perjantai 27. huhtikuuta 2012

588. Kokoomusryhmän Kanerva-puheet pöyristyttivät pääsyyttäjää
Huolestuttava uutinen eritoten näin Vappuna: Suomalaisten viinanjuonti sen kun vain vähenee, ainakin tilastojen mukaan


1. Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti eilen kantaa siihen, voiko Ilkka Kanerva jatkaa ryhmän jäsenenä viime viikolla saamastaan ehdollisesta vankeustuomiosta huolimatta. Teksti-tv:ssä ryhmän päätös uutisoitiin otsikolla "Kanerva saa jatkaa eduskunnassa/kansanedustajana." Kanervan oma ryhmä ei kuitenkaan yksin päätä tästä asiasta, vaan ainoastaan siitä, saako Kanerva toimia kokoomusryhmän jäsenenä.


2. Kokoomusryhmä päätti Kanervaa kuultuaan yksimielisesti ja, kuten sanonta kuului, "ilman soraääniä", että Kanerva saa jatkaa ryhmän jäsenenä kaikissa eduskunnan luottamustehtävissään ja edustaa siis kokoomusta noissa puuhissaan. Tiedotteen mukaan ryhmä päätyi "tukemaan Kanervan työtä eduskunnassa." Kanerva tuntui saaneen ryhmän tuesta uutta virtaa ja sanoen, että ryhmän tuella on tärkeä merkitys "taistelun jatkuessa."


3. Siis "ilman soraääniä." Pääministeri Jyrki Katainen ei ilmeisestikään ollut palaverissa mukana, sillä hänhän kertoi eduskunnan edessä, että Kanervan menettely ei ollut ollut "tolkullista." Kanerva oli Kataisen mukaan siis mennyt "tolkuttomuuksiin." Eduskuntaryhmä sen sijaan ei arvostellut Kanervan toimintaa sanalla "tolkuton" tai millään muullakaan sanalla.


4. Yle Uutisten mukaan kokoomuksen eduskuntaryhmä viestitti samalla, että se haluaisi rikoslain lahjussäännökset nykyistä selkeämmiksi. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi, että Kanervan lahjusrikosjutussa on kyse varsin monimutkaisesta, vaikeasti hahmotettavasta ja hämmentävästä juridiikasta. Haluaako kokoomus siis muuttaa niitä lahjuspykäliä, joiden perusteella Kanerva tuomittiin käräjäoikeudessa?



5. Ainakin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske tulkitsi kokoomuslaisten kannanottoa juuri tällä tavalla. Ärtyneen oloisen Kalskeen  mielestä on häkellyttävää, että kokoomus haluaa tarkistaa rikoslakia juuri nyt kun sen oma kansanedustaja eli Ilkka Kanerva on pulassa. 
- Ihmettelen suuresti sitä, että juuri nyt - kesken oikeusprosessin - päähallituspuolueesta ja pääministeripuolueesta herätetään kysymys siitä, tulisiko lahjussäännöstöä tarkistaa. Pidän tilannetta pöyristyttävänä, Kalske tokaisi.


6. Kalskeen mukaan oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että valtapuolue pitää rikoslakia sekavana ja esittää sen tarkistamista samaan aikaan, kun sen oma kansanedustaja on saattanut hairahtua johonkin.
Kalskeen mielestä rikoslain lahjuspykälät ovat poikkeuksellisen selkeitä ja ymmärrettäviä, jos niitä lukeva edes yrittää tajuta niitä. Kalskeen mukaan Kanerva-jutussakaan itse juridiikka ei ole laisinkaan vaikeata. Näytön riittävyydestä voidaan aina keskustella, mutta se on aivan eri asia kuin lakipykälien selkeys tai sekavuus.


7. Kokoomusryhmän kannanotto Kanerva tapauksessa on toki outo, sillä kyse on sentään lainsäätäjästä, Tuomioistuimet ovat riippumattomia mun muassa juuri lainsäätäjästä, mikä merkitsee sitä, että lainsäätäjän pitää kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä. Lainsäätäjä ei saa oikeusvaltiossa arvostella riippumattoman tuomioistuimen yksittäisessä tapauksissa antamia ratkaisuja eikä viestittää niin onnettoman heikolla tavalla, että viesti voidaan tukita haluksi puuttua tuomioistuimen päätökseen.


8. Muistanemme vielä hyvin  ex-oikeusministeri Johannes Koskisen ääliömäisen tavan puuttua  monissa tapauksissa yksittäisiin tuomioistuimen ratkaisuihin, arvostella niitä ja jopa kehottaa jutun hävinnyttä osapuolta valittamaan tuomiosta, joka Herra Oikeusministerin mielestä oli virheellinen. No, ylin laillisuusvalvoja eli oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei halunnut puuttua mitenkään tähän Koskisen tuomioistuinten riippumattomuutta loukkaavan menettelyyn. 


9. Jonkan oli kuitenkin pakko  - pitkin hampain toki - se tehdä sen jälkeen, kun kantelin hänelle Koskisen menettelystä. Jonkan putiikki tuki kanteluani lähes kolme vuotta ja totesi vihdoin ja viimein - ikään kuin rivien välistä mutta kuitenkin - Koskisen menettelyn sopimattomaksi. Mitään seuraamusta Koskinen ei luonnollisesti Jonkalta saanut. Ei tietenkään, sillä onhan Maan  tapa, että laillisuusvalvojan tulee olla mahdollisimman helläkätinen, kun on kyse ministereiden lain ja perustuslain vastaisesta menettelystä.


10. Näitä vanhoja asioita on aina niin erinomaisen kivaa muistella! Mutta palatkaamme nyt takaisin kokkariryhmän tuoreeseen tempaukseen.



11. Tänään kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, tämä rikosylikomisarius siviilissä, on sitten puuttunut asiaan. Tolvasen mielestä Jorma Kalskeen tulkinta keskustelusta oli liian jyrkkä. Tolvasen mukaan kyse oli vain lain yksityiskohtien selkeyttämisestä kansanedustajille. Hän kiisti, että kokoomus olisi tarkoittanut ryhmäkokouksessaan  ottaa kantaa rikoslain muuttamiseen. Tolvasen mukaan keskustelua käytiin vain siitä, että kansanedustajille annettaisiin koulutusta lain sisällöstä, ja siitä, mikä on lahjonnan vastaanottoa ja mikä ei, jottei kukaan "vahingossa" riko säädöksiä.


12. Vai että vain koulutuksen järjestämisestä olisi ollut kyse ja siitä, ettei kukaan kansanedustajapoloinen rikkoisi lakia "vahingossa." Ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori taisi kuitenkin kertoa eilen hieman toisella tavalla. Muuten, katsooko Tolvanenkin, että Kanerva oli menetellyt vain "vahingossa" tai huolimattomuudesta? Eikö tämänkin voisi tulkita jonkinlaiseksi kannanotoksi Kanervan puolesta ja käräjäoikeuden tuomiota vastaan?






torstai 26. huhtikuuta 2012

587. KKO 2012:43: Hovioikeus laiminlöi toimittaa pääkäsittelyn


1. Tampereen käräjäoikeus (nykyisin Pirkanmaan käräjäoikeus) oli marraskuussa 2009 antanut lainvoimaiseksi jääneen päätöksen, jonka mukaan vuonna 2002 syntyneen L:n huolto oli uskottu molemmille vanhemmille A:lle ja B:lle yhteisesti ja jossa L oli määrätty asumaan äitinsä A:n luona. L:llä oli ollut oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä joka toisen viikon ajan, joten hän oli päätöksen perusteella voinut asua vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona.

2. B oli huhtikuussa 2010 vireille tulleella hakemuksella vaatinut mainitun päätöksen muuttamista, koska A:n sairastuminen päätöksen antamisen jälkeen oli heikentänyt hänen mahdollisuuksiaan suoriutua huoltajan tehtävästä ja koska yhteishuollon toteuttaminen ja vuoroviikkoasuminen ei ollut onnistunut. Pirkanmaan käräjäoikeus päätöksellään 19.1.2011 hyväksyi B:n hakemuksen ja määräsi L:n yksin B:n huoltoon ja asumaan tämän luona sekä vahvisti L:n oikeuden tavata A:ta päätöksestä  ilmenevin tavoin.

3. A valitti Turun hovioikeudelle ja vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja B:n vaatimukset hylätään tai että ainakin L:n ja A:n välistä tapaamisoikeutta laajennetaan. Alkuperäisen päätöksen muuttamiseen ei valituksen mukaan ollut lapsen etuun perustuvaa syytä. A vaati edelleen, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn, jossa häntä ja eräitä todistajia kuultaisiin hänen kyvystään toimia lapsen huoltajana sekä huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden järjestämisestä lapsen edun mukaisesti.

4. Turun hovioikeus totesi käsittelyratkaisussaan 7.6.2011 käräjäoikeuden ratkaisun perustuneen riidattomiin seikkoihin ja olosuhdeselvitykseen sekä lisäksi käräjäoikeuden päätökseen kirjattuihin todistajankertomuksiin. Näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut jäädä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä eikä asiassa siten tarvinnut luvun 15 §:n 1 momentin mukaan ottaa vastaan suullista todistelua. Pääkäsittelyn toimittaminen oli muutoinkin luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin selvästi tarpeetonta. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön. Tämän jälkeen hovioikeus tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden kirjallisessa menettelyssä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

5. A pyysi valituslupaa korkeimmalta oikeudelta ja valitti hovioikeuden päätöksestä. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan hovioikeuden pääkäsittelyn toimittamista varten tai ratkaistaan korkeimmassa oikeudessa suullisen käsittelyn jälkeen A:n jo hovioikeudessa vaatimin tavoin.

6. Korkeimmassa oikeudessa oli ensisijaisesti ollut kysymys siitä, oliko hovioikeus menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta. Päätöksessään, josta on annettu ennakkopäätösseloste KKO 2012:43, korkein oikeus päätyi siihen, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely. Kun hovioikeus oli siten menetellyt virheellisesti jättäessään A:n vaatiman pääkäsittelyn toimittamatta, korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian takaisin Turun hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten.

7. Korkeimman oikeuden ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

8. Pari sana terminologiasta. Korkeimman oikeuden päätöksessä puhutaan pääkäsittelystä. Sillä tarkoitetaan kirjallisen käsittelyn vastakohtaa eli siis suullista käsittelyä. Hovioikeudenpääkäsittelyyn kutsutaan saapuville jutun asianosaiset ja heidän avustajansa, jotka esittävät lausumansa suullisesti hovioikeuden tuomareille. Pääkäsittelyssä voidaan kuulla ja yleensä myös lähes aina kuullaan todistajia, yleensä jo käräjäoikeudessa kuultuja, mutta tietyin edellytyksin myös uusia todistajia. Hovioikeuden pääkäsittely on tavallaan käräjäoikeudessa toimitetun pääkäsittelyn toisinto, mutta toisin kuin yleensä luullaan ja esitetään, käräjäoikeuden käsittelyä ei tarvitse toistaa uudelleen koko laajuudessaan, vaan käsittelyä voidaan rajoittaa tiettyyn osaan tapausta ja ottaa vastaan vain osa käräjäoikeudessa vastaanotetusta todistusaineistosta.

