salista, sillä oikeus päätti käsitellä myös tänään tutkinnallisista syistä vangitsemisistunnon suljetuin ovin. Sekä epäilty taksikuski että ainoastaan videokuvan välityksellä istuntoon osallistunut tutkinnanjohtaja olivat pyytäneet ovien sulkemista yleisöltä.

12. Hyvä, että toimittajat pääsivät sentään oikeuden eteishuoneeseen asti ja saivat kuvata siellä! Jos nimittäin käsittely olisi pidetty korkeimmassa oikeudessa, olisi oikeus voinut olla niin "häijy", että se olisi voinut kieltää kuvaamisen myös eteishuoneessa ja tuomioistuimen muissakin tiloissa.

13. Näin nimittäin tapahtui surullisen kuuluisan nännijutun (KKO 2011:1) käsittelyssä korkeimmassa oikeudessa 7.9.2010. KKO:n jaoston puheenjohtajana mainitussa istunnossa toiminut oikeusneuvos Mikko Tulokas määräsi kuvaamiskiellon myös istuntosalin ulkopuolelle. Tästä päätöksestä on kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta päätöstä ei ole vielä kuulunut ja tuskin vielä vähään aikaan kuulukaan; katso asiasta lähemmin blogi 315/14.9.2010. Kuten tiedämme, oikeuden myllyt nimittäin jauhavat hitaasti ja laillisuusvalvojien myllyt vielä hitaammin.

14. Vaikka epäilty yrittäjä vaatikin käsittelyn käymistä suljetuin ovin, hän esitti toisaalta turkulaisen avustajansa, asianajaja Miikka Hakasen suulla toivomuksen, jonka mukaan jutun asianomistajien nimet julkaistaisiin. Kun toimittajat kysyivät, miksi yrittäjä nyt tuollaisia vaatii, vastasi asianajaja Hakanen näin:

15. "Mielestäni asiaa on turha salata, koska asianomistajat näyttävät olevan aika hyvin koko Suomen ja median tiedossa".

16. Asia selvä. Vaikka emme tietäisi tai muistaisi väitettyjen uhrien nimiä, ymmärrämme nyt, että asianajaja Hakanen tarkoitti väitetyillä lapsiuhreilla Anneli Auerin alaikäisiä lapsia.

17. Mutta kuten arvata hyvin saattoi, käräjäoikeus ei hyväksynyt taksimiehen vaatimusta, vaan päätti salata uhrien henkilöllisyyden, koska on kyse erittäin arkaluonteisesti asiasta

18. Seksuaalirikostutkinnan hieman epätavallisiin ilmiöihin kuuluu myös sekä taksiyrittäjälle että hänen avustajalleen Miikka Hakaselle määrätty ilmaisukielto kaikista Anneli Aueriin ja hänen lapsiinsa liittyvistä asioista. Kiellon mukaan epäilty ja hänen avustajansa saavat kertoa vain epäiltyyn itseään koskevia asioita.

19. Taksikuskin tavoin myös Anneli Auer on lehtitietojen mukaan kiistänyt syyllisyytensä puheena oleviin seksirikoksiin. Yleensä samaan tai samoihin rikoksiin syylliseksi epäiltyjen asiaa käsitellään oikeudessa yhdessä, mutta tässä tapauksessa Anneli Auerin epäillyt rikokset ja niiden käsittely on erotettu taksiyrittäjän osuudesta tässä vaiheessa niin, että kummankin vangitsemisasiaa käsitellään erikseen. Auerin vangitsemisesta tulee tämän viikon perjantaina perjantaina kuluneeksi kaksi viikkoa. Hän on ilmoittanut tulevansa käräjäoikeudessa vaatimaan, että asia käsitellään tuolloin uudelleen.

20. Joten ensi perjantaina sankka toimittajien ja kuvaajien lauma pääsee taas tutustumaan Turun eli Varsinais-Suomen käräjäoikeuden eteistiloihin. Ehkä heille suodaan myös tuolloin mahdollisuus kurkistaa istuntosaliin, mutta itse asia käsitellään varmaankin myös Auerin osalta edelleen tiukasti suljetuin ovin.

21. Seuraavassa edellä mainitusta ilmaisukiellosta hieman lisää. Iltalehden videossa esiintynyt asianajaja Miikka Hakanen vaikutti hieman hämmentyneeltä ja jopa hermostuneelta vastatessaan tätä asiaa koskeviin toimittajien kysymyksiin. Hakanen jakoi kolmen tiedostusvälineen edustajille epäilyn taksimiehen omakätisin selonteon asiasta.

22. Ilmaisukiellon antamisesta päättää esitutkintalain 48 §:n mukaan poliisi, siis esitutkintaa johtava poliisi-tutkinnanjohtaja. Turun tapauksessa ilmaisukiellon on antanut ilmeisesti rikoskomisario Erik Salonsaari. Joissakin lehdissä on mainittu, että Salonsaari olisi vain esittänyt ilmaisukiellon antamista, mutta lain mukaan tutkinnanjohtaja itse määrää sanotun kiellon. Kiellon antaminen on tutkinnanjohtajan harkinnassa.

23. Avustaja Hakanen antoi ymmärtää, että puolustusasianajajalle ETL 48 §:n nojalla annettava ilmaisukielto olisi hyvin harvinainen. Kertomansa mukaan hän ei ole koskaan aiemmin saanut poliisilta tätä kieltoa. Ilmaisukielto tarkoittanee käytännössä sitä, että Hakanen ei saa kommentoida Anneli Auerin tutkintaan liittyviä asioita, jos hän saisi niitä tutkinnan aikana tietoonsa. Hän voi kommentoida vain omaa päämiestään koskevia tietoja. Olisiko ilmaisukiellon antaminen jonkinlainen epäluottamuksen osoitus? Anneli Auerin avustajalle Juha Mannerille vastaavanalaista kieltoa ei tiettävästi ole annettu.

24. Tutkinnanjohtaja voi ETL 48 §:n mukaan antaa ilmaisukiellon, jos esitutkinnassa läsnä olevalle henkilölle (esimerkiksi asianomistajalle, rikoksesta epäillylle, tämän avustajalle tai edustajalle taika todistajalle) ilmaistaan muita kuin häntä itseään tai hänen päämiestään koskevia, tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ennestään ole hänen tiedossaan. Ilmaisukielto tarkoittaa, että kiellon saanut ei saa ilmoittaa puheena olevia seikkoja sivullisille esitutkinnan aikana. Edellytyksenä kiellon antamiselle on, että tällaisten seikkojen ilmitulo tutkinnan aikana voi vaikeuttaa rikoksen selvittämistä taikka aiheuttaa asianosasille tai muille vahinkoa tai haittaa. Kielto voidaan antaa asianosaisen edustajalle ja avustajalle silloinkin, kun hän ei ole ollut läsnä kuulustelussa. Kielto on voimassa enintään kolme kuukautta kerrallaan. Kielto on annettava saajalleen kirjallisena todisteellisesti tiedoksi. Kiellossa on mainittava ne seikat, joita asianomaista kielletään ilmaisemasta, kiellon voimassaoloaika ja seuraukset kiellon rikkomisesta. Kiellon rikkominen rangaistaan salassapitorikoksena tai -rikkomuksena (RL 38:1 ja 2).

25. Ilmaisukieltoa koskevat säännökset ovat hieman epäselvät ja osittain päällekkäiset viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (JulkL) 23 §:n 2 momentin säännökseen. Vm. säännöksen mukaan asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asianosaisen asemansa perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. ETL:n mukainen ilmaisukielto voidaan antaa kenelle tahansa esitutkinnassa läsnä olleelle henkilölle, kun taas JulkL:n säännökset koskevat ainoastaan asianosaista sekä hänen edustajaansa ja avustajaansa. JulkL 23.2 §:n mukainen salassapitovelvollisuus ei ole määräaikainen ja perustuu suoraan lakiin, kun taas ETL:n mukainen ilmaisukielto on määräaikainen ja perustuu erikseen tehtyyn päätökseen ja siis tutkinnanjohtajan harkintaan. JulkL 23 §:n 2 momentti kohdistuu lain mukaan salassa pidettäviin tietoihin, mutta ilmaisukielto voi periaatteessa koskea mitä tahansa julkisuusasteeltaan määrittelemättömiä tietoja.

26. Uudessa esitutkintalaissa (805/2011), joka tulee kuitenkin voimaan vasta vuoden 2014 alusta, ilmaisukieltoa koskevia säännöksiä (ETL 10:5 ja 6) ja niiden suhdetta JulkL 23 §:n 2 momentin säännöksiin on eräiltä osin täsmennetty.

27. Rikostutkijoille ei lain mukaan voida tai ole tarpeen antaa erityistä ilmaisukieltoa. Virkamiehinä heitä koskee salassapitovelvollisuus. Mutta kuten tiedämme, keskeneräisistä rikostutkinnoista vuodetaan kaikista ilmaisukielloista ja salassapitosäännöksistä huolimatta jatkuvasti tietoja medialle. Merkillistä. Ketkä näitä tietoja oikein vuotavat? Asianosaiset, heidän edustajansa, todistajat, avustajat? Vai sittenkin rikostutkijat?



















perjantai 23. syyskuuta 2011

483. Ulvilan murhamysteerin tv-keskustelussa mystistä tietovajetta


1. Ajattelin eilen pyhittää tämän perjantain aamupäivän sienestämiseen. Eilisen TV1:n A-Talkin jälkeen tulin kuitenkin luvanneeksi, että kommentoin ohjelmassa käytyä keskustelua. Joten ei kai tässä sitten auta muu kuin kirjoitushommiin vaan! Karvalaukut, haaparouskut ja suppilovahverot saavat luvan odottaa huomiseen.

2. Eilisessä pikakommentissani ihmettelin tv-keskusteluun osallistuneiden lainoppineiden asiantuntijoiden hieman vajavaiselta vaikuttanutta tietämystä tiettyjen perusasioiden osalta. Vastaukset eivät tyydyttäneet minua eivätkä näköjään osaa kommentaattoreitakaan. Olisiko tietynlainen hämmennys ja tietynlainen neuvottomuus johtunut suoran tv-lähetyksen paineista tai olisivatko heiltä jääneet niin sanotusti kotiläksyt ennen tv-studioon saapumista tekemättä, vaikea sanoa. Kokeneista keskustelijoista kuitenkin oli kyse, ja valtakunnansyyttäjä oli päättänyt, kuten hän itse mainitsi, saapua lähetykseen varta vasten itse. - A-talkin lähetys löytyy linkistä http://areena.yle.fi/video/1316719821392.

3. Muutama esimerkki. - Toimittaja Susanne Päivärinta kysyi valtakunnansyyttäjä Matti Nissiseltä ja professori Terttu Utriaiselta, mitä tarkoitetaan, kun laissa puhutaan vangitsemisen edellytysten osalta "todennäköisistä syistä". Kysymys oli hyvä, sillä varmasti monet ihmiset haluaisivat tietää, mistä sanotussa terminologiassa oikeastaan on kyse.

4. Selkeää vastausta kysymykseen ei kuitenkaan saatu kummaltakaan asiantuntijalta. Terttu Utriainen alkoi selittää asiaa niin, että rikosasia etenee vaiheittain siten, että ensin nostetaan syyte, jonka tueksi täytyy olla tietyt edellytykset ja sitten asiaa käsitellään... plääp, plääp... ja sitten juttu ratkaistaan tuomiolla. Ei siis vastausta esitettyyn kysymykseen.

5. Matti Nissinen näytti kiemurtelevan oman vastauksensa kanssa ja taisi sanoa joko tässä kohtaa tai hieman myöhemmin jotenkin niin, että hän "ei ollut tänne tullessaan varautunut vastaamaan kysymyksiin toimittajan edellyttämällä tarkkuudella". Niinpä niin, kotiläksyt olisivat siis tämän mukaan jääneet todellakin tekemättä! Mutta jokaisen syyttäjän, myös jokaisen "entisen syyttäjän,"pitäisi toki tuollainen perusasia tietää jo vanhasta muistista ja kyetä vastaamaan sitä koskevaan kysymykseen vaikka niin sanotusti "unissaan". Onhan mainittu käsite myös, ei vain vangitsemispäätöksen, vaan myös syyteharkinnan keskiössä, sillä lain mukaan syytteen nostaminen edellyttää, että rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi on olemassa todennäköisiä syitä (ROL 1:6).