9. Pääkäsittely on kirjallista menettelyä selvästi parempi ja tehokkaampi keino selvittää asiaa sekä tosiasiapuolta eli näyttökysymystä että oikeus- eli lainsoveltamista koskevien kysymysten osalta. Kun todistajia samoin kuin asianosaisia kuullaan todistelutarkoituksessa henkilökohtaisesti, saa hovioikeus kirjallista menettelyä paljon luotettavamman käsityksen todistajien ja asianosaisten kertomusten näyttöarvosta ja kertomusten uskottavuudesta. Pääkäsittelyssä hovioikeuden jäsenillä on tilaisuus esittää asianosaisille ja todistajille tarkentavia kysymyksiä, millä on erittäin suurin merkitys asian selvittämisen kannalta. Kirjallisessa menettelyssä, joka siis perustuu käräjäoikeudessa taltioituun aineistoon ja hovioikeudelle esitettyihin valitus- ja vastinekirjelmiin, tuomareilla ei sitä vastoin ole tilaisuutta  tarvittavien kysymysten tekemiseen eikä lioin mahdollisuutta arvioida todistajien ja asianosaisten kertomusten näyttöarvoa ja uskottavuutta.

10. Jostakin syystä, ilmeisesti vanhoista, jo Ruotsin ja Venäjän vallan aikaisista menneen maailman traditioista johtuen, suomalaiset hovioikeustuomarit ovat aina suhtautuneet erittäin nihkeästi pääkäsittelyjen eli suullisten käsittelyjen toimittamiseen. He ovat aina vastustaneet kaikkia lakiuudistuksia, joiden tarkoituksena on ollut vähäisessä määrin lisätä hovioikeuksien velvollisuutta pääkäsittelyn toimittamiseen. He ovat onnistuneet pyrkimyksissään, sillä meillä hovioikeusmenettely on lain mukaan lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti kirjallista. Esimerkiksi Ruotsin hovioikeuksissa samoin kuin useimpien muiden maiden toisen asteen tuomioistuimissa käsittely sen sijaan on pääsäännön mukaan suullista. Suomessa hovioikeudet ovat toimittaneet pääkäsittelyn ainoastaan noin 30 prosentissa riita- ja rikosasioissa, Ruotsin hovioikeuksissa pääkäsittelyjen osuus sen sijaan on ollut noin 60-70 prosentin luokkaa.

11. Vuoden 2011 voimaan tulleen lainmuutoksen yhteydessä (OK 26 luku) hovioikeuden velvollisuutta pääkäsittelyn toimittamiseen on jälleen eräiltä osin kevennetty. Toisaalta  pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta, joka perustuu asianosaisen eli siis joko valittajan tai tämän vastapuolen vaatimukseen, on jonkin verran tiukennettu. Pääsääntönä on, että hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos asianosainen sitä vaatii (OK 26:14.1). Tästä on säädetty eräitä poikkeuksia, joita on selostettu melko yksityiskohtaisesti KKO:n nyt kommentoitavan ratkaisun perusteluissa. Niissä viitataan useassa kohdin lain esitöihin eli hallituksen esitykseen 105/2009 vp.

12. Näyttää siltä, että hovioikeudet, kuten tässä tapauksessa Turun hovioikeus, ovat ryhtyneet soveltamaan pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta - jälleen kerran - supistavasti eli niin, että hovioikeuden ei tarvitsisi toimittaa pääkäsittelyä, ei vaikka 1) asianosainen sitä perustellusta syystä pyytää, tai 2) kun pääkäsittelyn toimittaminen on tarpeen henkilötodistelun uskottavuuden arvioimiseksi. Kuten korkeimman oikeuden perusteluista ilmenee, hovioikeuden/hovioikeuksien tulkinta ei ole sopusoinnussa lainsäätäjän tarkoituksen kanssa.

13. Korkeimman oikeuden ennakkopäätös asiantilan selventämiseksi ja hovioikeuskäytännön korjaamiseksi on siten erittäin tarpeellinen.  Mutta se, ottavatko hovioikeudet todella opikseen KKO:n ratkaisusta, on jo toinen kysymys. Turun hovioikeuden ko. ratkaisu on vain jäävuoren huippu, sillä hyvin monissa tapauksissa hovioikeudet torjuvat härskisti ja lainvastaisesti asianosaisten pääkäsittelyn toimittamista koskevia perusteltuja vaatimuksia.

14. Hovioikeuksien perustelut, joilla pääkäsittelypyyntöjä evätään, ovat usein vain näennäisiä ja fraasinomaisia. Tästä Turun hovioikeuden ko. tapauksessa esittämät perustelut ovat oivallinen esimerkki. Minua ihmetyttää suuresti, miten hovioikeus voi perustella päätöstään noin luokattomalla tavalla. Lakia eli OK 26 luvun säännöksiä on todella tulkittu ja luettu kuin se kuuluisa piru raamattua, jotta valittajan pääkäsittelypyyntö saataisiin näennäisperusteluilla torjutuksi. Perusteluissa ei ole viitsitty mainita sanaakaan lain esitöistä, vaikka vasta niistä tarkemmin ilmenee, mitä viitatuissa pykälissä on tarkoitettu. Luultavasti lain esityöt on sivuutettu päätöksenteossa kokonaan.

15. Korkeimman oikeuden ei olisi minusta kannattanut perusteluissaan tyytyä vain selostamaan, mitä lain esiöissä eli hallituksen esitöissä on kerrottu. Perusteluissa olisi voitu opetusmielessä kertoa Turun hovioikeudelle ja kaikille muillekin hovioikeuksille, mitkä ovat ne reaaliset argumentit, joiden vuoksi pääkäsittelyn toimittaminen on po. tilanteissa tarpeen toimittaa. Näitä syitä, jotka liittyvät vapaaseen todistusharkintaan ja todistelun välittömyyteen sekä yleensä asian perusteellisen selvittämisen merkitykseen, on selostettu prosessioikeuden oppikirjoissa ja niihin olen viitannut lyhyesti edellä kohdassa 9. Vihjeeksi KKO:lle: Kaikki tieto ei löydy suinkaan lain esitöistä eli hallituksen esityksestä, vaikka KKO:n perusteluista voisi niin päätellä. Oikeuslähteitä on muitakin, kuten esimerkiksi oikeuskirjallisuus.

16. Korkein oikeus ei ole perusteluissaan viitannut yksilöidysti Europan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, vaikka niitä on annettu lähes "pilvin pimein" nimenomaan ko. tapauksessa eli kun on kysymys toisen oikeusasteen velvollisuudesta toimittaa suullinen käsittely. Suomikin on saanut EIT:ltä  mainittua tilannetta koskevia langettavia tuomioita. Viime vuosilta voidaan mainita esimerkiksi EIT:n ratkaisut Muttilainen vs. Suomi 22.5.2007 ja R.H. vs. Suomi 2.6.2009.

17. Myös korkein oikeus (muodollisesti Suomen valtio) on saanut EIT:ltä sapiskaa ("pyyhkeitä"), kun korkein oikeus on jättänyt suullisen käsittelyn toimittamatta niin, että menettely rikkoo EIS 6.1 artiklan määräystä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Viittaan esimerkiksi  EIT:n ratkaisuun Suuripää v. Suomi 12.1.2010, jossa ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että EIS 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu, kun KKO:ssa ei ollut pidetty suullista käsittelyä virkamiehen lahjusrikkomusta koskeneessa jutussa. KKO antoi Suuripään tapauksessa ennakkopäätöksen KKO 2002:51; KKO:n jaoston puheenjohtajana oli oikeusneuvos Kari Raulos ja ratkaisukokoonpanoon kuului nuorimpana jäsenenä oikeusneuvos Pauliine Koskelo.

18. Otetaanpa tähän ihmisoikeustuomioistuimen Suuripää-tapausta koskevasta tuomiosta pätkä, joka koskee  edellä mainittua kysymystä:

EIT pani merkille, että valitusaste, käsillä olevassa tapauksessa korkein oikeus, sai tutkia paitsi oikeus- myös tosiasiakysymyksiä. Korkein oikeus ei ollut, kuten se oli päätöksessään todennut, harkinnut uudelleen näyttöä vaan arvioinut oikeudellisesti eri tavoin hovioikeuden selvitetyiksi katsomia tosiseikkoja, mikä oli johtanut toiseen lopputulokseen. Kysymys ei ollut ollut todistajien kertomusten uskottavuudesta vaan siitä, miten niitä oli oikeudellisesti arvioitava. EIT katsoi kuitenkin, että käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa tosiasia- ja oikeuskysymykset saattoivat liittyä toisiinsa siinä määrin, että niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Korkeimman oikeuden oli tullut jossakin määrin tehdä omaa harkintaa päättääkseen siitä, olivatko tosiseikat riittävä peruste valittajan tuomitsemiselle. Sanottu koski erityisesti tahallisuutta, jonka olemassaoloa oli tutkittu nimenomaisesti vain korkeimmassa oikeudessa. Rangaistuksen korkein oikeus oli joutunut määräämään ilman valittajaa henkilökohtaisesti kuulleen alemman asteen toimittamaa seuraamusharkintaa. EIT viittasi myös rikoksen laatuun ja totesi, että jutun lopputuloksella oli välttämättä ollut haitallinen vaikutus valittajan ammattiuralle ja maineelle. Lahjusrikkomus oli vakava asia jokaiselle virkamiehelle. Vielä EIT huomautti siitä, että valittaja ja hänen asianajajansa eivät olleet saaneet tilaisuutta vastata edes kirjallisesti korkeimman oikeuden aikomukseen tuomita hänet rangaistukseen. Ottaen huomioon jutun merkityksen valittajan kannalta EIT katsoi, että korkein oikeus ei ollut voinut päättää jutusta asianmukaisesti arvioimatta välittömästi valittajan henkilökohtaisesti antamaa kertomusta ja pitämättä suullista käsittelyä. EIS 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu.
19. Kuten EIT:n  ratkaisun perusteluista ilmenee, esimerkiksi kysymys syytetyn väitetystä tahallisuudesta on asia, jonka selvittäminen edellyttää yleensä syytetyn henkilökohtaista kuulemista myös muutoksenhakuasteessa, jos syyte on alemmassa oikeudessa hylätty. Sama kanta ilmenee myös EIT:n Espanjaa koskevan Serrano Contreras-tapauksen tuomiosta 20.3.2012. Myös siinä pidettiin virheenä, ettei ylin oikeusaste ollut kuullut syytettyä henkilökohtaisesti, kun oli kyse rikoksen subjektiivisen tunnusmerkistöön kuuluvan tahallisuuden selvittämisestä.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

586. Tuomarinvalintojen uutisointia
Kuvassa oikealla häämöttävän Korkeimman oikeuden naapurina oleva Lampan talo on heräämässä henkiin, sillä lehtitietojen mukaan pitkään tyhjillään olleen talon alakertaan on tulossa ravintola. Edellisen kerran Lampan ja Korkeimman oikeuden talon nurkalla tapahtui jotakin merkittävää vuonna 1997. Tällöin jo paljon aiemmin virastaan lahjusjupakan takia potkut saanut Verohallituksen ex-pääjohtaja Mikko Laaksonen protestoi erottamistaan vastaan ja ampumalla haulikolla yhden kerran ilmaan.

1. Turkulainen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää on valittu Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamieheksi. Valinnasta on tänään iso juttu Hesarin verkkolehdessä, joka löytyy tästä

2. Meillä Suomessa yksittäisen lautamiehen valinta näyttää herättävän suunnattoman paljon enemmän huomiota kuin maan ylimmän tuomioistuimen eli KKO:n jäsenen valinta.

3. Kuten olen blogissani kertonut ja niin kuin EVA:n johtaja Matti Apunenkin on vieraskynäkirjoituksessaan Hesarissa viime vuonna vastaansanomattomasti todistanut, kukaan tavallisista suomalaisista ihmisistä ei juuri tunne KKO:n jäseniä. Ylimmän tuomioistuimen jäsenet, samoin kuin varmaan myös ylimmän hallintotuomioistuimen eli KHO:n jäsenet, ovat myös poliitikoillemme täysin tuntemattomia, ex-presidentti Pekka Hallbergia kenties lukuun ottamatta.

4. Sen sijaan yhden käräjäoikeuden lautamiehen valinta ylittää lehdistössä ja maan suurimmassa päivälehdessä uutiskynnyksen huomiota  herättävällä tavalla. Korkeimmassa oikeudessa on 19 jäsentä, kun taas käräjäoikeuden lautamiehiä on koko maassa reilut 2 000. Turun eli virallisesti Varsinais-Suomen käräjäoikeudessakin lautamiehiä on luultavasti parisen sataa.

5. Tämän yhden Turun lautamiehen tuntevat nyt kaikki, kun hänen valinnastaan otsikoidaan maan suurimman päivälehden verkkojulkaisussa kissankokoisin kirjaimin. Minä en toki vastusta lautamies Mäenpään valinnan uutisointia. Mutta eikö HS tai media ylipäätään tunne minkäänlaista kiinnostusta sellaisten tuomareiden nimityspäätöksiä ja  -menettelyä kohtaan, jotka käyttävät tässä maassa todellista ja ylintä tuomiovaltaa? Ripaus suhteellisuudentajua ei ole pahitteeksi mediallekaan.

6. Tiedoksi medialle ja muillekin, että korkeimmassa oikeudessa on julistettu tänään haettavaksi - virkaan ilmoittautumista varten - 1.8. avoimeksi tulevan jäsenen eli oikeusneuvoksen virka. Oikeusneuvos Kari Raulos jää tuolloin eläkkeelle ja hänelle haetaan nyt seuraajaa. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, miten innokkaasti Helsingin Sanomat seuraa tämän viran täyttöä ja uutisoi siitä virantäytön eri vaiheissa. Onko uutisointi ja otsikointi yhtä raflaavaa kuin lautamies Mäenpään valinnan kohdalla?

7. Tähän mennessä ainoastaan tässä minun vähäpätöisessä blogissani on seurattu nyt noin 3,5 puolen vuoden aikana KKO:n jäsenten nimityskuvioita ja kerrottu muun muassa, keitä avoinna oleviin jäsenten virkoihin on kullakin kerralla ilmoittautunut halukkaaksi. Tunnen oloni tässä suhteessa hieman yksinäiseksi ja odottelen, että tärkeät tuomarinnimitykset alkaisivat pikkuhiljaa kiinnostaa myös varsinaista mediaa.

8. Oikeusneuvos Kari Raulos on muuten KKO:ssa sen viisijäsenisen kokoonpanon puheenjohtaja, joka on käsitellyt Jussi Halla-ahon ja valtionsyyttäjän Helsingin hovioikeuden lokakuussa 2010 antamasta uskontorauhan rikkomista ynnä muuta koskevasta tuomiosta tekemiä valituksia jo reilun vuoden ajan. Nyt KKO:n tuomio on vihdoin odotettavissa ennen oikeusneuvos Rauloksen eläköitymistä.

9. Kiistellyn lautamiehen eli Olavi Mäenpään toimikausi kestää vain tämän vuoden loppuun. Lautamiehet istuvat oikeutta nykyisin tosi harvoin, sillä keskimäärin kukin lautamies osallistuu vuodessa ehkä vain 5-6 käräjäoikeuden istuntoon. Mäenpää joutuisi siis osallistumaan jäljellä olevan kahdeksan kuukauden aikana ehkä vain 3-4 istuntoon.

10. Tästä huolimatta esimerkiksi oikeusministeriön edustaja on jo puuttunut asiaan toteamalla, ettei Mäenpää voisi toimia lautamiehenä, koska hän voi olla esteellinen maahanmuuttajia koskevissa asioissa. Hallitusneuvos taitaa olla hieman niin sanotusti "pihalla," sillä eihän Mäenpään toki tarvitse osallistua nimenomaan maahanmuuttajia koskevien juttujen käsittelyyn. Kun Turussa ja ko. käräjäoikeudessa on, kuten sanottu, parisataa lautamiestä, ei ole todellakaan mikään ongelma valita käräjäoikeuden kokoonpanoihin lautamiehiä niin, ettei esteellisyysongelmia synny. Oikeusministeriön virkamiehen ei pitäisi muutenkaan puuttua yksittäisiin oikeustapauksiin eikä jonkin tietyn tuomioistuimen yksittäisen jäsenen mahdolliseen esteellisyyteen; eiköhän tuo riippumaton oikeusistuin, jonka päätöksiin ulkopuolisten ja etenkään hallintovirkamiesten ei tule yrittää vaikuttaa, osaa ratkaista mahdolliset jääviysongelmat ilman ulkopuolisten neuvojakin.

11. Vertailun vuoksi: Onhan KKO:n jäsenenä yksi niin sanottu "tupakkaneuvos", joka on tupakkatehtaisiin olevista aiemmista kytköksistään huolimatta osallistunut korkeimmassa oikeudessa ainakin yhtä tupakointia ja sen haitallisuutta koskevan asian käsittelyyn. Kuinka ollakaan, tämän yhden tupakkaneuvoksen rinnalle nimitettiin pari vuotta sitten toinen samanlainen "tupakkaneuvos" eli uudessa tupakkaoikeudenkäynnissä tupakkatehtaita edustanut asianajaja. Eikä Hesari tai media ylipäätään ole ollut nimityksestä ja mahdollisesta esteellisyydestä moksiskaan!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

585. Ilkka Kanerva joutui luopumaan maakuntahallituksen puheenjohtajan paikasta
Tänään 23.4. vietetään Pyhän Yrjänän muistopäivää, allakan mukaan tänään on Yrjön ja Jyrkin nimipäivä. Karjalassa ennen muinoin päivä oli karjan uloslaskemispäivä. Jyrki pisti kellon lehmän kaulaan ja laski talven jälkeen karjan ensi kertaa ulos. Tästä tulee sanonta "Jyrki jyrähti, kello kolahti." Jyrinpäivän aamuna myös lapsille laitettiin lehmänkello kaulaan ja juoksutettiin navetan ympäri. Karhun sanottiin heräävän talviuniltaan juuri Jyrinpäivänä. 

1. Ilkka Kanerva jättää Varsinais-Suomen liiton maakuntahallituksen puheenjohtajan tehtävät, uutisoitiin tänään. Varsinais-Suomen liiton valtuustoryhmien oli määrä päättää aamupäivällä lopullisesti Kanervan jatkomahdollisuuksista.

2. Kanerva tuomittiin viime viikolla Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, sekä pantavaksi viralta julkisista luottamustehtävistään. Tuomio ei ole vielä  lainvoimainen, sillä Kanerva on ilmoittanut tulevansa valittamaan tuomiosta hovioikeuteen. Kanervan jatko kansanedustajana voidaan ratkaista eduskunnan päätöksellä vasta sitten, kun juttu on käsitelty ylemmissä oikeusasteissa. Kanervan asema kansanedustajana tulee ajankohtaiseksi, jos käräjäoikeuden langettava tuomio jää voimaan.

3. Yle Uutisille Kanerva tiedotti eroavansa ko. luottamustehtävästään omasta aloitteestaan, siis vapaaehtoisesti. Kanerva sanoo, että haluaa näin "taata kollegoille työrauhan".

4. Mutta kuka uskoo, että Kanerva jätti pestin todella täysin omasta halustaan? Asia lienee todellisuudessa edennyt niin, että käsitelleessään viime perjantaina Kanervan asiaa maakuntaliiton hallitus katsoi, ettei Kanerva voi langettavan tuomion takia jatkaa puheenjohtajana. Hallitus halusi kuitenkin ymmärrettävistä syistä varata puheenjohtajalleen kunniakkaan perääntymistien eli erota hommasta vapaaehtoisesti. Kanerva joutui siis taipumaan liiton hallituksen päätökseen, omasta halustaan Kanerva ei olisi lähtenyt. Tämä on minun käsitykseni. Jos liiton hallitus olisi ollut vähänkin epävarma erottamiskysymyksen suhteen, Kanerva tuskin olisi  eronnot.

5. Kanerva vetoaa nyt hurskastelevan sävyyn liiton työrauhaan. Mutta jos Kanerva olisi todella välittänyt liiton työrauhasta, hän olisi tietenkin jättänyt ko. tehtävän välittömästi jo syytteen saatuaan ja väliaikaisesti heti rikostutkinnan alettua.

6. Kanerva sanoo, että käräjäoikeuden päätös on hänen kohdaltaan täysin väärä. Hän vetoaa jälleen käräjäoikeuden äänestyspäätökseen ja katsoo, että enemmistö oli väärässä ja vähemmistö eli yksi käräjätuomari, joka olisi hylännyt häntä koskevan syytteen, oikeassa. Kanervan ko. perustelu ei vaikuta järin demokraattiselta. Onko Kanerva todella sitä mieltä, että oikeudessa tuomio olisi yleensä annettava vähemmistön kannan mukaisesti, vai koskisi mainittu erityiskohtelu vain häntä?

7. Kanervan mukaan jutun asiakirjapuoli ja henkilötodistelu osoittavat, ettei hän mitenkään ole ollut vaikuttamassa maakuntaliiton kaavoituksesta antamiin lausuntoihin. "Kuka oikeasti uskoo, että olisin junaillut Varsinais-Suomen liiton lausuntoja millään tavalla", kiteyttää Kanerva.

8. Kannattaisi kuitenkin lukea käräjäoikeuden tuomion perustelut, siis myös enemmistön perustelut. Sieltä vastaus Kanervan ihmettelyyn selviää. Lain mukaan lahjustuomio ei edellytä virkamiehen tosiasiallista junailua. Riittää, että lahjalla tai edulla on pyritty vaikuttamaan virkamiehen toimintaan tai se on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa ja virkamies tästä tietoisena ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai edun.

9. Miksi kansanedustajat yleensä ottavat vastaan maakunnallisia luottamustehtäviä tai pysyttelevät kansanedustajiksi tultuaan sitkeästi mukana kunnallispolitiikassa ja maakuntapolitiikassa? Maakuntahallinto käsittelee lähinnä kaavoitukseen liittyviä asioita. Kanerva on kertonut, ettei hän ole koskaan ollut järin kiinnostunut kaavoituksesta ja sen yksityiskohdista. Hän on joutunut jättämään liiton kokouksia väliin muiden tehtäviensä takia. Kuitenkin hän on ollut käytettävissä liiton hallituksen puheenjohtajaksi ja istunut  sanotussa hallituksessa yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lähtien.  Miksi?

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

584.  Nova-johtajien jutussa ja Ilkka Kanervan lahjusjutussa kunnon tuomiot 
Kalliiksi tulivat näidenkin yhteislaulujen lunnaat...

1. Helsingin käräjäoikeudessa on käsitelty vaalirahasotkusta aiheutuneita syytejuttuja. Tänä aamuna käräjäoikeus antoi sitten kauan odotetun tuomionsa. Mennäänpä suoraan asiaan ja tuomioon, josta käräjäoikeus antoi seuraavan, minusta aika niukan tiedotteen:

"Helsingin käräjäoikeus on 18.4.2012 antamallaan tuomiolla ratkaissut laajan juttukokonaisuuden, jossa on käsitelty Nova Group Oy:n ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n liittyviä velallisen rikoksia, kirjanpitorikoksia, törkeää lahjuksen antamista ja ottamista sekä eräitä muita rikoksia. Nova-yhtiöiden osalta kysymys on ollut keskeisesti törkeästä velallisen epärehellisyysrikoksesta, jossa yhtiöiden varoja oli siirretty lähipiirin hyväksi sekä käytetty  merkittäviä määriä liiketoimintaan liittymättömiin tarkoituksiin. Yhtiön varoilla on rahoitettu vaalitukea, josta osa on katsottu lahjomarikosten tunnusmerkistön täyttäväksi menettelyksi. Velallisen rikoksilla on aiheutettu yhtiöiden velkojille noin 5 miljoonan euron suuruiset vahingot.