6. Matti Nissinen mutisi aluksi jotakin "korkeamman asteen todennäköisyydestä" ja "sen tasoisesta näytöstä." Olen varma, etteivät maallikot tulleet tuollaisesta mitään sanomattomasta määritelmästä hullua hurskaammaksi. Toimittajan tivatessa edelleen tarkempaa selvitystä asiaan, Nissisellä näytti sytyttävän ja hän sanoi, että todennäköisillä syillä tarkoitetaan samaa kuin "varteenotettava epäily." Varmemmaksi vakuudeksi Nissinen vetosi oikeuskansleri Jaakko Jonkan aikoinaan eli 1980-luvulla kirjoittamaan väitöskirjaan "Syytekynnys", jonka Nissinen mainitsi käsittävän 600 sivua.

7. Nissisen vastaus meni pieleen sekä a) Jaakko Jonkan väitöskirjan pituuden että b) itse käsitemääritelmän osalta. Jokainen "Jonkkansa lukenut" eli hänen väitöskirjaansa perehtynyt toki muistaa ulkoa, että kirjassa Syytekynnys ei ole likimainkaan 600 sivua, vaan ainoastaan noin 350 sivua! Tarkistin asian nyt kirjahyllyssäni olevasta kirjasta ja voin kertoa, että Jonkan väitöskirjan kokonaispituus on 393 sivua, josta varsinainen tekstiosa on 364 sivua pitkä. Nissinen siis erehtyi sivumäärässä noin 30-40 prosentin verran. Se on suunnilleen samaa luokkaa, kuin jos 170 sentin pituista mieshenkilöä väitetään tasan 2 metriä pitkäksi naiseksi.

8. Tärkeintä kuitenkin tässä kohdin on se, että käsitettä "todennäköiset syyt" ei määritellä oikeuskirjallisuudessa tai -käytännössä Nissisen kertomalla tavalla eli siten, että sillä tarkoitettaisiin samaa kuin "varteenotettava epäily." Käsitemääritelmät toki saattavat hieman vaihdella, mutta yleisin ja samalla kaikkein yksinkertainen on määritelmä, jonka mukaan asiassa pitää olla enemmän todennäköistä, että rikosepäily osoittautuu oikeaksi kuin että se osoittautuu vääräksi. Matemaattisesti asia voidaan ilmaista yksinkertaisesti siten, että syyllisyyttä koskevan todennäköisyyden tulee olla yli 50-prosenttinen. Tätä määritelmää on käytetty iät ja ajat myös syyttäjä- ja poliisikoulutuksessa, johon Nissinen on varmaan nuorempana aktiivisesti osallistunut.

8a. Nissisen molemmat "arvaukset" eli "korkeamman asteen todennäköisyys" ja "ei varteenotettavaa epäilyä" koskevat nimenomaan tuomitsemiskynnystä, eivät syytekynnystä tai vangitsemisen edellytyksiä. Valtakunnansyyttäjä siis sotki keskenään tuomitsekynnyksen ja syytekynnyksen!

9. Toinen esimerkki koskee toimittajan kysymystä niin sanotusta järkevästä epäilystä eli tarkemmin sanottuna siitä, että syytetyn syyllisyydestä ei jää järkevää epäilyä. Hyvä kysymys tämäkin, sillä kuten toimittaja kertoi, Satakunnan käräjäoikeus oli Auerin jutussa päätynyt loppukaneettinaan arvioon, jonka mukaan Anneli A:n syyllisyydestä hänen viakseen syytteessä väitettyyn murhaan "ei jäänyt järkevää epäilyä." Sen sijaan Vaasan hovioikeus päätyi näytön arvioinnissaan aivan päinvastaiseen tulokseen lausuessaan johtopäätöksenään, että Auerin syyllisyydestä jäi järkevä epäily, jota ei ole kyetty sulkemaan pois.

10. Mieleeni ei jäänyt, mitä Matti Nissinen vastaisi tähän kysymyksen tai vastasiko mitään. Terttu Utriainen sen sijaan yritti vastata, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Utriainen tiesi kyllä sanotun termin "ei järkevää epäilyä" englanninkielisen vastineen "beyond reasonable doubt", mutta tarkemmin hän ei tuota termiä määritellyt. Hän oli oikeilla jäljillä sanoessaan jotenkin siihen tapaan, että "KKO:n erään päätöksen mukaan" tilanteessa on kyse "varmasta ja vahvasta näytöstä, jolloin ei ole todennäköisiä vastasyitä." Lopuksi Utriainen paukautti, että yleisesti ottaen kyse on "harkinnasta ja päätöksenteosta!"

11. Nissinen oli siinä oikeassa, että täsmällisen vastauksen antaminen mainittuun kysymykseen vaatisi enemmän aikaa, kuin mihin tv-lähetyksessä on mahdollisuutta. Mutta kyllä tv-lähetyksen varta vasten tulleella ylimmällä syyttäjällä luulisi olevan takataskussaan edes jonkinlainen yleis- tai arkimääritelmä myös mainitulle käsitteelle siltä varalta, että sitä satutaan häneltä kysymään.

12. Tuomioistuimen kannalta asia tarkastellen sanoisin, että jos syytteen tueksi on ensin ylipäätään esitetty niin vahvaa näyttö, että syyttäjältä edellytettävä (määrällinen) selvittämistakka ylittyy, tulee tuomioistuimen tämän jälkeen tutkia syytteen tueksi esitettyjen todisteiden laatua ja sitä, onko syytteessä väitetylle teonkuvaukselle ja syytetyn syyllisyydelle olemassa järkeviä selittäviä vaihtoehtoja. Jollei näin ole, on syytetty näytetty toteen perusteella "ilman järkevää tai varteenotettavaa epäilyä." Päinvastaisessa tilanteessa oikeus joutuu vielä ratkaisemaan, voidaanko sinänsä varteenotettava (eli järkevä) vaihtoehtoinen selitys eli hypoteesi sulkea pois, sillä vaihtoehtoinen hypoteesi ei ole järkevä, jos se voidaan eliminoida. Jos vastaus tähän viimeksi mainittuun kysymykseen on myönteinen, on syyte "näytetty toteen vailla järkevää/varteenotettavaa epäilyä." Useimmiten vaihtoehtoisen hypoteesin poissulkeminen perustuu siihen, että jutussa esitetty todistusaineisto ei tue sitä. Jos sitä vastoin vaihtoehtoista hypoteesia ei voida eliminoida pois, on syyte hylättävä, koska syytetyn syyllisyydestä jää järkevä epäily, ts. rikoksesta epäillyn syyttömyyttä ei ole voitu sulkea pois.

13. Edellä esitetty saattaa vaikuttaa hieman monimutkaiselta, mutta tuolta pohjalta asiansa osaavan syyttäjän kyllä pitäisi kysyttäessä kyetä määrittelemään lyhyesti, mitä järkevällä epäilyllä tarkoitetaan. Kyse on siis tuomitsemiskynnyksestä, tämä termi ei tullut Nissisen tai Utriaisen vastauksista esille. Utriainen mainitsi, että kyse olisi siitä, että syyllisyyden tueksi esitettyä näyttöä vastaan ei ole esitetty todennäköisiä vastasyitä. Asia on kuitenkin niin, että vaihtoehtoiselta hypoteesilta ei edellytetä, että se olisi "näytetty" tai että se olisi "todennäköisempi" tai edes luultavampi kuin syytteessä väitetty päähypoteesi. Vapauttavaan tuomioon riittää, että jutun todistusaineistosta on vaihtoehtoisen hypoteesin tueksi saatavissa sellaista näyttöä, joka on konkreettista ja järkevää. Pelkkä intuitiivinen epäily vaihtoehtoisesta selityksestä ja sen järkevyydestä ei sitä vastoin riitä kaatamaan syytettä. Beyond reasonable doubt -metodia, josta käytetään pohjoismaisessa todistusoikeudessa nimitystä hypoteesimetodi, sovellettaessa ei siis verrata syytteessä esitetyn teeman todennäköisyyttä vapauttavan vaihtoehdon todennäköisyyteen, vaan kysymys on siitä, onko jutun vaihtoehtoisen hypoteesin tueksi todistusaineistosta löydettävissä tiettyä varteenotettavaa selvitystä. Jos näin on, syyttäjän syytteessä esittämä hypoteesi (teema) ei kelpaa juridiseksi selitykseksi tapahtuneesta teosta, vaan syyte tulee hylätä.

14. Vielä kolmas esimerkki, joka koskee kysymystä siitä, millä edellytyksillä korkein oikeus voi lain mukaan myöntää asianosaiselle, tässä tapauksessa siis syyttäjälle, valitusluvan haettaessa muutosta hovioikeuden tuomioon. Syyttäjä on maininnut lehtilausunnoissaan, että hän on hakenut valituslupaa kaikilla kolmella laissa mainitulla perusteella. Toimittaja kysyi nyt, mitkä ovat lain mukaan nämä perusteet. Aivan ymmärrettävä ja relevantti kysymys tämäkin.

15. Hämmästykseni oli todella suuri, kun ilmeni, että valtakunnansyyttäjä ei tiennyt tai ei ainakaan osannut välittömästi kertoa, mitä lakia tältä osin sanoo. Kuitenkin kyse on aivan prosessioikeuden perusasiasta, jonka jokaisen opiskelijan tulee tietää ja osata vastata. Olen kirjoittanut tässä kohdin muistilapulleni Nissisen selityksen: en varautunut tänne tullessani vastaamaan kysymyksiin "tällä tarkkuudella." Minusta tämä on outoa myös siihen nähden, että lain mukaan juuri valtakunnansyyttäjän johtama VKSV edustaa paikallissyyttäjiä korkeimmassa oikeudessa, kun on kyse syyttäjien tekemistä valituskirjelmistä ja valituslupahakemuksista. Paikallissyyttäjät voivat aina kysyä VKSV:n mielipidettä siitä, kannattaisiko heidän hakea hovioikeuden tuomioon muutosta ja millä perusteilla.

16. Entä mitä sitten vastasi professori Terttu Utriainen, jolle toimittaja hieman hämmentyneen oloisena siirsi alun perin Nissille esittämän sanotun kysymyksen? Tepaltakin tuntui menevän aluksi sormi suuhun, mutta hän sen sai sentään tokaistuksi, tosin hieman epäselvästi, että "noh, kyse on varmaan prejudikaatista ja uudesta näytöstä". Voi, voi! Vastauksen täälaiseen perusasiaan pitäisi toki tulla asiantuntijalta kuin siltä kuuluisalta apteekin hyllyltä.

17. OK 30 luvun 3 §:n mukaan valituslupaperusteita on kolme: 1) prejudikaattiperuste eli tapaus, jossa lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asian korkeimman oikeuden ratkaistavaksi; 2) ns. purkuperuste eli tapaus, jos valitusluvan myöntämiseen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava, ja 3) ns. painavan syyn peruste, jolloin valitusluvan myöntämiseen on muu (kuin edellä mainittu) painava syy.

18. Kun syyttäjä ja nyt Terttu Utriainen ovat puhuneet pyöreästi vain "uudesta näytöstä", johon syyttäjän on KKO:ssa vedonnut, niin on syytä korostaa, että mikä tahansa uusi näyttö, jolla syyttäjä arvelee olevan jonkinlaista merkitystä, ei suinkaan riitä valitusluvan myöntämisen perusteeksi. Kysymykseen tulee vain sellainen uusi näyttö, jonka perusteella lainvoiman saanut tuomio voitaisiin OK 31 luvun 9 §:n purkaa syytetyn vahingoksi. OK 31:9:ssä on asetettu varsin tiukat edellytykset syytetyn vahingoksi tapahtuvalle tuomion purkamiselle. Tällä tarkoitetaan sellaista uutta näyttöä, jota ei ole aikaisemmin esitetty ja jonka esittäminen olisi todennäköisesti johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta.

19. Nissiseltä ja Utriaiselta saatiin myös hieman epävarma vastaus siihen, mikä nyt oikeastaan on Anneli Auerin asema, kun hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden langettavan tuomion ja syyttäjä on valittanut tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Hovioikeuden tuomio ei siis ole lainvoimainen, kuten toimittaja aivan oikein kysymyksessään jo hieman "vinkkasi".