Arto Merisalo on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista,  törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta 6 vuoden vankeusrangaistukseen. Pauli Hakala on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista sekä liiketoimintakiellon rikkomisesta 4 vuoden vankeusrangaistukseen. Aija Merisalo on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista 3 vuoden vankeusrangaistukseen. Tapani Yli-Saunamäki on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista, törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Lisäksi kolme muuta henkilöä on tuomittu Nova-yhtiöiden toiminnassa tehdyistä rikoksista vankeusrangaistuksiin, joista osa on määrätty ehdolliseksi.

Asiakokonaisuuteen liittyvässä törkeää lahjuksen ottamista ynnä muuta koskevassa asiassa  Ilkka Kanerva on tuomittu törkeästä lahjuksen ottamisesta  sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta 1 vuoden 3 kuukauden  ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Toivo Sukari on tuomittu törkeästä lahjuksen antamisesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kyösti Kakkoseen kohdistettu syyte on hylätty.

Ratkaisusta on äänestetty Kanervan ja Sukarin syyllisyyskysymyksen osalta." (Lihavoinnit palsturin).

2. Näin siis käräjäoikeuden tiedotteessa. Merisalo ja muut yli kahden vuoden linnatuomion saaneet on määrätty heti vangittaviksi, kuten laki määrää. Palaan asiaan tarkemmin myöhemmin. Tulin juuri äsken kunto- ja uimasalilta, missä kuulin radiouutisen tuomiosta. Tuntui hyvältä - rauta nousi jalkakyykyssäkin kevyesti - ja siltä, että kerrankin oikeus voitti ja poliitikkojen ja liikemiesten HV-verkostojen ympärille syntynyttä korruptiota aletaan saada vihdoin kunnon tuomioilla kuriin.

3. Vaalirahasotkuhan alkoi, kuten kaikki vielä muistanemme, keskustan ryhmänjohtajan Timo Kallin avomielisellä, mutta samalla röyhkeällä lausunnolla, jonka mukaan hänen ei tarvitse ilmoittaa yrityksiltä ja järjestöiltä saamiaan vaalitukiaan oikeusministeriölle, kuten laki edellytti, koska ilmoituksen antamatta jättämistä ei ole sanktioitu. Kalli sano silmät kirkkaan, että nuo kymppitonnien lahjoitukset ovat pelkästään hänen ja lahjoittajan välinen asia.

4. Mitään uutta Kallin ilmoituksessa ei sinänsä ollut, sillä lähes kaikki poliitikot tekivät samoin kuin Kallikin ja kaikki puolustivat ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntejään samoilla perusteilla kuin Kalli. Uutta oli oikeastaan vain Kallin hölmön avomielinen perustelu, jonka mukaan hän rikkoi lakia, koska lain rikkomisesta ei seurannut mitään rangaistusta tai muuta sanktiota.

5. Mutta mikä mahdollisti Kallin ja lukuisten muiden vaalitukia saaneiden kansanedustajien röyhkeän ylimielisen ja laista täysin piittaamattoman käytöksen? Tietenkin se, että oikeusministeriö, jonka olisi  lain mukaan pitänyt valvoa, että kansanedustajat antoivat asianmukaisesti laadit vaalirahailmoitukset, laiminlöi kokonaan valvontavelvollisuutensa. Ministeriön vaalirahajohtaja Arto Jääskeläinen esiintyi oikein elvistelen ja naureskellen mediassa ja kertoi , että ehei, eiväthän he valvo mitenkään vaalirahailmoitusten asianmukaisuutta, koska se ei kuuluu heidän tehtäviinsä.

6. Vaalijohtajaansa, kuten muihinkin virkamiehiinsä, sokeasti uskova ja luottava oikeusministeri Tuija Brax kiirehti myös pari kertaa oikein eduskunnan pöntöstä levittämään samaa täysin virheellistä väitettä. Brax vetosi myös vaaliasiantuntijana pidetyn Lauri Tarastin lausumiin, joissa oli katsottu, että vaalirahailmoitusten valvonta ei kuuluisi ministeriölle vaan - medialle! Muun muassa tästä "hyvästä" Lauri Tarasti saikin sitten ministerin arvonimen.

7. Hieman myöhemmin oikeuskansleri Jaakko Jonkka kuitenkin katsoi, ei oma-aloitteisesti, vaan hänelle tehdyn kantelun johdosta, että vaalirahailmoitusten valvonta kuului, kuten laissakin sanottiin, nimenomaan oikeusministeriölle. Jonkka havaitsi, että ministeriö oli ainakin kaksien vaalien jälkeen laiminlyönyt valvontavelvollisuutena. Jonka antoi tästä laiminlyönnistä vaalijohtaja Jääskeläiselle vakavan varoituksen, mikä on, ottaen huomion Jonkan muutoin sangen lepsun linjan, harvinaisen ankara seuraamus.

8. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei siis puutunut omasta aloitteestaan asiaan eli ministeriön kyseiseen vakavaan laiminlyöntiin - eipä tietenkään - vaan sen oikeuskansleri teki vasta hänelle tehdyn perusteellisen kantelukirjelmän jälkeen. Kuka oli kantelun tekijä? Se oli tämän blogin pitäjä (palsturi), kuten olen tässä blogissa vuonna 2008 kertonut. Ks. blogi nro 1/4.8.2008, joka löytyy tästä. Tämän jälkeen on käsitellyt vaalirahasotkua ja vaalirahailmoitusten valvontaa mm. blogeissa 8/14.8.2008, 21/21.9.2008, 43/6.11.2008 ja 44/7.11.2008.

9. Voisin siis nostaa pikkuisen omaa häntääni asiassa, jossa nyt on päästy jälleen yhteen vaiheeseen, kun vaalirahaa lahjoitustarkoituksessa jaelleet bisnesmiehet ja sitä hövelisti vastaanottaneet poliitikot ovat saneet ansaitut tuomionsa. Pitäisiköhän nostaa oikein lippu salkoon?

10. Toki tuomitut nyt hämmästelevät, tyrmistelevät ja kertovat kilvan valittavansa tuomiosta hovioikeuteen. Tämä kuuluu pelin henkeen ja syytettyjen oikeuksiin. Tuomiot saattavat ylemmissä oikeusasteissa jonkin verran muuttua, sillä  niinhän asia on, että mitä ylemmäksi tuomioistuinlaitoksen hierarkiassa edetään, sitä enemmän sieltä löytyy näitä poliitikkojen ja liikemiesten ymmärtäjiä ja joskus jopa "veljiä" erilaisista yhteyksistä. Tässä tarkoituksessa poliitikot ja lainsäätäjä hyväksyvät meillä mukisematta tuomareiden ja jopa KKO:n tuomareiden osallistumisen rahakkaisiin välimiestehtäviin, että myös tuomareita saataisiin vedetyksi HV-verkostojen piiriin ja "auttamaan" joskus kenties hätään joutuvia ja apua tarvitsevia veljiään.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

      583.  Ajankohtaisia aiheita viikolta 16
Me, Sauli Väinämö I Suuri, teemme täten tiettäväksi, että olemme otattaneet itsestämme virallisen fotograafin. Se pitää asetettaman jokaisen valtion viraston ja koulun luokkahuoneen seinälle ja sieltä sen pitää tuleman jokaisen asianmukaisella hartaudella tapahtuvan katselun kohteeksi, jep jep!

1. Tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistön virallinen valokuva on sitten vihdoin julkistettu. Tai oikeastaan viralliset, sillä toinen kuvista on, ei på svenska, vaan mustavalkoinen ja toinen värillinen. Mitä mieltä kuvasta ollaan? Näköisiä ovat, ihan ryyppyineen päivineen. Tässä suhteessa Niinistö näyttää olevan realisti, sillä kuten ehkä vielä muistamme, niin edellisen presidentin...hm, mikäs hänen nimensä nyt taas olikaan... kuva taisi olla hieman redusoitu. No, erään iltapäivälehden "selvitys" kuitenkin osoittaa, että kyllä Salenkin kuvaa on käsitelty vahvasti: harmaat hiukset on sävytetty voimakkaan tumman ruskeiksi, silmäpussit on poistettu ja ryppyjäkin on siloteltu. Mihin me joutuisimmekaan ilman iltapäivälehtien, näiden vallan valppaiden vahtikoirien, veitsenteräviä uutisanalyysejä ja tutkivan journalistisia paljastuksia!

2. Joukkomurhaaja Anders Breivikin oikeudenkäynti alkoi tänään Oslossa etukäteen tarkasti suunnitellun käsikirjoituksen mukaisesti. Kauhea juttu, jota istutaan peräti 10 viikkoa putkeen, mutta on toisaalta tosi tärkeää, että käsittely on julkinen ja mahdollisimman perusteellista. Prosessi on kärsimysnäytelmä kuolleiden omaisille ja vakavasti loukkaantuneille ja heidän omaisilleen ja  koko Norjan kansalle. Breivik vaikuttaa täydeltä psykopaatilta - hymyili tänään ystävällisesti uhreille ja heidän omaisilleen oikeussalissa  -  mutta niin vaan äijästä piti toisella yrittämällä leipoa syyntakeinen. Näin, jotta kostonjanoa pääsisi toteutumaan ja mies voitaisiin teljetä vankilaan ensin maksimiajaksi eli 21 vuodeksi ja tämän jälkeen varmaankin vielä tyypin vaarallisuuden perusteella niin kauan kuin hänessä henki vähänkin pihisee. Huomenna Breivik pääsee itse ääneen ja lukemaan kirjoittamansa "poliittista sanomaa", tätä on kauhisteltu jo etukäteen. - Mitä ajatuksia Breivikin oikeudenkäynti lukijoissa herättää?

3. Kotimaassa kohutaan edelleen James Hirvisaaren eduskunta-avustajan hihamerkki-blogista. Helena Eronen -niminen bloggaaja, joka tuntee virallisen sukunimen Eronen-Kuhanen, jostain Lieksanperältä tai vastaavasta kylästä susirajalta, ehdotti 11.4. Uudessa Suomessa julkaistussa blogissaan Suomessa oleville ulkomaalaisille samoin kuin seksuaalivähemmistöjen edustajille erityistä kansallisuutta ja vastaavia tunnuksia osoittavia hihamerkkejä poliisin työn helpottamiseksi, siis jotta nämä "erilaiset"  erotettaisiin julkisista tiloissa kunnon kansalaisista. Venäläisille, kuten esimerkiksi Sortavalasta tulevalle (pimeän) taksin kuljettajalle Eronen, eli Hellu vaan persujen kesken, ehdotti hihamerkkiä, jossa punamustalla pohjalla olisi sirppi ja vasara.

4. Erosen kirjoitus oli kuulemma satiiria. Jokainen kuitenkin ymmärtää, millaisesta sairaan pimeästä huumorista kirjoituksessa on kysymys ja millainen piiloviesti siihen sisältyy. Lienee ensimmäisiä kertoja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, kun Euroopassa ehdotetaan natsi-Saksan tyyppisen rotuerottelun toteuttamista ja katukuvaan tuomista. Ja tämä tapahtuu Suomen parlamentissa valtiopäivämiehen avustajan toimesta ja kyseisen "päämiehen" eli kansanedustajan muikealla katseen hyväksymänä. Jo on aikoihin todella eletty eikä mikään ihme, että tapaus on noteerattu ulkomaita myöten. Yhdyn täysin sekä kahden entisen pääministerin eli Matti Vanhasen ja Mari Kivinimen että nykyisen pääministerin Jyrki Kataiseen lausuntoihin: Täydellisen käsittämätöntä ehdotus ja lausunto!