20. Utriainen ei osannut vastata muuta kuin, että Anneli A. on jutussa "vastaajan asemassa." Tämä vastaus ei tyydyttänyt toimittajaa, joka tiukkasi kantaa siihen, onko Annelia pidettävä tässä tilanteessa syyttömänä vai edelleen syyllisenä. Hetken empimisen jälkeen Nissisen sai sanotuksi, että kyllä kai "Auer on nyt sitten syytön, mutta hän on kuitenkin edelleen vastaaja, kuten Utriainen mainitsi". Minua oudoksutti, sillä kumpikaan asiantuntijoista ei maininnut ihmisoikeussopimuksessa mainittua ja myös muuten yleisesti käytössä olevaa termiä syyttömyysolettama, jonka mukaan rikoksesta epäilty tai syytetty on syytön siihen saakka kunnes hänet on tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla julistettu syylliseksi. Nissinen taisi lopuksi tosin tuoda tämän asian esiin ja selitti myös, että Suomessa tuomioistuimet eivät julista syytteen hylkäävässä tuomiossa syytettyä nimenomaan syyttömäksi, vaan tuomiossa todetaan ainoastaan, että syytetty ei ole syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn rikokseen. Näin on, mutta syytteestä vapautetun syyttömyys ilmenee tietenkin syyttömyysolettamasta, jonka Nissisen olisi voinut kohtuudella olettaa muistavan.

21. Jarkko Sipilä toi keskustelussa perustellusti esiin Anneli A:n puolustusasianajajan Juha Mannerin merkittävän panoksen asian selvittämisessä päämiehensä eduksi. Puolustus on joutunut suorituttamaan esimerkiksi paljon puhutun hätäkeskuspuhelun tai -nauhoitteen osalta tutkimuksia ja analyysejä omasta aloitteestaan. Ilmeistä on, että poliisin ja syyttäjän toimesta suoritetut tutkintatoimenpiteet eivät ole läheskään kaikilta osin tyydyttäneet puolustusta. Puolustus on jopa väittänyt, että poliisi ei olisi antanut puolustukseen käyttöön kaikkea esitutkinnassa kertynyttä todistusaineistoa.

22. Yllätyin Matti Nissisen aika jyrkästä suhtautumisesta Sipilän esille nostamaan asiaan; muistaakseni Kari Tolvanen säesti Nissisen puheenvuoroa. Nissinen totesi jotenkin niin, että hän ei pidä tällaista"kehitystä", jonka mukaan puolustus ryhtyisi yhä useammassa tapauksessa suorittaman tai suorituttamaan omia tutkimuksiaan, asianmukaisena tai hyvänä, vaan toivoo, että poliisiviranomaiset esitutkintatoimenpiteet riittäisivät eikä niitä siten ryhdyttäisi puolustuksen toimesta paikkailemaan. Nissinen vetosi erityisesti poliisia lain mukaan velvoittavaan objektiivisuusperiaatteeseen, joka edellyttää, että esitutkinnassa on pyrittävä hankkimaan myös syytetyn eduksi puhuvaa näyttöä.

23. Objektiivisuusperiaate on toki kirjattu lakiin, mutta kokonaan eri asia on, voiko puolustus myös käytännössä aina luottaa siihen, että poliisi todella pyrkisi hankkimaan myös epäillyn eduksi puhuvaa näyttöä. Jos puolustuksen luottamus esitutkintaviranomaisten puolueettomuuteen jostakin syystä horjuu, kuten Auerin jutussa on luultavasti tapahtunut, niin silloin puolustus on suorastaan pakotettu pyrkiä itse hankkimaan syytettä vastaan puhuvaa näyttöä. Puolustusasianajaja menettelisi häntä velvoittavien ammattieettisten normien vastaisesti ja päämiestään kohtaan väärin, jollei hän puuttuisi sanotunlaisessa tilanteessa asiaan ja ryhtyisi toimiin tarvittavan vastanäytön hankkimiseksi.

24. Minusta on outoa, että valtakunnansyyttäjä sivuutti kokonaan tämän puolen kyseisessä asiassa ja antoi kuvan, että puolustusasianajajien tulisi yleensä vain tyytyä vain siihen, mitä poliisi tekee esitutkinnassa. Jos Anneli A:n avustaja olisi menetellyt Nissisen edellyttämällä tavalla "kiltisti" ja sopuisasti esitutkintaviranomaisia kohtaan, olisi seurauksena ilmeisesti ollut, että Auer istuisi myös hovioikeuden tuomion jälkeen vankilassa murhasta tuomittuna. Kyse ei siis ole mistään vähäpätöisestä asiasta.

25. Hohhoijjaa! Taidanpa nyt tässä vaiheessa kuitenkin karata koneen äärestä sienimetsälle, kun aurinko paistaa niin kauniisti! Jatkan palattuani juttua, jollen eksy metsään tai saa sienimyrkytystä.

25 a. Sieniä löytyi ihan mukavasti ja samalla reissulla tuli käytyä myös Alkossa perjantaipullon hakumatkalla, joten asiat ovat siltä osin nyt reilassa ja voin levollisin mielin viivähtää vielä hetken näiden puhde-eli kirjoitushommien parissa.

26. Kuten eilen jo hieman ehdin valitella, asetelma eilisessä A-talkissa oli sikäli erikoinen, että vahvaa syyttäjä- ja poliisirintamaa vastassa ei ollut puolustuksen edustajaa. Professori Terttu Utriainen yritti taiteilla ikään kuin rintamalinjojen välimaastossa ja kieli keskellä suuta. Kun on kysymys seksuaalirikosasioista, niin Tertun ja hänen kirjoituksensa tuntevat toki tietävät, kenen puolella hänen sympatiansa tuppaavat olemaan.

27. Objektiivisuusperiaate velvoittaa syyttäjää ja poliisia, mutta vain virkatoimissa, ei siviilissä. Tämän kyllä aisti hyvin myös eilisessä keskustelussa sekä suoraan että rivien välistä. "Poliisi on varmaan myös Ulvilan tapauksen esitutkinnassa tehnyt parhaansa"; "Suomessa rikosten selvittämisprosentti on kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaa"; "tutkinnanjohtajan vaihtuminen kesken tutkinnan ei ole ole mitenkään harvinaista, päinvastoin on joskus hyvä asia, että tutkinnan vetäjä vaihtuu"; "pitkä esitutkinta henkirikosasioissa ei ole mitenkään harvinaista, olen itse johtanut tutkintaa, joka kesti kymmenisen vuotta, lopulta epäilty tuli uskoon ja tunnusti"; "poliisi ja syyttäjä pyytävät nyt vain työrauhaa tapauksen selvittämiseksi"; ja niin edelleen. Ei sanaakaan myötätunnon osoitukseksi epäiltyä kohtaan, joka vangittiin kohta uudelleen sen jälkeen, kun hovioikeus oli hylännyt murhasyytteen. "No, kaipa häntä sitten täytyy pitää syyttömänä, mutta kyllä hän on edelleen vastaajan asemassa" (ja nyt myös taas vangittu).

28. Puolustuksen sivutoimiset tehtävät jäivät siis debatissa Jarkko Sipilälle, joka kyllä yritti tuoda epäillyn tukalaa asemaa ja puolustuksen näkökantoja koskevia seikkoja esiin monessa kohdin, kuten jo edellä kappaleessa 21 kerroin.

29. Erityisen hyvä pointti Sipilältä oli väitettyjen seksuaalirikosten osalta puheenvuoro, jossa hän ihmetteli, että miten voi olla mahdollista, että vasta nyt, kun hovioikeus on hylännyt murhasyytteen, tulla tupsahtaa yllättäen ilmi epäily Auerin syyllistymisestä mainittuihin rikoksiin. Kun seksuaalirikosten ilmoitettu tekoaika on pitkä eli vuodesta 2004 aina vuoteen 2009, jolloin Anneli Auer pidätettiin ja vangittiin, olisi luullut olevan todennäköistä, että jotain epäilyjä mainituista rikoksista tai edes jonkinlaista osviittaa niistä olisi tullut esiin jo pitkällisten murhatutkimusten yhteydessä, jos niissä todella olisi jotakin perää.

30. Mutta mitään ei ollut ilmennyt, kuten Sipilä kertoi. Ei, vaikka Aueriin kohdistettiin mitä erilaisempia, osin myös epätavanmukaisia ja jopa laillisuuden rajamailla liikkuvia tutkintatoimia ja pakkokeinoja alkaen tietokoneiden takavarikoinnista ja puhelunkuuntelusta aina peite-Sepon urkintaan asti. Vaikka poliisi-Seppo lyöttäytyi lähes vuoden kestäneeseen seurustelusuhteeseen Annelin kanssa ja tapasi usein myös tämän lapsia, ei näissä tapaamisissa tai muissakaan yhteyksissä tullut esiin minkäänlaista epäilyä nyt väitetyistä seksuaalirikoksista. Joten tuntuuhan tämä vallan oudolta, kun nyt yht´äkkiä poliisilla on kuukauden päivät jatkuneen tutkinnan perusteella kertomansa mukaan koossa todennäköinen näyttö Annelin ja hänen miesystävänsä syyllisyydestä kyseisiin tekoihin ja perusteet vangitsemiseen. Kaikki on kuitenkin julistettu salaiseksi ja tutkinnanjohtaja on jo ehtinyt ilmoittaa, että nyt kun Anneli on saatu vangituksi, asialla ei ole enää niin kovin kiirettä, vaan poliisi on varautunut siihen, että tutkinta jatkuu tällaisena aina tulevaan talveen asti.

31. Vaikka Auerin ja jutun toisen epäillyn avustajat ovat kertoneet, että seksuaalirikosepäilyjen tueksi ei olisi mitään näyttöä - sitä ei ole heille poliisin toimesta ilmoitettu - Kari Tolvanen ei näistä väitteistä tai Jarkko Sipilän ihmettelyistä hätkähtänyt, vaan totesi kylmän rauhallisesti, että poliisilla, joka toimii (huom.) aina virkavastuulla, on varmaankin ollut myös Auerin tapauksessa uusien syytteiden tueksi todennäköinen näyttö, sillä Turun käräjäoikeus on juuri tällä perusteella määrännyt Auerin ja toisen epäillyn tutkinnan ajaksi vangituksi. Tolvanen siirsi siis vastuun Anneli A:n vangitsemisesta kokonaan käräjäoikeuden piikkiin.

32. Käräjäoikeuden vangitsemisoikeudenkäynti, jolloin käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluu vain yksi tuomari ja jossa vaatimuksen esittäjänä, toisin kuin muissa Euroopan maissa, toimii tutkinnanjohtaja eikä siis syyttäjä, on kuitenkin summaarinen (summittainen) tilaisuus, jossa kaikkea tiedossa olevaa näyttöä syytteen tueksi tai sitä vastaan ei tarvitse välttämättä esittää muuten kuin viitteenomaisesti. Turun tapauksessa kuultiin todistajana kahta puolustuksen todistajaa, joista toinen oli ilmeisesti Auerin vanhimmalle lapselle määrätty edunvalvoja. Sitä, millä perusteella käräjäoikeus päätyi siihen, että todennäköinen näyttö syyllisyydestä oli olemassa, ei tiedetä, koska päätöksen perustelut on määrätty pidettäväksi salassa. Käytännössä käräjäoikeuden tuomari yksinkertaisesti vain uskoo tai on uskovinaan virkavastuulla esiintyvän poliisin vaatimuksen perusteluja ja hyväksyy vangitsemisvaatimuksen tältä pohjalta.

33. Tolvanen kertoi - Nissisen nyökytellessä - että yleensä tilanne on pedofiili- ja insestijussa sellainen, että tekijä haluaa kuvata tekonsa ja säilyttää tallenteet, jolloin juttu ratkeaa helposti epäillyn hallusta löydettyjen kuvatallenteiden perusteella. Sitä Tolvanen ja Nissinen eivät (toki) tienneet, olisiko poliisi Auerin jutussa löytynyt tämän kaltaisia tallenteita. Huhuja "varman tallenteen" löytymisestä on kuitenkin levitelty Porissa ilmestyneessä Satakunnan Kansa-nimisessä lehdessä. Iltalehden mukaan (23.9.) Auerin ja miesepäillyn epäillään kuvanneen tekoja videolle ja tavallisella kameralla. Lehden mukaan "jotain kuvamateriaalia on jo löytynyt", mutta se ei liity nyt tutkinnassa olevaan juttuun; kenties murhajuttuun (?). Tutkinnanjohtaja ei halua vahvistaa kyseisiä tietoja, muttei ole toisaalta myöskään kiistänyt niitä vedoten salassapitovelvollisuuteen.