5. Ihmisten sanotunlainen jakaminen eri kasteihin ja rotuihin sekä erilaisten vähemmistöjen enemmän tai vähemmän avoin rasistinen mollaaminen on tyypillistä Suomen Sisun kansanedustajille, joihin James Hirvisaari kuuluu muun muassa Jussi Halla-ahon, Juho Eerolan ja Olli Immosen kanssa. He tuntuvat vetävän avustajikseen samanmielisiä ihmisiä, joiden ainoita näyttöjä vaikuttaisi olevan rienaava esiintyminen US-blogissa tai muissa vastaavissa viestimissä. Muistissa on vielä kohu, mikä aiheutui, kun saatiin tietää, että Juho Eerolan eduskunta-avustaja Ulla Pyysalo oli hakenut uusnatsijärjestön jäseneksi. Eerola oli irtisanovinaan Pyysalon, mutta  noin kuukauden kuluttua Pyysalo kuitenkin palasi takaisin Eerolan apuriksi, koska ei ollut kuulemma löytänyt muuta työtä!

6. Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari ovat kumpikin saneet hovioikeudesta sakkorangaistuksen, Hirvisaari kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja Halla-aho uskonrauhan rikkomisesta eli islaminuskon solvaamisesta. Kumpikin on valittanut korkeimpaan oikeuteen, jossa Halla-ahon tapausta on käsitelty jo kohta puolitoista vuotta. On outoa, että oikeusneuvos Kari Rauloksen puheenjohdolla juttua istuva jaosto panttaa näin pitkään tuomiotaan. Aikooko korkein oikeus venyttää päätöksensä antamista jälleen yksien vaalien eli nyt ensi syksyn kunnallisvaalien ylitse?

7. Timo Soini, tämä sankari, joka uhoaa johtavansa esimerkillään, on hyväksynyt täydellisesti Jussi Halla-ahon ja James Hirvisaaren menettelyn. Hovioikeuden tuomion jälkeen Soini piti ennen viime vuoden eduskuntavaaleja  Halla-ahoa arvokkaana puolueelleen ja kiivaili, että "seuraavaksi puhuu kansa." Soini antoi siis piu paut demokraattisen valtion tuomioistuimen langettavalle päätökselle. Sama toistui James Hirvisaaren tuomion jälkeen, jolloin Soini julisti, että "nyt katsotaan oikeuden rajat." Soini ei siis tunnu antavan minkäänlaista arvoa oikeuslaitoksen tuomioille ja asettuu puolustamaan vähemmistöjen oikeuksia julkeasti loukanneita poliitikkojaan.  Soinin johdolla persut ovat tekeytyneet marttyyreiksi, jotka huutavat ja valittaa kailottavat heti suureen ääneen, jos joku uskaltaa vähäkään heitä ja heidän typeriä temppujaan arvostella. Sen sijaan he itse saavat omasta mielestään sanoa kaikista muista ja varsinkin kaikista vähemmistöistä mitä ja millä tavalla tahansa; se näet kuuluu heidän kieroutuneeseen sananvapauteensa.

8. Hihamerkkisopan jatkovaiheet ovat tiedossa. Uusi Suomi poisti Erosen kyseisen blogikirjoituksen ja taas saivat sananvapauden loukkaajat kuulla persuilta kunniansa! Minusta Erosen kirjoitus olisi voitu ja pitänytkin säilyttää todisteena typerän huumorin varjolla suunnatusta rasistisesta viestistä peräkammarin pojille sekä nuorille ja vähän varttuneemmillekin ämmänriähkänöille siellä susirajalla. Perussuomalaisten (jälj. persujen) eduskuntaryhmän enemmistö poltti hihamerkkitapauksen johdosta omat hihansa ja pyysi Hirvisarta irtisanomaan Erosen. James tietenkin kieltäytyi, kun Hellu selitti kirjoituksena olevan mustaa huumoria ja arviointivirheen. Eronen pyyteli anteeksi loukkaamiaan ihmisiä, mutta äksyili kantelevansa Turun Sanomien blogikirjoitusta kommentoivasta jutusta Julkisen Sanan Neuvostolle. Erosen blogikirjoituksesta on tehty tutkintapyyntö poliisille, asialla on dosentti Johan Bäckmanin.

9. Perussuomalaisten ryhmyri Pirkko Ruohonen-Lerner on esiintynyt Erosen asiassa yllättävän pontevasti ja ilmeisesti aikoo kun aikookin hankkia Eroselle potkut avustajan tehtävästä eduskunnan hallintoviraston päätöksellä. Olisiko persujen eduskuntaryhmän lainopillisena asiantuntijana toimiva emeritusprofessori Erkki Havansi Pirkon takapiruna? Siltä hieman vaikuttaa. Erkkiä luulisi ainakin ottavan kovasti päähän persuavustajien kaikenlaiset sekoilut. Tänään sotkuun saatiin uusi äänne, kun persujen puoluetoimistoa ilmeisesi käytännössä johtavan "työmies" Matti Putkosen paimenkirjeeksi Ruohonen-Lernerille tarkoitettu viesti putkahti yllättäen julkisuuteen. Viestissä Putkonen kehotti Pirkkoa luopumaan Erosen erottamishankkeestaan. Olisiko Timo Soini Putkosen lähettämän viestin takana, siltä vähän vaikuttaa. Ruohonen-Lerner torjui kuitenkin Putkosen viestin ja sanoi, ettei hän ota vastaan  puoluetoimiston työmiesten neuvoja.

10. Vielä yksi persuihin liittyvä koskeva kummallinen tapaus. Viime perjantaina keskustan ryhmänjohtaja Kimmo Tiilikainen moitti tiedotteessaan persujen Kimmo Kivelän istuntosalikäytöstä. Tiilikaisen mukaan kansanedustaja Kivelä, joka on siviiliammatiltaan kirkkoherra, on häirinnyt ja kisannut jo viime syksystä lähtien rehevää lappilaismurretta (sitä hoon päälle puhetta) puheenvuoroissaan viljelevää kansanedustajaa Eeva Maria Maijalaa. Tiilikaisen mukaan Kivelä on mölynnyt Maijalan puhuessa ja välihuudoillaan liioitellen matkinut tämän puhetapaa. Tästä oli jo aiemmin suullisesti huomautettu Kivelälle, mutta se huomautus ei ollut tepsinyt. Kivelä selitti - laupiaasti tietenkin, kuten vain kirkonmiehet osaavat - että "ei ole ollut tarkoitus häiritä." Hän kertoi olleensa itse kotoisin "murreköyhältä alueelta" (Lahdesta)ja sen vuoksi hän on "lumoutuneena kuunnellut Maijalan eksoottista puhetta" täysistuntosalissa ja vierustoverilleen aina toistanut näitä Maijalan käyttämiä ilmaisuja. - Hohhoijaa! On siinä meillä kansanedustaja-kirkkoherra, joka käyttäytyy kirkkosalin verrattavassa kaikkein pyhimmässä kansanvallan tilassa pahinta puberteettivaihettaan elävän pojannulikan ja luokan pahimman koulukiusaajan tavoin!

11. Turhautuminen oppositioon ja eduskuntatyöhön, siitähän tämän Kivelänkin toilauksissa lienee kysymys. Ovatko nämä persut mätiä omenoita vai viattomia uhrilampaita, kuten heitä on nimitelty? Mikä tai kuka oikein on se "mätä kukko,"joka on alkanut vilahdella Timo Soinin puheissa? Olisiko syytä katsoa hieman peiliin, josko sieltä löytyisi se kukkoilija? Keitä ja millaisia ovat ne ihmiset, jotka ovat näitä persuja parlamenttiin äänestäneet, ovatko he nyt tyytyväisiä oppositioon jättäytyneiden persujen saavutuksiin ja kaiken maailman kolttosiin? Toki suurin osa persujen kansanedustajista on tunnollisesti tehtäväänsä hoitavaa ja siivosti käyttäytyvää väkeä, mutta julkisuutta saavat yksinomaan nämä sisulaiset ja heidän avustajansa. Jotain positiivistakin sentään: Teuvo Hakkarainen yrittää raitistua. Siinäpä Teuvolle tavoitetta kerrakseen tälle loppuvaalikaudelle.

12. Tätä "saarnaa" juuri kirjoittaessani telkkarista tuli huomenna 70 vuotta täyttävän Jouko Turkan haastattelu. Kun häneltä kysyttiin mielipidettä nykyisestä politiikasta ja suomalaisista poliitikoista, Turkka päästi kaamean naurun noituessaan poliitikot maan rakoon: "Minkälaisia ihmisiä siellä politiikassa oikein on", "eihän ne ole mitään, ämmiä ne on kaikki," "politiikka on aivan naurettavaa, aivan mieletöntä ja mahdotonta," "ei siellä ole ketään, joka veisi meitä eteenpäin,"jne. Näihin käsityksiin on helppo yhtyä.

13. Björn Wahlroos julkisti tänään näyttävästi kirjansa "Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle." Teoksen sanoma on kuulemma se, että yhä useampi ihminen äänestää jaloillaan eli tekee erilaisia valintoja, esimerkiksi muuttaa toiseen maahan. Näin uhkaa W:n mukaan tehdä rikas ihminen, joka on saanut jossakin maassa, kuten esimerkiksi Suomessa, tarpeekseen ankarasta verotuksesta. No, käytännössä rikkaiden ihmisten maastamuuttoa Suomesta ei taida kovin paljon tapahtua, koskapa täällä rikkaiden verotusta on nimenomaan höllennetty, ei kiristetty. Pieni lisä on kuulemma tulossa, ei vain rikkaiden, vaan myös oliko se nyt yli 100 000 euroa tienaavien pikkuporvareiden verotukseen, mutta ei nyt tuon takia olisi sentään kirjaa kannattanut kirjoittaa!

14. Mainitussa tilaisuudessa Wahlroos kertoi pitävänsä "täysin käsittämättömänä" sitä, että arvostettu brittilehti Guardian julkaisi hiljattain akateemikko Aki Kaurismäen tappokehotuksen eli ehdotuksen maailman rikkaimman prosentin, so.  omistavan luokan surmaamista. Wahlroos on yksi Suomen varakkaimmista henkilöistä. Kaurismäki sanoi, ettei hän näe yhteiskunnalle muuta vaihtoehtoa kuin terrorismin. - Pitäisikö meidän saada Jouko Turkka Kaurismäen seuraksi Akatemiaan? Kuvittelisin, että Kaurismäellä voisi olla silloin hieman rattoisempaa.

15. Monia muitakin aiheita on ollut esillä ja tulee varmaan viikon mittaan esiin lisää. Niihin voidaan palata myöhemmin ja niitä lukijat voivat myös kommentoida jo ennakkoon.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

582. Hovioikeuden ex-presidentin myöhästynyt parahdus

1. Hovioikeusverkostoa ja hallinto-oikeusverkostoa ollaan karsimassa. Uudistuksen valmistelut ovat jo loppusuoralla. Aiemmin ilmoitetun mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin piti esitellä kyseinen uudistus "kevättalvella." Nyt kevättalvi on vaihtunut kevääksi, ainakin täällä etelässä, kello käy ja lumetkin sulavat kovaa vauhtia, mutta Anna-Majaa ei vaan esityksineen vielä näy eikä kuulu.