34. Outo tilanne. Rikoksista epäillyt tai heidän avustajat eivät kertomansa mukaan ole lainkaan tietoisia siitä, millaista näyttöä poliisilla esitutkinnassa on. Kuitenkin epäillyt on vangittu epäiltyinä kyseisiin rikoksiin todennäköisten syiden perusteilla. Poliisi vetoaa käräjäoikeuden asettamaan ja poliisin pyytämään salassapitovelvollisuuteen eikä halua kertoa, millaista näyttöä poliisilla on. Toisaalta poliisi ei halua kiistää lehdissä vellovia huhuja, joiden mukaan "jotain kuvamateriaalia on jo löytynyt." Mitä tästä pitäisi päätellä? Ainakin se, että joku vuotaa tietyille lehdille poliisilla olevia salaisia tietoja tai ainakin antaa lehtien olla siinä uskossa, että tiettyjä kuvatallenteita olisi löydetty. Miksi?

35. Miksi Matti Nissinen halusi kiistää, kuten Jarkko Sipiläkin ihmetteli, niin tiukasti murhatutkinnan ja seksuaalirikosten tutkinnan välisen yhteyden, vaikka rikosten tekoajat menevät osin päällekkäin ja Anneli A. on epäiltynä molemmissa rikoksissa ja lisäksi Annelin lapsilla on ilmeisesti keskeinen rooli myös seksuaalirikoksissa? Miksi valtakunnansyyttäjä päätti tulla itse A-Talk-ohjelmaan, vaikka keskustelua piti käydä lähinnä vain niin sanotusti "ylätasolla" eikä puuttua Ulvila-jutun yksityiskohtiin? Miksi Nissinen katsoi asiakseen paukauttaa suorassa tv-lähetyksessä, että hän kyllä varmasti tietää, ettei mainitulla kahdella asialla ja niiden tutkinnalla ole mitään yhteyttä keskenään? Eikö Nissisen olisi pitänyt pysytellä poissa keskustelussa, sillä onhan hänellä molemmissa tapauksissa molemmista jutuista sisäpiiritietoa, sillä hän on kyseisissä jutuissa mukana olevien paikallissyyttäjien korkea esimies, jonka johtama virasto (VKSV) ilmeisesti herkeämättä seuraa juttuja ja niiden esitutkintaa? Nissinen sanoi olevansa varma siitä, ettei aloitettu seksuaalirikosten esitutkinta vaikuta mitenkään syyttäjän valituslupaa käsittelevän korkeimman oikeuden tuomareiden harkintaan, koska nämä ovat niin "kovan tason ammattilaisia." Nissisen väite on pelkkä olettama, joka ei todellisuudessa taida pitää paikkaansa, sillä oikeusneuvoksetkin ovat vain ihmisiä ja seuraavat yleensä tarkasti tiedotusvälineiden rikosuutisia.

36. Onko aloitetun seksirikostutkinnan tarkoituksena lähinnä vain hankkia sellaista uutta murhasyytettä tukevaa aineistoa, jonka perusteella hovioikeuden tuomioon voitaisiin saada valituslupa purkuperusteella ja painavan syyn perusteella? Onko tutkinnan tarkoituksena saada näyttöä murhan oletetulle motiiville, jonka mukaan Jukka Auer piti vaientaa, jottei hän paljastaisi "kodin kauheuksia" eli epäiltyjä hyväksikäyttöjä? Onko tutkinnan tarkoituksena hankkia sellaista näyttöä, joka heikentäisi Anneli A:n ja hänen vanhimman lapsensa, nyt 14-vuotiaan tyttärensä antamien kertomusten uskottavuutta ja näyttöarvoa? Onko tutkintamanööverin tarkoituksena saada mainittu tytär, jonka kertomukselle hovioikeus pani painoa todetessaan, että ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ei ole voitu sulkea pois, muuttamaan kertomustaan? "Reippaat pikkusisaruksesikin ovat nyt paljastaneet totuuden, joten eiköhän sinunkin olisi jo korkea aika kertoa asiat niin kuin ne ovat ja mitä murhailtana todella tapahtui?" Onko lehtiin "varman kuvatallenteen" olemassaolosta vuodetun tiedon tarkoituksena saada vanhin tytär murtumaan ja kertomaan "totuus" sekä epäillyistä seksirikoksista että murhaillan tapahtumista? Missä itse asiassa vanhin tytär tällä hetkellä on?




torstai 22. syyskuuta 2011

482. Ulvilan murhamysteeriä puidaan nyt myös tv:ssä


1. Yllätyskäänne on sana, joka esiintyy ilmeisesti useimmiten iltapäivälehtien lööpeissä tai uutisjuttujen otsikoissa. Tämä pätee erityisesti rikosuutisointiin, joita nykyisin myös päivä - ja jopa paikallislehdetkin alkavat olla pullollaan. Myös sähköisten tiedotusvälineiden rikosuutisissa puhutaan usein yllätyskäänteistä silloin, kun uutisoinnin tarkoituksena on tavoitella jonkinasteista sensaatiomaisuutta.

2. Rikosuutisointi on lisääntynyt viime vuosina selvästi. Rikostapaukset kiinnostavat suurta yleisöä paljon enemmän kuin usein kuivahkot politiikkajutut. Viime viikolla Helsingin yliopistossa tarkastetun valtiotieteen maisteri Mirka Smolej´n väitöskirjan mukaan rikoksista uutisointi on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Väitöskirjan nimi on "News Media, Crime and Fear of Violence" (Uutismedia, rikollisuus ja väkivallan pelko). Väittelijän mukaan mainittuun kehitykseen on vaikuttanut neljä samanaikaista ilmiötä: rikosjournalismin ammattimaistuminen, mediamarkkinoiden vapautuminen ja uudelleen organisointi, internetin korostuminen tiedotusvälineenä sekä muutokset viranomaisten tiedottamisessa.

3. Hieman huvittavaa on, että myös Mirka Smolej´n väitöskirja antoi lehdissä aiheen sensaatiouutiseen viittaaviin otsikoihin: "Rikosuutisointi räjähti Suomessa", otsikoi uusisuomi.fi. Rikosuutisia todella tulvii joka tuutista.

4. Etenkin murhajutuissa tapahtuu ainakin ilta-päivälehtien mukaan usein sensaatiomaisia yllätyskäänteitä. Suomessa on saatu seurata kohta jo viisi vuotta yhtä murhajuttua, jossa oikeasti on riittänyt vauhtia ja yllättäviä käänteitä. Kyse on tietenkin Ulvilan murha- tai surmajutun taikka "Auerin tapauksen" nimellä kulkevasta "murhamysteeristä," josta on saatu jo hovioikeuden tuomiokin, mutta jonka tiimoilta näyttää silti putkahtavan esille aina vain uusia yllättäviä käänteitä.

5. Viime sunnuntaina maan suurimman päivälehden eli Helsingin Sanomien pääuutissivulla kerrottiin ykkösjuttuna Ulvilan murhajuttuun liittyen tapausta, joka oli saanut lehdessä otsikon "Yllätyskäänne Auerin tapauksessa on erikoisuus rikoshistoriassa." Uutisessa oli kyse Ulvilan surmajutussa Vaasan hovioikeudessa vapauttavan tuomion saaneen Anneli Auerin vangitsemisesta viime perjantaina Turun käräjäoikeudessa epäiltynä lapsiin kohdistuvista törkeistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä.

6. YLEkään ei haluaa olla pekkaa pahempi, sillä tänään TV1:n A-Talk-ohjelman aiheena on ytimekkäästi "Ulvilan murhamysteeri", lähetys alkaa klo 21.00. Lähetykseen on saatu mukaan neljä tunnettua ja kovatasoista asiantuntijaa: valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja ja nykyinen kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, rikosoikeuden professori Terttu Utriainen Lapin yliopistosta ja rikosjournalismin rautainen ammattilainen ja dekkarikirjailija Jarkko Sipilä (MTV3). Puheenjohtajana toimii tietävästi toimittaja Susanne Päivärinta.

7. Kaikkihan me jo tiedämme pääpiirteittäin, mistä tässä Ulvilan murhajutussa on kyse. Lyhyt kertaus lienee silti paikallaan. - Todettakoon tässä yhteydessä, että Ulvilan surmajuttua on seurattu alusta lähtien erityisellä innolla Murha.info -nimisellä sivustolla, jossa myös Anneli Auerin on väitetty itse aluksi esiintyneen kommentoijana. Ulvilan murhamysteeristä on valmisteilla myös dokumenttielokuva, jonka ohjaaja on ottanut netissä aika voimakkaasti kantaa jutun viimeaikaisiin yllätyskäänteisiin.

8. Sosiaalipsykologi Jukka S. Lahti surmattiin Ulvilassa aamuyöllä 1.12. 2006. Uhri kuoli useisiin puukoniskuihin kotitalona lattialla. Jukan vaimo Anneli Auer soitti hätäpuhelun kello 02.43 miehensä ollessa vielä tuolloin elossa. Annelin ja hänen lastensa kertomusten perusteella polisi alkoi etsiä tekijänä isokokoista miestä, joka oli rynnännyt talon sisälle rikkomastaan oven ikkunasta.

9. Tutkinta keskittyy parin vuoden ajaksi kokonaan tähän ulkopuoliseen tekijään. Poliisi otti kiinni useita miehiä, joista kaksi johti pidätykseen ja toinen niistä vangitsemiseen, mutta epäilyt jouduttiin vapauttamaan. Lokakuussa 2007 Varsinais-Suomen poliisijohto kokoontui lääninpoliisijohtaja Mikko Paateron johdolla puimaan paikallaan polkevaa tutkintaa. Paatero ei halunnut siirtää tutkintaa KRP:lle, vaan rikoskomisario Juha Joutsenlahti Porin poliisista jatkoi tutkinnanjohtajana. Keväällä 2008 poliisi keräsi yli 600 satakuntalaiselta mieheltä dna-näytteitä, mutta niiden analysointi ei johtanut läpimurtoon.

10. Elokuussa 2008 tutkinnanjohtaja vaihtui ja tutkinnassa ryhdyttiin vetämään aivan uutta linjaa, jossa epäily kohdistui yksinomaan Anneli Aueriin. Poliisi epäili Annelin lavastaneen rikospaikkatutkinnan johtaakseen poliisia harhaan. Syyskuussa 2009 Anneli Auer vangittiin ja hänen neljä lastaan otettiin huostaan ja sijoitettiin Annelin veljen kotiin. Poliisi kertoi, että Anneli oli tunnustanut surman, mutta Annelin puolustusasianajaja Juha Manner kiisti tunnustuksen ja piti sitä laittomalla tavalla saatuna.

11. Muutenkin kovin erikoislaatuisen tutkinnan omalaatuisimpiin ilmiöihin kuului kesken tutkinnan Annelin elämään ilmestynyt "Seppo"-niminen mies, joka osoittautui myöhemmin peitetyötään tekeväksi poliisiksi. Seppo tapasi Anneli viitisentoista kertaa ja tutustui myös Annelin lapsiin. Sepon tarkoituksena oli ilmeisesti saada Anneli avautumaan murhayön samoin kuin sitä edeltäneistä ja sen jälkeisistä tapahtumista, mutta ilmeisesti urkinta ei johtanut kovin kummoisiin tuloksiin.

12. Käräjäoikeuden käsittelyssä pääsyyttäjä Jarmo Valkama nojautuu erityisesti kahteen toodisteeseen: Annelin edellä mainittuun omaan tunnustukseen ja hätäpuhelinkeskuksen ääninauhaan, joka syyttäjän mukaan vahvistaa, ettei teossa ollut ulkopuolista surmaajaa. Valkaman mukaan Anneli "vei poliisia älyllään ja onnellaan". Oikeuskäsittelyn moniin omalaatuisiin piirteisiin kuului, että aiempi tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti esiintyi puolustuksen todistajana ja kritisoi voimakkaasti uuden tutkinnanjohtajan johdolla suoritettua tutkintaa.

13. Kesäkuussa 2010 Satakunnan käräjäoikeus totesi välituomiollaan Anneli Auerin syyllistyneen murhaan ja määräsi hänet mielentilatutkimukseen. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan rikospaikalla ei todisteiden valossa voinut olla ulkopuolista tekijää ja syytteen tueksi esitetyt todisteet tukivat muutenkin Annelin syyllisyyttä.Marraskuussa 2010 käräjäoikeus langetti Annelille murhasta elinkautisen vankeusrangaistuksen.

14. Anneli valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Heinäkuussa 2011 hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti Annelin syytteestä. Hovioikeuden mukaan Anneli ei olisi ehtinyt lavastaa ennen poliisien paikalle tuloa ulkopuolisen tekijän käyntiä rikospaikalla. Lisäksi rikospaikalta löytynyt vieras dna-jälki ja verijäljet olivat hovioikeuden mukaan jääneet vaille selitystä.