2. Hovi- ja hallinto-oikeusverkoston supistaminen liittyy pääosin valtiontalouden säästösuunnitelmiin. Valtioneuvoston 4.4. tekemän valtiontalouden vuosien 2013-2016 kehyksiä koskevan päätöksen mukaiset menoleikkaukset edellyttävät oikeuslaitoksessa ja rikosseuraamusalalla merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia. Kehyspäätöksen mukaan oikeusministeriön hallinnonalalla toteutetaan hallituksen aiemmin päättämien säästöjen lisäksi 8 miljoonan euron menosäästöt vuodesta 2015 alkaen. Vuonna 2015 tulee säästöjä saada aikaan näiden päätösten johdosta yhteensä noin 22 miljoonan euron edestä.

3. Olen jo kahdessa aiemmassa blogijutussa eli nro:ssa 417/30.3.2011 ja 494/17.10.2011 kertonut oikeusministeriön toimikunnan mietinnöstä (OM 17/2011), jonka mukaan hovioikeuksien lukumäärää alennettaisiin nykyisestä kuudesta viiteen. Tämä tapahtuisi siten, että Kuopiossa toimiva Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Samalla toimikunta on ehdottanut Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeuksien yhdistämistä Kuopiossa toimivaksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi. Maan pienin hallinto-oikeus eli Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan lakkautettaisiin yhdistämällä se Oulun hallinto-oikeuteen.

4. On selvää, että varsinkaan Itä-Suomen hovioikeudessa ministeriön suunnitelmista ei ole ollut lainkaan innostuneita. Näyttää myös pahasti siltä, että toimikunnan työn lopputulos oli jo ennalta päätetty. Tämä näkyy jo silloisen oikeusministerin Tuija Braxin asettaman toimikunnan kokoonpanosta, josta olen aiemmissa blogijutuissani kertonut. KKO:n ex-presidentti Leif Sevónin johtamasta toimikunnasta jätettiin kokonaan pois Sisä-Suomen ja Itä-Suomen edustus. Sen sijaan toimikunnan jäseniksi kutsuttiin Kouvolan hovioikeuden presidentti ja peräti neljä sellaista jäsentä, jotka ovat aiemmin työskennellyt Vaasan hovioikeudessa; eräiden aiempien tietojen mukaan myös Vaasan hovioikeus olisi ollut "uhanalainen" eli "lakkautuslistalla."

5. Toimikunta piti kokouksensa visusti Helsingissä eikä vaivautunut käymään yhdessäkään hovioikeudessa paikan päällä, vaikka tätä oli eri hovioikeuksista nimenomaan pyydetty; vasta nyt uusi oikeusministeri Henriksson on vieraillut tutustumassa hovioikeuksiin! Itä-Suomen hovioikeus on toimikunnan mietinnön johdosta antamissaan lausunnoissa väittänyt ja osin myös osoittanut toimikunnan laskelmien perustuneen virheellisiin tietoihin.

6. Kun asian valmistelu on ollut edellä mainituin tavoin hämärää ja puutteellista, olisi mainitut epäkohdat ja koko uudistustyö pitänyt toki tuoda "karvoineen päivineen" julkisuuteen heti toimikunnan mietinnön julkistamisen jälkeen. Mutta näin ei ole tapahtunut - tätä blogia lukuun ottamatta. (Toki Savon Sanomissa ym. maakuntalehdissä on varmaan asiasta puhuttu, mutta niitähän ei Helsingissä tai sosiaalisessa mediassakaan juuri seurata.) Kirjelmät, lausunnot ja väitteet ovat toki sinkoilleet esimerkiksi Itä-Suomesta oikeusministeriöön ja takaisin, mutta julkisuudessa asiasta ei ole juuri puhuttu.

7. Vasta nyt, jolloin oikeusministerin voidaan odottaa minä hetkenä tahansa pamauttavan esityksensä julki, on valmistelutyössä kaltoin kohdellun Itä-Suomen hovioikeuden edustaja astunut kritiikkeineen julkisuuteen. Tarkoitan 1.4. eläkkeelle siirtyneen presidentti Mikael Krogeruksen Helsingin Sanomien tämänpäiväistä vieraskynäkirjoitusta otsikolla "Tuomioistuinuudistus ei kestä päivänvaloa." Krogerus sanoo, että hovioikeusverkoston suunnittelussa ei ole noudatettu hyvän hallinnon vaatimuksia. Vakava syytös, joka kohdistuu muun muassa ex-oikeusministeri Tuija Braxiin ja toimikunnan puheenjohtajaan Leif Sevóniin. Tässä putkahtaa jälleen kerran esiin tuo paljon puhuttu hyvä hallinto ja hallintotapa.

Krogeruksen kirjoitus löytyy tästä.

8. Miksi Mikael Krogerus on liikkeellä vasta nyt ja vasta siirryttyään eläkkeelle? Tätä en ymmärrä, mutta ehkä kysymys on vain (liian) hyvästä kotikasvatuksesta ja esivallan kunnioittamisesta. Hieno mies ei kenties ole halunnut ryhtyä vielä virassa ollessaan "rettelöimään" Helsingin ja ministeriön herrojen kanssa. Vaikuttaa siltä, että Krogerus tulee ulos aivan liian myöhään. Kaikki pitävät jo ikään kuin kirkossa kuulutettuna, että jos ja kun maasta on lakkautettava yksi hovioikeus, niin se on juuri Itä-Suomen hovioikeus. Tätä on ennakoitu myös siten, että Krogeruksen seuraaja Olavi Snellman on nimitetty virkaansa vuoden 2013 lopussa päättyväksi määräajaksi.

9. Mikael Krogerus on toki monessa kohdin oikeassa, mitä tuomioistuinorganisaation uudistamiseen tulee. Suomessa pärjättäisiin aivan hyvin neljällä tai jopa kolmella hovioikeudella, sillä voihan hovioikeus toki pitää - pitää jo nytkin - istuntojaan muuallakin kuin siinä kaupungissa, missä sen toimipaikka sijaitsee. Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeudet perustettiin yhtä aikaa 1970-luvun lopulla. Vastustin jo tuolloin kuuden hovioikeuden järjestelmää, koska Suomessa olisi aivan hyvin riittänyt neljä tai korkeintaan viisi hovioikeutta.

10. Meillä on nyt yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsi on pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi maa ja vaikka Ruotsin asukasluku on kaksi kertaa Suomen väkimäärää suurempi. Hovioikeustuomareiden ja esittelijöiden lukumäärä on Suomessa kuitenkin myös absoluuttisesti lähestulkoon Ruotsin luokkaa, vaikka ruotsalaiset hovioikeudet ratkaisevat lähes kaksi kertaa enemmän juttuja kuin suomalaiset. Ruotsin hovioikeuksissa ei narista suullisia käsittelyjä vastaan kuten Suomessa jatkuvasti tehdään, vaan suullinen pääkäsittely on Ruotsin hovioikeuksissa prosessin perusmuoto, Suomessa sitä vastoin kirjallinen menettely. Valituslupajärjestelmä on Suomen hovioikeuksissa tiukempi kuin Ruotsissa, eli valitusoikeutta on meillä rajoitettu enemmän kuin Ruotsissa. Hovioikeuksien tiedotustoiminta eli viestintä on Ruotsissa paljon parempaa kuin Suomessa jne.

11. Näistä tiedoista, joita olen käsitellyt laajemmin ja tarkemmin edellä mainituissa aiemmissa jutuissani, voidaan jo päätellä, että suomalaisissa hovioikeuksissa mättää moni asia todella pahasti. Suomessa ei osata suunnitella eikä tehdä asioita järkevästi, ja prosessiuudistukset on voitu antaa diletanttien johdettavaksi ja tehtäväksi. Oikeusministerit ovat olleet enemmän tai vähemmän "ulalla" ja virkamiesten johdateltavissa sekä ajaneet erilaisia uudistuksia lähinnä vain poliittisia päämääriä silmällä pitäen. Hovioikeuksien johtaminen käytännössä ei ole ilmeisesti ollut ajan tasalla eikä riittävän tehokasta.

12. Presidentti Krogeruksen kovin myöhään tapahtunut tulo julkisuuteen ei taida enää auttaa, vaan hovioikeusverkoston uudistaminen etenee niin kuin sen oli jo Sevónin toimikuntaa asetettaessa päätetty kaksi vuotta sitten kulissien takana etenevän. Jos ja kun yksi hovioikeus on nyt ainakin lakkautettava, olisin itse kyllä kyllä pitkät perinteet omaavan Wiipurin Itä-Suomen hovioikeuden säilyttämisen kannalla. Tällöin siis "nuori tulokas" eli Kouvolan hovioikeus liitettäisiin Itä-Suomen hovioikeuteen.

13. Muuten olen sitä mieltä - kuten aiemminkin - että Suomessa ei tarvita yleisistä tuomioistuimista erillisiä hallintotuomioistuimia. Nykyiset alueelliset hallinto-oikeudet olisi yhdistettävä muutamaan, esimerkiksi 5-10:een suurimpaan käräjäoikeuteen; yhdistäminen ei siis tapahtuisi hovioikeuksiin, kuten joskus on ehdotettu. Myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin, ei suoraan KHO:een, kuten nyt hallinto-oikeuksien päätöksistä, vaan toisena asteena hovioikeuteen. Hallintoasiat voitaisiin keskittää kahteen hovioikeuteen. KHO:ssa otettaisiin tämän uudistuksen myötä samantapainen eli yhtä tiukka valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa nykyisin. Aikaa myöten myös KHO voitaisiin lakkauttaa eli siirtää hallintoasioiden käsittely KKO:een.

14. Vaikka Mikko Paateron "paaterointia" on arvosteltu, on toki myönnettävä, että Paatero on onnistunut samaan jatkuvasti ja myös hallituksen 4.4. kehysriihessä tekemän päätöksen mukaan lisärahaa poliisille samaan aikaan kun esimerkiksi tuomioistuimien määrärahoja on supistettu. Poliisilla ja Paaterolla on oma poliisihallitus, mutta tuomioistuimet ovat oikeusministeriön hallinnollisen käskyvallan ja ohjauksen alaisina. Vai onko kysymys siitä, että sisäministeri Päivi Räsänen on ollut paljon parempi ja tehokkaampi kuin oikeusministeri Anna-Maja Henriksson?

15. Tuomioistumia ei tunnu johtavan kukaan tai mikään elin eivätkä KKO:n presidentin Pauliine Koskelon ajoittaiset ärähtelyt tunnu johtavan mihinkään. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti vuonna 2003 tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä oikeusministeriöltä erillisille "tuomioistuinhallitukselle" tms. yksikölle. Tämä ehdotus, jota olen itse lämpimästi kannattanut, ei ole kuitenkaan johtanut mihinkään. Oikeusministeriön hallinnossa tuomioistuimet ovat jääneet auttamatta heittopussin asemaan. Rahanjaossa tuomioistuinten edelle menevät aina esimerkiksi erilaiset rikosseuraamusviraston ja vankeinhoidon uudistushankkeet alkaen vaikkapa paljusellien lakkauttamishankkeista.

PS. 14.4.

Suomessa on paljastunut ensimmäinen valejuristi. Tapauksesta kerrottiin eilen Nelosen Uutisissa. Helsingin käräjäoikeudessa on nostettu valtiota vastaan 51 kannetta, joissa autoja maahan tuoneet ihmiset vaativat valtiolta vahingonkorvausta liikaa perityistä veroista. Kanteita ajava mies on sanonut aikaisemmin valmistuneensa Lapin yliopistosta viime syksynä, mutta myönsi Nelosen Uutisille myöhemmin opintojen olevan edelleen kesken. Hän on tosin jättänyt lopputyönsä tarkastettavaksi. Opiskelija myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti, mutta selittää, että kyse on vain "kauneusvirheestä,"ei mistään vakavasta asiasta. Lain mukaan oikeudenkäyntiasiamieheltä vaaditaan kuitenkin oikeustieteellinen loppututkinto, jota opiskelijalla ei siis vielä ole.
Onpa kaverilla todella kova kiire "huippujuristiksi."