15. Elokuussa 2011 poliisi aloitti ulkopuolisen henkilön vihjeen perusteella uusien rikosepäilyjen eli lehdistössä nyt laajaa huomiota herättäneiden raiskaus- yms. epäilyjen johdosta tutkinnan ja teki Annelin kotiin etsinnän.

16. Nyt syyskuussa syyttäjä on hakenut korkeimmalta oikeudelta valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Valituslupahakemuksessa on vedottu muun muassa siihen, että uuden esitutkinnan mukaan Anneli on uhannut lapsiaan ja kieltänyt heitä useamman kerran kertomasta havaintojaan viranomaisille. Lasten kertoman mukaan kotona kidutettiin ja tapettiin lemmikkieläimiä ja Anneli oli pahoinpidellyt heitä.

17. Turun käräjäoikeus vangitsi vajaa viikko sitten eli 16.9. Annelin todennäköisin syin epäiltynä neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kolmesta törkeästä pahoinpitelystä ynnä törkeästä raiskauksesta. Jutussa on vangittu myös Annelin entinen seurustelukumppani ja hänen rikoskumppanikseen mainituista seksuaalirikoksista epäilty 53-vuotias mies.

18. Huh, huh, onpa tämä todella aikamoinen soppa, jossa yllätyskäänteitä on totisesti riittänyt!
Tuskinpa tämän iltaisessa A-Talkissa tätä murhamysteeriä pystytään käden käänteessä ratkaisemaan, vaan keskustelu liikkunee, näin olettaisin, enemmänkin yleisemmällä tasolla.

18a. Jos minulta kysyttäisiin, niin pitäisin melko varmana, että korkein oikeus tulee myöntämään murhajutussa valitusluvan, sillä syyttäjä näyttäsi pystyneen esittämään uuden esitutkinnan myötä valituslupahakemuksensa tueksi sellaista uutta selvitystä, jolla todennäköisesti on merkitystä syytetyn ja hänen lastensa kertomusten uskottavuutta arvioitaessa. Korkein oikeus ei ota juttua itse välittömästi ratkaistavakseen, vaan palauttanee sen joko käräjäoikeuden tai hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

19. Poliisin ja syyttäjän osallistuminen keskusteluun on paikallaan, sillä vastaavathan kyseiset viranomaiset rikoksen esitutkinnasta ja syyteharkinnasta. Varsinkin poliisi on saanut Ulvilan tapauksessa osakseen ankaraa arvostelua puutteellisesta, osin jopa täysin amatöörimäisestä samoin kuin pitkäksi venähtäneestä rikostutkinnasta. Mikäli lehtitietoihin on uskominen, surmapaikalle menneet poliisit tunaroivat ennennäkemättömällä tavalla rikospaikkaa koskevassa tutkinnassa ja jälkien etsinnässä. Tällaisia virheitä on mahdotonta jälkikäteen korjata. Jos Ulvilan tapaus jää todella mysteeriksi eli lopulta selvittämättä, kohdistuu arvostelun kärki luonnollisesti poliisiin. Ehkä siis saamme illan lähetyksessä kuulla, miten rikosylikomisario Kari Tolvasen mielestä rikostutkintaa olisi tullut Ulvilan tapauksessa kohdentaa ja tutkinta muutenkin asianmukaisesti suorittaa. Tolvaselta varmaan tiedustellaan myös peitetoiminnan asianmukaisuudesta ja siitä, oliko poliisin tarpeellista marssittaa "Seppo" Annelin seurustelukumppaniksi. Tolvanen voisi vastata myös siihen, miksi esitutkintaa suorittava poliisi vuotaa koko ajan tietoja lehdistölle, näin ainakin melko yleisesti väitetään. Puolustuksella ei ole juurikaan samaa mahdollisuutta.

20. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on esiintynyt varsin harvoin julkisuudessa, missä suhteessa hän poikkeaa edeltäjästään Matti Kuusimäestä, joka sai ansioistaan professorin arvonimen. Itse asiassa en itse muista nähneeni Nissistä julkisuudessa sen jälkeen, kun hän käväisi vajaa vuosi sitten eduskunnan perustuslakivaliokunnan kultavana Matti Vanhasta koskevan rikostutkinnan yhteydessä. Mitähän mies mahtaa oikein puuhailla, sillä käytännössä kaikki merkittävät syyteharkintaratkaisut VKSV:ssa näyttäisi tekevän ja julkisuudessa esiintyvän apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Nissinen pitää ilmeisesti A-Talkin lähetystä niin tärkeänä, että on päättänyt kerrankin astua itse julkisuuteen. Hänellä täytyy olla nyt todella tärkeää tietoa kerrottavanaan.

21. Itse haluaisin kuulla Matti Nissistä erityisesti poliisin ja syyttäjän välisestä esitutkintayhteistyöstä, jonka puutteita olen kritisoinut monessa eri yhteydessä, myös näissä blogikirjoituksissani. Olen todennut, että mainittu yhteistyö, jonka pääarkkitehteihin Matti Nissinen kuuluu, toimii kyllä paperilla, mutta vain sillä, ei sen sijaan käytännössä. Tämä johtuu siitä, kuten myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että kyseistä yhteistyötä säätelevät pykälät ovat sisällöltään liian lepsuja ja lähinnä ainoastaan toteavia. Säännökset tekevät kyllä sanotun yhteistyön mahdolliseksi, mutta eivät ole luoneeltaan ehdottomia eli eivät velvoita sen enempää syyttäjää kuin poliisiakaan käytännössä itse asiassa juuri mihinkään. Tästä syystä esitutkintayhteistyö ei toimi.

22. Tämä havainto pätee myös Ulvilan jutun esitutkinnassa. Syyttäjä on oikeuskäsittelyn aikana arvostellut poliisin johtama esitutkinta puutteelliseksi, mutta eikö syyttäjän olisi tullut itse olla tutkinnan aikana aktiivinen ja puuttua siinä esiintyviin puutteisiin ja epäkohtiin? Nyt näin ei ole ilmeisesti tapahtunut eikä mainittu asia ole luultavasti juolahtanut tutkinnan aikana edes syyttäjän mieleen.

23. Poliisin ja syyttäjän välisen yhteistyön on voitu havaita kangertelevan pahasti myös monen monissa muissakin jutuissa. Eikä tilanne tule nykyisillä säännöksillä korjaantumaan jatkossakaan, tästä olen varma. Ainoaksi keinoksi jää se, että esitutkinnan johto tulee määrätä lainmuutoksella syyttäjän tehtäväksi siinä vaiheessa, kun jotakuta on syytä epäillä tutkittavana olevan rikoksen tekijäksi. Näin on asian laita kaikissa muissa Euroopan maissa. Ainoat poikkeukset tässä suhteessa ovat Latvia ja Suomi. Jos Ulvilan jutussa esitutkinnan johtaminen olisi siirtynyt edellä mainitussa vaiheessa poliisilta asiansa osaavalle syyttäjälle, olen melko varma, että tutkinta ei olisi kestänyt 3-4 vuotta eikä siinä olisi huuhailtu sillä tavalla edes takaisin kuin nyt pääsi valitettavasti tapahtumaan. - Olisi mielenkiintoista kuulla tänä iltana, mitä mieltä Herra Valtakunnansyyttäjä on tästä kysymyksestä.

24. Rikostoimittaja Jarkko Sipilä lienee keskustelijoista kenties parhaiten tietoinen Ulvila-jutun tutkinnan ja oikeuskäsittelyn yksityiskohdista, sillä onhan hän osanottajista ainoa, joka on seurannut juttua työnsä puolesta alusta saakka. Mitähän Sipilällä mahtaa olla kerrottavanaan esimerkiksi pitkäksi venähtäneestä esitutkinnasta ja sen monista eri käänteistä?

25. Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen on kokenut ja eloisa tv-keskustelija, jolla on aina jotain tärkeää sanottavaa. Hän lienee valikoitunut mukaan keskusteluun lähinnä sillä perusteella, että hän on tutkinut viime aikoina erityisesti sellaisia seksuaalirikoksia, joista Anneli Aueria nyt epäillään. Terttu Utriaisen kirja "Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana" ilmestyi viime vuonna.

26. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että "tiedemaailman edustajana" keskusteluun olisi saatu mukaan joku prosessioikeuden ja erityisesti todistusoikeuteen perehtynyt yliopistotutkija, sillä onhan Ulvilan tapauksessa kysymys ensi sijassa juuri todisteiden harkinnasta ja näytön riittävyydestä. Esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti tuomioistuimessa liittyvät kaikki ensisijaisesti nimenomaan prosessioikeuteen. Mieleen tulee esimerkiksi professori Johanna Niemi, joka on tutkinut paljon perheväkivaltaa ja kirjoittanut runsaasti myös todistusoikeudesta ja todistajanpsykologiasta.

27. Keskustelijoina ovat siis muiden mukana poliisi (Kari Tolvanen) ja syyttäjä (Matti Nissinen). Tähän nähden vaikuttaa hieman oudolta, että keskustelusta puuttuu asianajajakunnan ja tavallaan Ulvila-jutussakin "pääroolia" esittävän syytetyn edustaja ja puolustusasianajajan näkökulma. Kokenut ja pätevä asianajaja olisi varmasti tuonut sellaista näkökulmaa keskusteluun, joka siitä nyt jää valitettavasti puuttumaan. Rikosjuttujen osalta asianajajakunnan ehdottomiin ykkösnimiin kuuluu esimerkiksi Markku Fredman, joka on osallistunut usein asiantuntijana rikos- ja prosessioikeutta koskevan lainsäädännön valmisteluun, viimeksi esitutkinta- ja pakkokeinolakien säätämisen yhteydessä.

28. Toki mikään keskustelu ei voi olla koskaan täydellinen eikä A-Talkin 45 minuutissa ehditä varmaankaan käydä läpi läheskään kaikkia mielenkiintoisia kysymyksiä tai edes mainita niitä.


29. Tässä oli lyhyt esittelyni illan tulevasta keskustelusta. Lopuksi on syytä, Peter von Baghin tavoin, lausua vain: Antoisaa elokuvailtaa, nyt siis keskusteluiltaa! Palatkaamme asiaan tarvittaessa uudelleen lähetyksen jälkeen.

30. Itse olen käsitellyt Ulvilan surmajuttua ja sen oikeuskäsittelyä seuraavissa blogijutuissa:

- 252/22.4.2010: osa I; käsittelyn julkisuus
- 253/23.4.2010: osa II; tutkinnanjohtajan vaihtuminen
- 258/28.4.2010: osa III; syyttäjä moittii esitutkintaa
- 259/29.4.2010: osa IV; poliisitodistajien kuuleminen
- 260/30.4.2010: osa V; syytetyn tunnustamisesta ym.
- 263/3.5.2010: osa VI; kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi
- 264/4.5.2010: osa VII; syyttäjän ja puolustuksen pääperusteista
- 266/5.5.2010: osa VIII; prosessi saanut farssinomaisia piirteitä
- 268/7.5.2010: osa IX; käräjäoikeuden pääkäsittely on päättynyt
- 269/9.5.2010: peitetoiminnasta poristua
- 292/23.6.2010: Ulvilan surmajutussa oudosti perusteltu tuomio
- 427/3.5.2011: KKO 2011:27, KRP joutui paljastamaan murhajutun peitetoimintatietoja
- 432/25..5.2011: Ulvilan murhajuttu: Anneli Auer pääsi vapaaksi tutkintavankeudesta
- 453/1.7.2011: Vaasan hovioikeuden Ulvilan surmajutun tuomio

Poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyötä ja siinä ilmenneitä puutteita olen käsitellyt mm. blogikirjoituksissa 350/17.11.2010; 412/17.3.2011 ja 456/19.7.2011.




tiistai 20. syyskuuta 2011

481. Pekka Hallbergilla (KHO) vimmattu pyrky presidenttiehdokkaaksi - noste puuttuu

Metsän poika tahdon olla, sankar´ jylhän tasavallan...super-tuomari haavemaassaan Koli Forumin jälkeisenä aamuna

1. Nyt se sitten on huomattu - vihdoin ja viimein - myös etelän metiassa:

PEKKA HALLBERG LÄHDÖSSÄ PRESIDENTTIEHDOKKAAKSI.

2. Näin otsikoitiin Helsingin Sanomien noin tunti sitten julkaisemassa uutisessa. Asista kertoi ensimmäisenä eilen Joensuussa ilmestyvä sanomalehti Karjalainen.