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

581. Pikavippien korot ja oikeuskulut kuriin

1. Oikeusministeriön pikavippityöryhmä jätti tänään mietintönsä. Lainsäädäntöneuvos Katri Kummoisen johdolla toimineen työryhmän ehdotus (OMTR 17/2012) löytyy tästä.

2. Ehdotuksen tarkoituksena on vähentää pikaluotoista aiheutuvien velkaongelmia rajoittamalla luotonantajan oikeutta periä kuluttajalta korkoa ja muita kustannuksia. Työryhmä pitää sääntelyä pikavippien täyskieltoa tarkoituksenmukaisempana keinona puuttua pikaluottojen aiheuttamiin ongelmiin. Hintasääntely ei estäisi kokonaan pienehköjen kertaluottojen tarjoamista, mutta vaikuttaisi siten, että kuluttaja saa niitä nykyistä kohtuullisemmin ehdoin, sanotaan mietinnnössä.

3. Lakiehdotuksen mukaan pienen luoton todellinen vuosikorko ei saisi ylittää laissa säädettävää prosenttirajaa, jonka työryhmä ehdottaa alustavasti olevan 36-50 prosenttia. Tarkka prosenttiraja on tarkoitus päättää asian jatkovalmistelussa lausuntopalautteen pohjalta. Ehdotettu korkokatto koskisi alle 1 000 euron suuruisia luottoja. Sääntelyn ulkopuolelle jäisivät kuitenkin hyödykesidonnaiset luotot, kuten osamaksulla ostettaviin tuotteisiin liittyvät luotot.

4. Keskimääräisen pikaluoton suuruus oli viime vuoden lopulla noin 243 euroa ja todellinen vuosikorko lähes 900 prosenttia. Työryhmän arvion mukaan ehdotuksen mukainen hintasääntely vähentäisi todennäköisesti merkittävästi nykyisten tyyppisten pikaluottojen tarjontaa.

5. Hyvää luotonantotapaa koskevaa säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että hyvän luotonantotavan vastaista olisi myös lisämaksullisen tekstiviesti- tai muun vastaavan viestipalvelun käyttäminen luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä tai muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa. Myös luotonantajan velvollisuutta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ehdotetaan täsmennettäväksi ja tiukennettavaksi. Lisäksi ehdotetaan kiellettäväksi lisämaksullisen tekstiviestipalvelun käyttö kaikessa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa. Tällaisten palvelujen käyttö vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista luoton hinnasta.

6. Itse olen kiinnittänyt jo muutaman vuoden ajan huomiota pikavippien samoin kuin muiden ns. summaarisissa velkomusasioissa käräjäoikeudessa tuomittaviin kulukorvauksiin, jotka perustuvat oikeusministeriön vahvistamiin taksoihin. Nämä taksat ovat täysin kohtuuttoman korkeita, kun otetaan huomioon, että kyse on riidattomista saatavista ja ainoastaan saatavan perinnästä. Itse pikavipistä tai muusta velasta taikka sen suuruudesta ei siis ole riitaa.

7. Olen kirjoittanut pikavippien oikeuskuluista esim. blogissa nro 488/5.10.2011. Asiaa on pohdittu myös esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä 16.3.2012.

8. Huutoni - rukouksista ei sentään ole ollut kysymys - on nyt kuultu ja niihin on vastattu, sillä työryhmä ehdottaa mainittujen kulutaksojen tuntuvaa alentamista. Ehdotuksen mukaan oikeudenkäyntikulujen tulisi vastata nykyistä paremmin haastehakemuksen laatimisesta velkojalle aiheutuvaa työtä ja todellisia kustannuksia.

9. Kuten työryhmä toteaa, maksun laiminlyönnistä aiheutuvat kulut, kuten juuri oikeudenkäyntikulut, ovat pikaluotoissa ja muissa alkuperäiseltä pääomaltaan pienehköissä saatavissa suhteellisesti hyvin suuria. Asia onkin niin, että perintäkulut ja erityisesti käräjäoikeuden tuomitsemat oikeudenkäyntikulut ovat johtaneet ja johtavat kuluttajan suurempiin maksuvaikeuksiin kuin itse alkuperäisestä pääomasta ja koroista aiheutuvat maksut.

10. Valtaosa eli noin 70 prosenttia käräjäoikeuteen saapuvista pikavippejä ja muita summaarisia velkomuksia koskevista haastehakemuksista laaditaan ammattimaisissa perintätoimistoissa. Näiden perintätoimistojen käytettävissä on ohjelmistoja, joiden johdosta prosessit ovat pitkälti automatisoituja, ja varsinkin rutiininomaisesti perittävien saatavien oikeudellinen perintä on mahdollista järjestää hyvin tehokkaasti ja alhaisin kustannuksin. Hakemuksen laatimisesta oikeudelle aiheutuvaa työmäärää ja siten kustannuksia on omiaan vähentämään sekin, että oikeudellista perintää edeltävän vapaaehtoisen perinnän vaiheessa tehdyt toimenpiteet ovat monilta osin hyödynnettävissä myös haastehakemusta laadittaessa. Esimerkiksi perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavalta kuluttajasaatavaa perittäessä edellytettävässä maksuvaatimuksessa mainittavat tiedot ovat pitkälti samoja kuin haastehakemuksessa mainittavat tiedot.

11. Myös haastehakemuksen toimittaminen käräjäoikeudelle on sähköisen asioinnin kehittymisen myötä helpottunut, mikä on omiaan vähentämään haastehakemuksen käräjäoikeuteen toimittamisesta aiheutuvia kustannuksia. Haastehakemuksen voi toimittaa käräjäoikeudelle sähköpostilla, minkä lisäksi kesäkuusta 2011 lukien sekä yksityishenkilöt että yritykset ja yhteisöt ovat voineet toimittaa haastehakemuksen sähköisesti oikeushallinnon sähköisen asiointipalvelun kautta käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus toimittaa haastehakemukset suoraan käräjäoikeuden tietojärjestelmään Santra-yhteyttä käyttämällä. Vuonna 2011 Santra-yhteyden käyttäjien toimittamat haastehakemukset ovat muodostaneet yli puolet kaikista käräjäoikeuksille toimitetuista haastehakemuksista.

12. Kuten sanottu, oikeusministeriö on vahvistanut summaarisissa velkomusasioissa käytettävät kulutaksat. Nyt ministeriön oma työryhmä on vihdoinkin joutunut toteamaan ja myöntämään, että ellä mainituista syistä vahvistettujen kulutaksojen mukaisesti velallisten maksettaviksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut ovat selvästi suurempia kuin mitä hakemuksen laatimisen edellyttämä työmäärä ja siitä aiheutuvat kustannukset keskimäärin edellyttäisivät. Tästä huolimatta kantajat vaativat usein oikeudenkäyntikuluja enimmäismääräisinä, ja useimmiten tuomioistuimet nämä vaatimukset myös hyväksyvät, ihmettelee työryhmä.

13. Tässä ei toki ole mitään ihmeellistä, sillä kun mainitut kulutaksat ovat oikein viranomaisen (viisaudessaan) vahvistamia, niin kyllä perintäfirmat niitä sitten hyödyntävät ihan viimeisen päälle! Perintäfirmat ovat nauraneet partaansa ja hyödyntäneet viranomaisen tyhmyyttä tai/ja välinpitämättömyyttä. Pikavipeillä "höynäytetyt" maksukyvyttömät ihmiset ovat joutuneet oikeusministeriön suosiollisella myötävaikutuksella suuriin velkaongelmiin. Tästä on kysymys.

14. Työryhmä on siis havainnut mainitut epäkohdan ja toteaa olevan perusteltua, että prosessien automatisoitumisesta ja muusta prosessia helpottavasta kehityksestä sekä asiamäärien kasvusta aiheutuvat kustannussäästöt koituvat myös velallisten hyväksi siten, että oikeudenkäyntikulujen enimmäismääriä summaarisissa asioissa alennetaan tuntuvasti.

15. Miten kulutasoja siten ehdotetaan alennettaviksi? Nykyisin velallisen maksettavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärä riidattomissa velkomusasioissa on perustaksan määräisenä 134 euroa, jos velan pääoma on enintään 250 euroa. Jos velan pääoma on suurempi tai jos kyseessä on häätö, perustaksa on 168 euroa. Jos asia on tavanomaista vaativampi, noudatetaan ns. korkeita taksoja, jotka ovat vastaavasti 218 ja 258 euroa.

16. Ehdotuksen mukaan vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärä olisi 50 euroa, jos velan pääoma on alle 300 euroa. Jos velan pääoma on vähintään 300 euroa mutta enintään 1 000 euroa, oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärä olisi 80 euroa. Jos velan pääoma on puolestaan yli 1 000 euroa tai kyse on häädöstä, enimmäismäärä olisi 110 euroa. Korkean taksan mukaiset enimmäismäärät olisivat vastaavasti 80 euroa, 120 euroa ja 160 euroa. Jatkossakin oikeudenkäyntikulut voitaisiin siis ehdotuksen mukaan tuomita taulukon mukaisia taksoja korkeampana erityisen painavasta syystä.

17. Oikeudenkäyntikuluihin sisältyy palkkio oikeudenkäyntiä varten suoritetuista toimenpiteistä, kuten asian vastaanottamisesta, osoitetietojen tarkistamisesta, rekisteriotteen hankkimisesta, haastehakemuksen laatimisesta ja toimittamisesta tuomioistuimelle. Lisäksi ne kattavat kaikki velkojalle aiheutuneet yleiskulut, kuten vuokran, tietoliikenneyhteys-, postitus- ja kopiointikulut. Lisäksi taksat sisältävät tavanomaiset suoranaiset kulut, kuten mahdollisen arvonlisäveron sekä rekisteriotteesta mahdollisesti perityt maksut. Perintäkulut ovat eivät sisälly oikeudenkäyntikuluihin ja sama koskee ulosottomaksuja.

18. Työryhmän mietinnön sivulla 48 on havainnollistettu, miten työryhmän ehdotus summaaristen asioiden oikeudenkäyntikulujen enimmäismääristä muuttaisivat nykytilannetta. Oikeusministeriön maksuviivästystyöryhmä on jo viime vuonna ehdottanut pikaluottojen perintäkulujen enimmäismäärien alentamista (OMTR 54/2011).

19. Työryhmän ehdotus kulutaksojen alentamiseksi on oikeansuuntainen. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään siihen, että velallisen maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut vastaisivat nykyistä paremmin todellisesta ajanhukasta aiheutuvaa työmäärää ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Ehdotuksella pyritään myös estämään tilanteita, joissa pelkkä täytäntöönpanoperusteen hakeminen eli riidattoman saatavan perintä kasvattaa velallisen velkasaldoa jopa moninkertaiseksi alkuperäiseen velkapääomaan nähden.

20. Minusta mutta taksoja voitaisiin leikata vielä jonkin verran nyt ehdotettua enemmän. Ruotsissa vastaavasta perintäprosessissa oikeudenkäyntikulujen taksa on saatavan suuruudesta riippumatta 640 kruunua eli noin 60 euroa.