3. Karjalaisen uutinen syntyi - tai synnytettiin - viime viikon lopulla Kolilla pidetyssä kansainvälisessä foorumissa, jonka yhteydessä Tarja Halonen ja Pekka Hallberg yhdessä istuttivat Kolin maisemiin koivuja. Viikkoa paria aiemmin nämä kaverukset, Tarja ja Pekka siis, vierailivat yhdessä Mongoliassa, jossa Tarja nähtiin ampumassa jousipyssyllä. Koli Forum ei ylittänyt etelän mediassa uutiskynnystä, mutta Pekan presidenttihaaveiden myötä foorumin tiimoilta saatiin sentään edes yksi uutinen julkisuuteen ja foorumillekin siis hieman julkisuutta.

4. Minulle Hallbergin ehdokkuushalut, jotka ovat ilmeisesti tosi kovat, ei toki ollut mikään yllätys, sillä olen kirjoittanut asiasta jo useamman kerran. Katso esimerkiksi blogijuttua 457/22.7.2011 "KHO:n Pekka "Härski" Hallberg ehdolle presidentinvaaleihin."

5. Pekka Hallberg ilmoittaa aikovansa asettua presidenttiehdokkaaksi nimenomaan kansalaisliikkeen riveistä:

"Avoimen demokratian puolesta olisi oikein, että presidenttiehdokkaaksi nousisi puolueiden ulkopuolinen henkilö, joka pystyisi syventämään keskusteluja ja sovittelemaan kansakuntaamme vaivaavaa kahtiajakoa", Hallberg perustelee Karjalainen-lehdessä.

6. Hallberg painottaa, ettei halua asettua minkään puolueen presidenttiehdokkaaksi, vaan nimenomaan puolueiden ulkopuoliseksi ehdokkaaksi, joka voisi presidenttinä esiintyä arvojohtajana. Hän tunnusta, että tasavallan presidentin virka on ollut hänen tavoitteenaan jo pidemmän aikaa.

7. Kertomansa mukaan Hallbergia on houkuteltu myös monien puolueiden presidenttiehdokkaaksi. Hän ei kuitenkaan halua kertoa, mitkä puolueet häntä ovat kosiskelleet mutta vihjaa, että asialla on ollut puolueita, "joissa on ollut vaikeuksia saada vahvaa ehdokasta".

8. Asia selvä! Kyseessä on siis ollut keskusta, jolla oli todella vaikeuksia saada vastaehdokas kunniapuheenjohtaja Paavo Väyryselle jäsenäänestykseen. Keskustan ehdokkuus ei Hallbergille kuitenkaan kelvannut, mutta demareiden pyyntöön hän olisi kyllä ilomielin suostunut, jos sellainen olisi tullut. Ks. blogia 469/23.8.2011 "Mistä keskustalle presidenttiehdokas", kappale 12.

9. Presidenttiehdokkaan voi asettaa valitsijayhdistys, jonka on perustanut vähintään 20 000 äänioikeutettua. Hallberg ei ole vielä kerännyt ääniä. Ehdokashakemus on jätettävä viimeistään 7.12.2011, jolloin myös mainitut 20 000 nimeä sisältävää kannattajakorttia on lyötävä pöytään.

10. Aikaa siis vielä on, mutta luulisi, että Hallbergia alkaisi jo pikku hiljaa hieman hermostuttaa, kun tukijoita ei ole vielä ilmaantunut. Miehellä on todella kovat halut ehdokkaaksi, mutta kukaan puolueiden ulkopuolinen taho ei tunnu hänen ehdokkuudestaan oikein innostuvan. - "Kello käy, eikä Mäntyrantaa vielä näy."

11. Mikä taho tai järjestö ryhtyisi Hallbergin, 68 v. , ehdokkuuden puuhamieheksi? Akava, Suomen Lakimiesliitto, MTK, Poliisien Liitto, Junailijain Liitto, Suomen puunistuttajien ystävät ry, Isoäidit ry ...? Kenestä sitten Hallbergin vaalikampanjan vetäjä? Hjallis Harkimokin kun ehti jo lupautua Sauli Niinistön vaalikampanjan vetomieheksi. Pekan kaveri Martti Ahtisaariko kenties?

12. Härski H. haluaa siis arvojohtajaksi. Hmhm, mitenhän tähän kuvaan sopii se, että Hallberg sai keväällä eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavat nuhteet manööveristään isoäitien käännytysjupakan yhteydessä? Jäätyään egyptiläisen isoäidin tapauksessa KHO:n äänestyksessä tylyin numeroin tappiolle Hallberg otti samaan asiaan perustuslain vastaisen kannan julkisuudessa ja kehotti poliisi viivyttelemään isoäidin karkotuspäätöksen täytäntöönpanossa. Tästä tempauksesta Pekalle lempinimi "Härski". Katso blogit 389/16.2.2011 ja 399/27.2.2011 "KHO:n Pekka Hallberg jeesustelee".

13. Pekka Hallberg on kirjoittanut oikein väitöskirjan oikeusvaltiosta, mutta hänen toimintansa isoäitien asiassa rikkoi kyllä karkeasti yhtä oikeusvaltion perusperiaatetta eli valtiovallan kolmijakoa samoin kuin tuomioistuimien riippumattomuutta vastaan.

14. Pelottava ajatus, että yksi oikeusvaltion keskeinen peruspilari eli vallan kolmijako-oppi on tälle mahtailuun taipuvalle oikeusoppineelle ja tulevalle presidenttiehdokkaalle käytännössä ikään kuin pelkää ilmaa.

15. Kuten olen blogissani kertonut, Pekka Hallberg pitää erilaisissa lakimiesjärjestöjen yms. tilaisuuksissa itse asiassa aina vain yhtä ja samaa puhetta, jonka teemana on "oikeusvaltiota rakentamassa." Isoäiti-tapauksessa tämä rakentavana remonttimiehenä esiintyvä tyyppi innostui kuitenkin nakertamaan yhtä oikeusvaltion talon nurkkaa tai peruspilaria.

16. Minusta kansakunnan sietäisi varoa palkkaamasta tasavallan rakennustyömaalle kympiksi heppua, joka voi hetken mielijohteesta veisata viis rakennuksen pääpiirustuksista.

17. No, onneksi minkäänlaista vaaraa tästä ei ole, sillä Pekka Hallbergilla on presidentiksi vain hirmuinen pyrky, muttei lainkaan nostetta. Narsistinen tuomari tuntuu elävän jonkinlaisten hallusinaatioiden vallassa kertoessaan olevansa lähdössä tehtävään, johon kukaan ei ole ilmaantunut häntä kannattamaan.

Mul´on kylän suurin ego ja puhe letkeä
Kun mä pressaks´ pyrin ei homma kestä montaa hetkeä
Linnaa päin, Linnaa päin, Linnaa päin
Kylän suurin ego ja ketku näin.
Ketku näin.



keskiviikko 14. syyskuuta 2011

480. Jussi Halla-ahon sotilasjuntta-aloitteet puhututtavat

Hei-juu ja junttali-poo! Jussi-Juntta parlamentissa (Ylen kuva)

1. Ilta-Sanomat kertoi äsken verkkojulkaisussaan, että Timo Soini aikoo esittää huomenna perussuomalaisten eduskuntaryhmälle Jussi Halla-ahon määräaikaista erottamista ryhmästä. Soini kertoi asiasta IS:lle Venäjän vierailunsa yhteydessä.

2. Syynä ovat Soinin mukaan Jussi Halla-ahon keskiviikkona antamat Kreikka-kommentit. "Luottamus meni", kommentoi Soini Halla-ahon kirjoitusta laskeuduttuaan tänään Tikkurilan rautatieasemalla Allegro-junasta.

3. Halla-aho vaati eilen Facebook-sivullaan, että Kreikan talouskriisin ratkaisemista varten maahan, siis Kreikkaan, tarvittaisiin sotilasjuntta.

4. "Yksinkertainen tosiasiahan on, että demokratia (= vaalit) estää mitä tahansa poliittista hallitusta ryhtymästä mihinkään sellaisiin toimiin, joilla "oikeasti" olisi mitään vaikutusta Kreikan konkurssitalouteen", Halla-aho kirjoitti.

5. "Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla", Halla-aho jatkoi.

6. Myöhemmin eilen illalla Halla-aho poisti kirjoituksensa ja selitti asiaa lehtitietojen mukaan niin, että hän ei "oikeasti" kannata sotilasjunttaa Kreikkaan. Tarkoitus oli, sanoi Halla-aho, vain "omassa tyylilajissani", huomauttaa, että demokratiassa on vaikea toteuttaa ikäviä ja kansan vastustamia päätöksiä, vaikka ne olisivat välttämättömiä. Halla-aho sanoo, että useimmat varmaan ymmärsivät viestin, mutta koska siihen oli helppo tarttua, sen julkaiseminen osoitti H:n mukaan huonoa harkintaa, ja siksi Halla-aho kertoo poistaneensa viestinsä.

7. Mielenkiintoista!

8. Tämä Jussi Halla-ahohan on nimittäin joutunut ennenkin vaikeuksiin, kun hän on yrittänyt mestaroida ajatuksiaan ja ideologiaansa "omalla tyylilajillaan." Muistamme, miten hän sai valtiosyyttäjältä pari vuotta sitten syytteet uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kun hän oli omasta mielestään tuolloinkin vain omalla tyylillään pyrkinyt osoittamaan vallalla olevaa kaksinaismoralismia.

9. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa Jussin selitykset omasta tyylilajista menivät läpi. Nyt juttu on korkeimman oikeuden tutkittavana.

10. Persujen eduskuntaryhmään (toistaiseksi) kuuluvat Suomen Sisun pojat ja halla-aholaiset ovat näemmä päättäneet aloittaa eduskuntakauden räväkästi. Eilen eduskunnan täysistunnossa Halla-ahon kannattajiin kuuluva Jussi Niinistö loihe lausumaan parlamentarismia tarkoittaen hieman halventavan sävyyn, että, kun hän kuuleekin sanan parlamentarismi, niin hän niin sanotusti "poistaa varmistimen."

11. Kuten tiedämme, varmistin kuuluu olennaisena osana ampuma-aseisiin. Jussi Niinistö poistaa varmistimensa siis aseestaan, ilmeisesti sanallisesta asearsenaalistaan. Olisiko Niinistökin sotilasjuntan kannalla, vaikkei tietenkin "ihan oikeesti"?

12. Tämä Jussi II, siis Niinistö, on muuten eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja. Jussi I, siis Halla-aho, puolestaan johtaa hallintovaliokuntaa, poliisia yms. koskevaa lainsäädäntötyötä. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja uhkailee siis varmistimen poistamisella (aseestaan), kun hän vain kuuleekin puhuttavan parlamentarismista, ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja taas ehdottaa parlamentarismin ja vaalien korvaamista sotilasjuntalla! Jo on aikoihin eletty!

13. Eilisessä eduskuntakeskustelussa mm. demareiden Kari Rajamäki ja Ilkka Kantola ilmoittivat järkyttyneensä Niinistön puheista ja jopa kuulleensa "erittäin mustan varjon 1930-luvulta."

14. Jussi Niinistö ei mainittujen demariedustajien kauhisteluista tuntunut piittaavan, vaan hän uhosi omassa puheenvuorossaan, että että hän tulee vielä tarvittaessa näyttämään Rajamäelle ja Kantolalle "natsikorttia", sillä noiden demareiden puheet eivät tämän toisen Jussin mukaan "edusta keskustelukulttuuria tässä salissa."

15. Niin tai näin, vaikuttaa kyllä vahvasti siltä, että osassa persujen eduskuntaryhmää parlamentarismi ei tunnu olevan kovin kovassa kurssissa. No, sotilasjunttaa Suomeen porukan tarkoituksena ei kuitenkaan liene tarkoitus vakavissaan ehdottaa.

16. YLE:n tänään julkistaman gallup-kyselyn mukaan persujen kannatus olisi hienoisessa laskussa ja päähallituspuolue kokoomuksen taas selvästi nousussa. Alkaisiko tämä kehitys jo hieman hermostuttaa Soinia ja kumppaneita?

17. Muuten, persujen eduskuntaryhmä on saanut kaksi merkittävää vahvistusta kansliapuolelle; tästä kerrottiin eilisessä Lapin Kansassa. Ryhmä oikeudellisten asioiden ekspertiksi on pestattu prosessioikeuden emeritus professori Erkki Havansi, 70 v. Muistamme, että Havansi osallistui eduskuntavaaleihin ja hän on persujen ensimmäinen varamies eduskuntaan Uudeltamaalta. On tuo perussuomalaisuuden aate tarttunut näemmä todella vahvasti Erkkiin!

18. Persu-kanslian taloudellisten asioiden asiantuntijaksi puolestaan on palkattu Oskari Juurikkala, 30 v. Hän kauppatieteen maisteri ja lontoolaisessa korkeakoulussa oikeustieteen kandidaatin tutkintoa vastaavan tutkinnon suorittanut mies, joka on nyt tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa.

19. Havansilla ja Juurikkalalla näyttäisi olevan hommaansa tietty tilaus! Haasteellinen tehtävä kerta kaikkiaan.



479. KKO ei myöntänyt Matti Nykäselle valituslupaa

1. Tämänpäiväisiin ehdottomiin ykkösuutisiin valtakunnassa kuuluu tieto, jonka mukaan korkein oikeus (KKO) ei ole myöntänyt mäkikotka Matti Nykäselle valituslupaa Turun hovioikeuden 23.6.2011 hänelle antamaan langettavaan rikostuomioon.

2. KKO:n valitusluvan epäämistä koskevasta päätöksestä uutisoivat verkkojulkaisuissaan tänään kaikki merkittävimmät lehdet samoin kuin radio- ja tv-kanavat: HS, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Aamulehti, MTV3 jne. jne. Todella merkittävä asia ja uutinen siis!

3. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Matti Nykäsen vuoden 2010 elokuussa vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen entisen aviopuolisonsa Mervi Tapolan törkeästä pahoinpitelystä. Tuomioon johtanut pahoinpitely sattui joulupäivänä 2009 pariskunnan silloisessa yhteisessä kodissa Ylöjärvellä. Nykänen kiisti esitutkinnassa ja oikeudessa syytteen ja väitti, että se oli Mervi, joka kävi hänen päälleen veitsi kädessä. Oikeus uskoi kuitenkin Merviä eikä Mattia.

4. Turun hovioikeus, jonne Matti Nykänen valitti, ei 23.6.2011 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

5. Valitusaika hovioikeuden tuomiosta KKO:een on 60 päivää. Elokuun puolessa välissä Nykäsen avustaja kertoi, että Matti hakee KKO:lta valituslupaa. Asianajajan mukaan Nykänen aikoo jättää valituslupahakemuksen Korkeimpaan oikeuteen maanantaihin 22. elokuuta mennessä, siis viime tipassa. Advokaatti ei paljastanut, missä laajuudessa Nykänen on tyytymätön alempien oikeuksien ratkaisuihin ja aikoo siis valittaa tuomiosta. Luultavasti kyse oli lähinnä siitä, tulisiko tuomittu vankeusrangaistus määrätä ehdolliseksi. Nykänen ei ole näissä hommissa ensikertalainen, sillä hän on suorittanut muutamia vuosia sitten vankilassa toisesta törkeästä pahoinpitelystä saamaansa vankeustuomiota.

6. Vankilan portit siis odottavat mäkikotkaa piakkoin. Elämänsä niin sanotusti raiteilleen saaneen ex-mäkikotkan kalenteriin on tiettävästi merkitty keikkoja kuluvan syyskuun loppuun saakka. Onkin mahdollista, että Nykänen hakee vankilaviranomaisilta hieman lykkäystä rangaistuksen täytäntöönpanon aloittamisessa.

7. Herättää huomiota, että KKO ratkaisi Nykäsen valituslupa-asian varsin pikaisesti eli noin kolmessa viikossa sen jälkeen, kun lupahakemus oli saapunut perille. Normaalisti valituslupahakemuksen käsittely kestää KKO:ssa nelisen kuukautta. Luultavasti Nykäsen tapaus oli niin selvä, että hänen hakemuksensa voitiin hylätä niin sanotusti kättelyssä.

8. Kuten tiedämme, KKO ei suvaitse perustella lupapäätöksiään eli ilmoittaa sanallakaan niitä syitä, joiden vuoksi valituslupa joko evätään tai myönnetään. Jos lupa ei heltiä, päätöksessä todetaan lakonisesti vain: Valituslupaa ei myönnetä.

9. Siistiä! Mitä noita turhaan perustelemaan, oikeusneuvokset ja presidentti ilmeisesti ajattelevat. Miettiköön, peijoona vieköön, itse tykönänsä syitä, miksi lupa ei heltiä! Kyllä ne sen hyvin itsekin tietävät!

tiistai 13. syyskuuta 2011

478. Joukkomurhien uhrien muistamisesta


1. Viime sunnuntaina eli 11.9. New Yorkissa pidettiin neljä tuntia kestänyt harras tilaisuus syyskuun 11. päivän 2001 iskuissa Yhdysvalloissa eli ns. WTC-iskuissa surmansa saaneiden lähes 3 000 ihmisen muistamiseksi. Tilaisuuteen osallistuivat myös presidentit Barack Obama ja George Bush puolisoineen.

2. Tasan 10 vuotta aiemmin terroristit olivat ohjanneet kaappaamistaan neljästä lentokoneesta kaksi konetta World Trade Centerin kaksoistorneja kohti. Kolmas koneista ohjattiin päin Pentagonin päämajaa ja neljäs terroristien kaappaama lentokone, joka oli matkalla Washingtoniin kohteenaan joko Capitol-kukkula tai Valkoinen talo, putosi maahan Shanksvillessä Pennsylvaniassa. Viimeksi mainitun koneen matkustajat uhrasivat henkensä käymällä kaappaajien kimppuun, mutta saivat estetyksi tuhoisan iskun onnistumisen.

3. New Yorkin muistotilaisuus pidettiin Ground Zeroksi kutsutulle alueelle Manhattanilla rakennetulla muistomerkillä. Se muodostuu kahdesta vesiputousaltaasta, jotka on rakennettu tuhoutuneiden WTC-tornien paikalle.

4. Muistomerkin graniittialtaiden pronssireunuksiin on kaiverrettu kaikkien eli 2983 sanotuissa iskuissa kuolleiden ihmisten nimet, katso kuvaa yllä. Osa heistä menehtyi WTC-torneihin jo kahdeksan vuotta aiemmin tehdyssä iskussa. Muistomerkin sisätiloissa on asetettu nähtäville iskuissa kuolleiden ihmisten valokuvia.

5. Muistotilaisuudessa luettiin ääneen yksitellen kaikkien iskuissa kuolleiden ihmisten nimet.

6. Norjassa viime heinäkuussa sattuneissa Oslon pommi-iskussa ja Utøyan saarella tapahtuneessa joukkomurhassa surmansa saaneita 75 ihmistä, pääosin nuoria henkilöitä, on myös muistettu useissa eri tilaisuuksissa. Oslossa pidettiin vajaa kuukausi sitten suorana lähetyksenä eri puolille maailmaa televisioitu muistotilaisuus, johon osallistui useiden maiden valtionpäämiehiä ja johtavia poliitikkoja, Suomesta presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Jyrki Katainen.

7. Kaikkien Norjan iskuissa surmansa saaneiden henkilöiden nimet julkistettiin jo vaajaa viikko iskujen jälkeen. Vainajien elämänvaiheista ja ystävistä on kerrottu laajasti tiedotusvälineissä ja myös heidän hautajaisistaan on ollut runsaasti juttuja mediassa.

8. Suomessa tehtiin vuosina 2007 ja 2008 vajaan vuoden aikana kaksi traagista koulusurmaa, siis joukkomurhaa, joiden uhreiksi joutui yhteensä 19 ihmistä.

9. Marraskuun 7. päivänä 2007 tapahtui Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa aseellinen hyökkäys, jossa koulun oppilas Pekka-Eric Auvinen ampui pienoispistoolilla useita henkilöitä kohti. Ammutuista kahdeksan uhria sai surmansa ja 12 loukkaantui lievästi; ampuja menehtyi sairaalassa itse aiheuttamiinsa vammoihin. Surmansa saaneista viisi oli alle 20-vuotiaita koululaisia.

10. Vuoden 2008 syyskuun 23 päivänä oli vuorossa Kauhajoen koulutuskeskuksessa tapahtunut joukkomurha. Ampujana oli sanotun koulun oma oppilas, 22-vuotias Matti Saari. Hän murhasi pienoispistoolilla ampuen kymmenen koulutoveriaan. Kolme muuta uhria loukkaantui lievästi. Ammunnan kohteeksi joutuneista yhdeksän pääsi pelastumaan vammoitta viime hetkellä. Ammutuista yksi oli opettaja ja loput yhdeksän opiskelijoita. Saari ampui tuttuja luokkatovereitaan ja ystäviään näiden maatessa lattialle, joitakin parikymmentä kertaa. Lopuksi Saari ampui itseään päähän.

11. Suomen koulusurmia, oikeastaan siis joukkomurhia, on yritetty viranomaisten taholta jotenkin, jollei suorastaan vähätellä, niin kuitenkin painaa unohduksiin. Viranomaiset eivät ole halunneet edes käyttää tapauksista termiä "joukkomurha", vaan he ovat puhuneet "kouluampumisista" tai vain Kauhajoen tai Jokelan "välikohtauksesta."

12. Tämä johtuu siitä, että mainitut koulumurhat olivat osoitus poliisiviranomaisten kyvyttömyydestä vastata ihmisten turvallisuudesta. Jo muutama vuosi aiemmin meillä oli koettu Myyrmäen pommi-isku, jossa kuoli useita ihmisiä, mutta tämä ei saanut poliisia ja muita viranomaisia valppaaksi. Vielä Jokelan joukkomurhan jälkeen poliisiministeri Anne Holmlund (kokoomus) vähätteli tapausta ja sanoi, että kysymyksessä on vain yksittäinen tapaus, joka ei tulisi toistumaan.

13. Minkäänlaisiin toimenpiteisiin esimerkiksi aselainsäädännön tai lupakäytännön tiukentamiseksi ei ryhdytty edes Jokelan joukkomurhien jälkeen. Jokaisessa muussa maassa sisä- eli poliisiministeri olisi ottanut vastuun tapahtuneesta ja eronnut omasta aloitteestaan heti Jokelan joukkomurhan jälkeen. Mutta Suomessa kukaan päättäjistä ei edes ottanut sanottua mahdollisuutta edes puheeksi. Maan hallitus halusi ilmiselvästi suojella heikkoa sisäministeriä.

14. Tämä ilmiö toistui Kauhajoen joukkomurhien jälkeen: ministeri Anne Holmlund ei suostunut edes harkitsemaan eroaan, ja maan hallitus pääministeri Matti Vanhasen ja kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen johdolla päin vastoin kehuivat ministeri Holmlundin taitavuutta ja "rohkeutta" pysyä virassaan.

15. Suomalaiset saivat tietää ja kuulla molemmista koulumurhaajista eli Auvisesta ja Saaresta, heidän "urastaan," ideologiastaan ja muista asioista kaiken mahdollisen. Murhamiesten urakehitystä ja elämänvaiheitaan on selostettu myös Wikipediassa palstakaupalla. Auvisesta ja Saaresta on muodostunut eräänlaisia kulttihahmoja ja sankareita ja heidän kauhistuttavat tekonsa ovat saaneet paljon jäljittelijöitä.

16. Vaikka asiaa ei ole haluttu virallisesti vahvistaa, niin on kerrottu, että Kauhajoen koulumurhat poikivat hörhöjen toimesta lähes 200 uhkaava tilannetta kouluissa. Nämä yritykset ja uhkaukset on saatu estetyksi, sillä Kauhajoen jälkeen poliisi heräsi vihdoin toimimaan. Mutta vielä Jokelan joukkomurhan jälkeen ministeriö, ministeri, poliisijohto ja pienemmät poliisiviskaalit tuudittautuivat kaikki siihen, että ehei, eihän tällainen voi enää milloinkaan meillä toistua.

17. Poliisi ei ole julkistanut Jokelan tai Kauhajoen murhissa surmansa saaneiden henkilöiden nimiä. Surmattujen omaiset eivät ole halunneet julkisuutta uhreille. Omaisten tahtoa tulee toki kunnioittaa, mutta silti voidaan kysyä, miksi edes surmansa saaneiden nimiä ei ole haluttu kertoa. Tuntevatko viranomaisten lisäksi myös surmattujen omaiset kenties jonkinlaista syyllisyyttä tapahtuneesta vai mistä on kysymys?

18. Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren kohtaloa sitä vastoin on julkisuudessa suorastaan surkuteltu. Heidän motiivejaan on pohdiskeltu laajasti ja heidän tekojaan on yritetty ymmärtää. Heidän on väitetty tulleen koulukiusaamisen kohteeksi ja joutuneen tämän vuoksi kärsimään syrjäytymisestä jne. Auvisen ja Saaren raa´asti surmaamilla koulutovereilla tai opettajilla ei kuitenkaan ole ollut mitään tekemistä väitettyjen kiusaamisten kanssa.

19. Jari Tervon uusimmassa romaanissa "Layla" (WSOY 2011) kuvattu filosofian ylioppilas Jaussi, josta tuli romaanissa sittemmin (naispuolisen) maahanmuuttoministerin murhaaja, panee merkille mainitun epäjohdonmukaisuuden koulumurhien tekijöiden ja uhrien julkisuuskuvassa pohtiessaan asiaa näin:

- Luodinreikäinen liitutaulu ei korvaa kasvoja. Ammutuilla pitää olla kasvot ja nimi. Hymyilevä kuva ja kaikki kolme nimeä, kuten heidän murhaajillaan. Muuten heitä murhataan yhä uudelleen ja uudelleen, näitä kasvottomia ja nimettömiä. En tunne yhtään koulussa ammuttua. Lehdissä olisi pitänyt kertoa heidän elämästään, haaveistaan, tulevaisuudensuunnitelmistaan, vanhemmistaan, poika- ja tyttöystävistään, harrastuksistaan. New York Tmes kirjoitti jokaisesta World Trade Centerissä murhatusta ihmisestä oman nekrologin.

20. Onko Jokelan tai Kauhajoen uhreille pidetty edes kunnon muistotilaisuutta? Eipä tule mieleen. Onko uhrien kouluissa muistolaatta, johon heidän nimensä on kirjoitettu? Sen muistan, miten Kauhajoen uhrien siunaustilaisuuteen kirpeän kylmänä pakkasaamuna Kauhajoen kirkkoon saapui myös presidenttipari Tarja Halosen köpötellessä kankeilla jaloillaan kirkon uumeniin. Haloselta ei ole sittemmin surmien johdosta juuri mitään kuultukaan.

21. Jos joukkomurhien kohteeksi olisi joutunut muutama poliisimies, olisivat kaikki lehdet ja tiedotusvälineet olleet kaiketi puollollaan tietoja ja kertomuksia uhrien perhesuhteista ja elämänvaiheista. Tämä nähtiin Pihtiputaalla 1969 neljän ammutuksi tulleen poliisimiehen surmien jälkeen.

22. Filosofian ylioppilas Jaussi:

- Molemmat koulumurhaajat ampuivat toistakymmentä ihmistä, mutta siitä huolimatta näistä murhista jää kansakunnan muistiin haaleampi jälki kuin neljän poliisin murhasta Pihtiputaalla vuonna 1970.

23. Näin on, kun me emme tiedä murhatuista ihmisistä juuri mitään, emme edes heidän nimiään. Kansakunnalle ei haluta antaa mahdollisuutta murhattujen muiston kunnioittamiseen. Miksi?

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

477. Eduskunta tänään: poliisin määrärahat vs. ihmisoikeuskeskus

1. Eduskunta on pikkuhiljaa aloittelemassa istuntokauttaan. Tänään saatiin hieman esimakua tulevasta, kun eduskunnan täysistunto keskusteli, oikeammin sanottuna yritti keskustella, oikeuskanslerin kertomuksesta vuodelta 2010.

2. Ei tämä nyt oikein hyvältä näytä. Kyseinen tilaisuus muodostui nimittäin samanlaiseksi populistiseksi pikkukinasteluksi asian vierestä, mihin totuttiin jo edellisen eduskunnan istuntokauden loppumetreillä. Keskustelussa puututtiin oikeastaan vain kahteen vanhaan ja jo päätettyyn poliittiseen riitakysymykseen, kun taas tärkeät oikeudelliset kysymykset ohitettiin kokonaan; kukaan ei ollut niistä kiinnostunut.

3. Täysistuntokeskustelun aloitti apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, joka oikeuskansleri Jaakko Jonkan estyneenä ollessa esitteli oikeuskanslerin kolmisatasivuisen kertomuksen; Jonkka itse on parin kuukauden sairaslomalla olkapääleikkauksen takia.

4. Puumalainen siis esitti jonkinlaisen Jonkan "tervehdyksen" ja keskustelun avauksen, joka oli totuttuun tapaan perin virkamiesmäinen ja vaisu. Puumis nosti esille oikeastaan vain jo iäisyysasiaksi muodostuneen oikeudenkäyntien viivästymisen, jota oikeuskanslerikaan ei ole saanut minkäänlaiseen kuriin ja nuhteeseen. Puumis toi esiin myös sen, että oikeuskanslerille tehtyjen kantelujen määrä on noussut 10 prosentilla! Tämä tietenkin siksi, että kyseessä on asia, jolla voidaan perusteella parin uuden virkamiehen palkkaamista oikeuskanslerinvirastoon. Tämä asia on aina oikeuskanslerinviraston tärkein sanoma näissä yhteyksissä.

5. Eduskunnan asiaa koskevan täysistuntokeskustelun pöytäkirja (PTK 28/2011 vp) löytyy kokonaisuudessaan tästä.

6. Se on varsin hupaisaa luettavaa, ellei kysymyksessä olisi vakava asia. Ilmeni selvästi, miten kovin vähän oikeudenhoito ja laillisuusvalvonta eduskuntaa kiinnostavat. Niissä aika harvoissa puheenvuoroissa, joita käytettiin, puhuttiin kyllä aidan seipäistä, kun olisi pitänyt puhua aidasta. Kaikkiaan 23 puheenvuorosta peräti 14 merkittiin kahden edustajan eli Ben Zyskowiczin ja Tuija Braxin nimiin.

7. Käsittelyn aikana ilmeni, että johtavalla hallituspuolueella eli kokoomuksella näyttäisi olevan haluja kaataa eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustettava ihmisoikeuskeskus. Tämä on toki täydellistä populismia eikä kyseinen asia liity oikeastaan mitenkään oikeuskanslerin toimintaan vuonna 2010. Ihmisoikeuskeskuksen perustamisesta päätti jo edellinen eduskunta eli siitä on olemassa valmis laki.

8. Ihmisoikeuskeskuksen perustamista koskevan kaunansa toi keskustelussa esiin erityisesti kokoomuksen änkyröiden puuhamieheksi jo pari istuntokautta sitten noussut Ben Zyskowicz. Hän väitti, että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksia edistettäisiin "miljoona kertaa" paremmin antamalla lisää voimavaroja poliisille. Zysse ehdotti, että ihmisoikeuskeskuksen aloittamista lykättäisiin; keskuksen on määrä aloittaa toimintansa ensi vuonna.

9. Ben Zyskowicz sai tukea muun muassa ryhmätoveriltaan Kalle Jokiselta. Tämän mielestä ensi vuoden budjettiesitystä käsiteltäessä on mietittävä vaihtoehtoja.

10. "Kumpi vaihtoehto palvelee paremmin suomalaisten ihmisoikeuksia? Se että perustetaan keskus valvomaan ihmisoikeustilannetta vai se, että lisätään ihmisiä tekemään käytännön työtä", Jokinen sanoi. "Ihmisillä" orimattilalainen valtiopäivämies Kalle Jokinen tarkoitti tässä yhteydessä poliiseja. Jokinen on siviiliammatiltaan itsekin poliisi.

11. Jokisen Kallen mielestä ihmisoikeuskeskukseen esitetyt rahat voitaisiin käyttää pienentämään poliisin määrärahojen leikkauksia ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan jutturuuhkaa. Ihmisoikeuskeskukseen on varattu valtiovarainministeriön budjettiesityksessä ensi vuodelle 390 000 euroa, millä perustettaisiin kolme uutta virkaa.

12. Kokoomuksen Zyssen ja Jokisen hallituskumppania edustava vihreiden Tuija Brax puolusti ihmisoikeuskeskuksen tarvetta ärhäkkäästi. Hänen mukaansa tarvitaan joku katsomaan ihmisoikeuksien toteutumista laajemmasta vinkkelistä.

13. "Suomalainen köyhä sairastunut ihminen odottaa mahdollisesti jopa kahdeksan yhdeksän vuotta ennen kuin hänen eläkepäätöksensä on lopullisesti laillisesti ratkaistu", Brax yritti hehkuttaa. No, tämäkin on toki selvää hymistelyä ja retoriikkaa, sillä käytännössä perustettava ihmisoikeuskeskus ei voi vaikuttaa juuri mitenkään tuomioistuinten ja muutoksenhakulautakuntien toimintaan.

14. Entinen eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Zyskowicz ja entinen oikeusministeri Brax sanailivat myös Suomessa käytävän ruandalaispastori Bazaramban oikeudenkäynnin kustannuksista. Zyskowicz piti pastori B:tä vastaan Suomessa nostettua oikeudenkäyntiä hölmönä ja ex-oikeusministeri Braxia pääsyyllisenä siihen, että kallis oikeudenkäynti käydään Suomessa. Zysse sai taivasteluunsa tukea persujen Pirkko Ruohonen-Lerneriltä; tämä matami kun sattuu asumaan Porvoossa, jossa ruandalaispastorin oikeusprosessi käynnistyi alioikeustasolla.

15. Todella hupaisaa luettavaa näiden edustajien puheenvuorot! Huvittavimpiin kuuluu persujen Reijo Hongiston iänikuinen vuodatus syrjäalueiden poliisipartioiden toiminnasta. Hongisto on - tietenkin - myös poliisimiehiä ja kotoisin samoilta Pohjanmaan seuduilta kuin persujen vanha sotaratsu ja ex-kansanedustaja kuin Raimo Vistbackakin. Hongiston puheenvuoro oli kuin suoraan Vistbackan kynästä!

16. Voi, voi ja voih! Sanoinko, että eduskunnan keskustelu oli hupaisaa? Kyllä se meni monilta osin suorastaan naurettavuuksiin.

17. Pitäähän Suomessa toki jonkinlainen, edes muodollinen ihmisoikeusinstituutti olla, kun se on kerran kaikissa muissakin EU-maissa. Suomessa käynnistyy tässä suhteessa aika riisuttu malli eikä kolmen hengen porukalla juuri mitään ole mahdollista aikaansaada. Meillä on muuten toiminut pitkään jo sellainenkin yhdistys kuin Ihmisoikeusliitto. Hyvin hämäräksi tavallisille ihmisille myös mainitun porukan työ on jäänyt. Ihmisoikeuskeskuksesta ei sentään muodosteta kokonaan omaa organisaatiotaan, vaan se toimii eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston yhteydessä.

18. Oli täysin turhaa Zyssen ja ja kumppanien tavoin vetää poliisin määrärahat ihmisoikeuskeskuksen eräänlaiseksi taistelupariksi, koskapa mainitun keskuksen toiminnasta on jo olemassa laki eivätkä nuo kaksi asiaa ole mitenkään keskenään verrannollisia. Kun eduskunnassa keskusteltiin pari päivää siten maamiinoista, vetosi Ben Zyskowicz siihen, että asiasta on nyt enää turha nostaa eduskunnassa porua, koska maamiinojen poistamisesta päätettiin asiallisesti jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana. Maamiinoista ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista lakia tai virallista päätöstä, kun taas ihmisoikeuskeskuksen perustamisesta on jo ehditty päättää lailla. Mutta siitä huolimatta Zysse häärii edelleen mainitun instituution kimpussa ikään kuin hän ei olisi edes kuullut mistään laista puhuttavankaan. Melkoista epäjohdonmukaisuutta, mutta kysymyksessähän ovatkin poliitikot.

19. Bazaramban oikeudenkäynti taas oli käytännössä pakko pitää Suomessa, koskapa YK:n ns. Ruanda-tuomioistuin on päättänyt, ettei se enää ota itse uusia sanotunlaisia juttuja käsiteltäväkseen ja katsoo toisaalta, ettei Ruandassa käytävissä prosesseissa voida taata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Ruotsi on ainoana Euroopan maana pullikoinut tätä vastaan, mutta Ruotsin päätöksestä on kanneltu jo kolmisen vuotta sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka ei ole vieläkään ratkaissut asiaa. Koko tämän ajan syytettynä ollut ruandalaismies on ollut tutkintavankina Ruotsissa.

20. Summa summarum. Melkoisen turhaa parranpärinä ja vanhojen asioiden ja kiistojen esille kaivelua siis eduskunnassa oikeuskanslerin kertomuksen johdosta. Monista todella tärkeitä asioista ei lähetekeskustelussa mainittu sanaakaan. Mutta tämähän on sitä politiikkaa. mihin on niin pitkään jo totuttu!

21. Keskustelun päätteeksi oikeuskanslerin kertomus päätettiin lähettää lausunnolle perustuslakivaliokuntaan. Ehkä siellä sentään saadaan jotain tolkkua asiaan.