21. Työryhmä ei ole tarkemmin perustellut, miksi oikeudenkäyntikulujen enimmäismääriä määriteltäessä tulisi käyttää saatavan pääoman suuruuden mukaan eri kategorioita ja vieläpä kolmea eri kategoriaa; nykyisin on sentään tyydytty vain kahteen kategoriaan. 300 euron suruisen saatavan perintä oikeudessa ei voine aiheuttaa esimerkiksi perintätoimistolle sen enempää työtä ja kustannuksia kuin 50 tai 100 euron suuruisen saatavan perintäkään. Ainoa lisäkustannuksia saatavan pääoman suuruuden perusteella voisi olla arvolisävero. Myös ehdotuksessa sälytettäväksi ehdotettu ns. korkea taksa, joka perustuu asetuksen mukaan siihen, että asia on "tavanomaista vaativampi," tuntuu nykyisenkaltaisessa pitkälti sähköiseen asiointiin perustuvassa perintäprosessissa aikansa eläneeltä ja siitä voitaisiin luopua kokonaan.

22. Itse asiassa pikavippien ja muiden selvien ja riidattomien saatavien kierrättäminen käräjäoikeuden päätöksellä tapahtuvan saatavan vahvistamisen kautta ulosottoon on täysin tarpeetonta ja sitä tulisi luopua kokonaan. Kun kysymys on yksinomaan saatavan perinnästä, voitaisiin hakemus kenenkään oikeusturvaa vaarantamatta tehdä käräjäoikeuden sijasta suoraan ulosottoviranomaiselle. Velalliselle varattaisiin tilaisuus kuulluksi ja jos saatavaa ei kiistettäisi, asia olisi valmis ulosottoon. Ainoastaan siinä käytännössä hyvin harvinaisessa tilanteessa, jolloin velallinen kiistää saatavan, asia siirrettäisiin käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Jos velkoja haluaisi jostakin syystä, kuten esimerkiksi ulkomailla tapahtuvan täytäntöönpanon turvaamiseksi, saatavastaan oikeuden tuomion, hän voisi velkoa saatavaa käräjäoikeudelle tehtävällä hakemuksella.

23. Ruotsissa on jo parikymmentä vuotta sitten siirrytty suoraan ulosottoviranomaisen luona tapahtuvaan saatavan vahvistamismenettelyyn (betalningsföreläggande) eikä minkäänlaisia ongelmia ole esiintynyt. Kyseissä menettelyssä vahvistettu kulutaksa on saatavan suuruudesta riippumatta vakio eli 640 kruunua, joka vastaa suunnilleen 60 euroa. Olen esittänyt, että meilläkin luovuttaisiin tarpeettomasta "käräjäkierroksesta" ja siirryttäisiin Ruotsin mallin mukaiseen joustavaan ja huokeaan menettelyyn.

24. Oikeuden eli tässä tapauksessa siis oikeusministeriön myllyt jauhavat kuitenkin Suomessa hyvin, hyvin hitaasti, joten saanemme odotella vielä jonkin aikaa ministeriöltä perintäprosessin järkevöittämisesitystä.

25. Summaaristen perintäasioiden lukumäärä käräjäoikeuksissa on ilmeisesti juuri pikavippien yleistymisen myötä kasvanut hyvin voimakkaasti. Kun vuonna 2000 käräjäoikeuksiin saapuneita summaarisia asioita oli noin 135 000, vuonna 2011 saapuneiden summaaristen asioiden kokonaismäärä oli jo noin 340 000. Jos perintäasiat ohjattaisiin suoraan ulosottoviranomaisten käsittelyyn, käräjäoikeuksien työmäärä vähenisi ja ne voisivat keskittyä todella riitaisten asioiden käsittelyyn.




tiistai 10. huhtikuuta 2012

580. Itä-Suomen hovioikeus sai vaivihkaa uuden presidentin

Hovioikeuden talo Viipurissa. Hovioikeuden ensimmäinen presidentti oli kreivi Carl Gustaf Mannerheim 1839-1854.

1. Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Mikael Krogerus jäi eläkkeelle 1.4. Koska vireillä on suunnitelma, jonka mukaan Itä-Suomen hovioikeus yhdistetään Kouvolan hovioikeuteen eli siis käytännössä lakkautetaan, haettiin Krogerukselle seuraajaa vain määräajaksi, joka päättyy 31.12.2013. "Pätkäpresidentin" virkaa hakivat 27.1.2012 päättyneeseen määräaikaan mennessä käräjätuomari Hannu Laitinen sekä hovioikeudenlaamannit Tuomas Nurmi (Helsingin hovioikeus), Esko Randelin (Itä-Suomen hovioikeus) ja Olavi Snellman (Itä-Suomen hovioikeus).

2. Korkein päätti täysistunnossaan 21.3.2012 nimittää presidentin virkaan Olavi Snellmanin (64 v.) 1.4.2012 - 31.12.2013 väliseksi ajaksi. Normaalisti hovioikeuden presidentin nimittämistä koskevan virkaesityksen tasavallan presidentille tekee tuomarinvalintalautakunta, mutta kun on kysymys "vain" määräaikaisesta virasta, lautakunta sivuutetaan ja nimityksestä päättää korkein oikeus. Nykyisin voimassa olevan lain mukaan "noin lyhyttä" nimitystä ei sitä paitsi tarvitse kiikuttaa edes valtioneuvoston yleisistunnon kautta tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Mitäpä sitä nyt turhaa!

3. Hämmästystä on herättänyt, että mainitusta nimitysasiasta ei ole tiedotettu korkeimman oikeuden kotisivuilla sanallakaan, ei sen puoleen myöskään Itä-Suomen hovioikeuden sivustolla. Korkeimman oikeuden tiedotus on ollut yleensäkin aika vaatimatonta luokkaa lukuun ottamatta ennakkopäätösten ja myönnettyjen valituslupien julkistamista. Tänä vuonna korkein oikeus on tiedottanut toistaiseksi erikseen ainoastaan yhdestä asiasta, eli plenum-ratkaisusta KKO 2012:11, jossa isyys vahvistettiin laissa säädetyn kanneajan päättymisestä huolimatta.

4. Lakimieskunta laajemmalti kulunee saaneen vihiä KKO:n nimityspäätöksestä ikään kuin kautta rantain eli siitä, että Itä-Suomen hovioikeudessa julistettiin haettavaksi laamannin virka eli juuri se virka, josta Snellman nimitettiin pressaksi. Toki Yle Savon sivuilla julkaistiin jo nimityspäivänä eli 21.3. Snellmanin nimitystä koskeva uutinen, mutta kukapa nyt noita Ylen savolaissivuja tulisi kovin tarkkaan seuranneeksi.

5. Korkein oikeus pudotti mainituista neljästä hakijasta kaksi eli Hannu Laitisen ja Tuomas Nurmen "finaalista" sillä perusteella, että hovioikeus tarvitsee odotettavissa olevassa muutosvaiheessa päällikön, joka tuntee hovioikeuden ja sen henkilöstön. Tosin Tuomas Nurmenkin ura näyttää alkaneen 80-luvullla juuri Itä-Suomen hovioikeudesta. Tämän jälkeen korkein oikeus vertasi kärkikaksikkoa eli hovioikeuden "omia miehiä" Esko Randelinia ja Olavi Snellmania perusteluissaan näin:

Snellmanilla on Randelinia merkittävästi pidempi, ansiokas kokemus johtamistehtävistä hovioikeudessa. Haastattelun perusteella Snellmanilla on selkeä käsitys ja perusteltuja nä-
kemyksiä täytettävänä olevasta tehtävästä ja edessä olevan todennäköisen muutostilanteen aiheuttamista erityisistä tarpeista hovioikeuden johtamisen ja henkilöstön kannalta. Pe-
rehtyneisyytensä, kokemuksensa ja näkemystensä perusteella Snellmanilla voidaan arvioida olevan parhaat edellytykset täytettävänä olevan tehtävän hoitamiseen.

6. Korkein oikeus siis haastatteli finalistit ja ratkaisi nimitysasian sillä perusteella, kummalla hakijoista oli perustellumpi näkemys edessä olevan muutosvaiheen erityisistä tarpeista hovioikeuden johtamisen ja henkilöstön kannalta. Sitä, miten mainitut "näkemykset" erosivat toisistaan, ei kerrota. Joka tapauksessa näyttää selvältä, että vertailussa kiinnitettiin huomiota yksinomaan hovioikeuden presidentin hallinnollisiin tehtäviin. Tätä olen aina muulloinkin epäillyt ja itse asiassa "pelännyt", sillä minusta hovioikeuden presidentin tulisi olla ennen kaikkea lainkäyttöjohtaja, ei pelkkä hallintojohtaja, kuten korkeimman oikeuden perustelujen mukaan on asian laita. KKO:n perustelutapa vaikuttaa hieman oudolta myös periaatteellisesti eli tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta. Syntyy vaikutelma, jonka mukaan viran saa hakijoista se, jonka näkemykset miellyttävät eniten nimittävää viranomaista - hakijoiden pätevyydellä ei ole niinkään väliä!

7. Joka tapauksessa onnittelemme uutta hovioikeuden presidenttiä. Palsturi muistaa hänet oikeusministeriön 80-luvulla järjestämistä prosessinjohtoseminaareista nuorena viskaalina ja innokkaana oppilaana ja keskustelijana. Toivokamme, että Itä-Suomen aiemminkin eli jo sortovuosina ja myös viime sodissa kovia kokenut, vuonna 1839 perustettu hovioikeus, joka toimi vuoteen 1940 saakka Viipurissa - tuossa karjalaisten kauniissa kaupungissa - nimellä Wiipurin hovioikeus, saatettaisiin uuden presidentin johdolla manan majoille mahdollisimman arvokkaasti! Aina tarmokas oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson on luvannut esitellä uuden hovioikeus- ja hallinto-oikeusverkoston vielä kuluvan kevään aikana.

8. Presidentti Krogeruksen eläköitymistä juhlistettiin 30.3. Kuopiossa erilaisten pippaloiden merkeissä. Kaupungin musiikkikeskuksessa pidettiin seminaari "oikeuden toteutumisen edellytyksistä," ja siellä esitelmöivät meille kaikille jo Hannu Taanilan ja Lenita Airiston 1960-luvun loppupuolella vetämästä Jatkoaika-ohjelmasta tutuksi tullut pastori ja nyttemmin käytännöllisen filosofian dosentti Terho Pursiainen aiheenaan "oikeamielisyys" sekä akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, Terho Pursiaisen tasoinen sanakäytön virtuoosi, teemasta "tuomioistuimen riippumattomuus." Hovioikeudessa paljastettiin presidentti Krogeruksen muotokuva, ja tilaisuudessa puhui itse presidentti Pauliine Koskelo. Presidentin kyseinen puhe löytyy vaikkapa tästä. Presidentti muisti puheessaan myös vastanimitettyä uutta presidenttiä Olavi Snellmania, jota ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi mainita nimeltä (!).

9. Koskelo oli varmaankin oikeassa. mitä Mikael Krogeruksen ominaisuuksiin tulee. Olen joskus hieman hymy suupielessä todennut, että KKO:n jäseniltä edellytettävä oikeamielisyys ja sopivuus voitaisiin kiteyttää sanalla "kirkolliskokouskelpoisuus." Krogeruksen osalta tämä edellytys on toteutunut kirjaimellisesti, sillä hän on toiminut lukuisissa seurakunnallisissa ja kirkollisissa luottamistehtävissä ja vuosina 2000-2008 kirkolliskokouksen lainopillisena asiantuntijana. Muistan, että 1970- ja -80-luvulla vastaavassa tehtävässä korkeimmasta oikeudesta toimi oikeusneuvos Johannes Paavali Leivonen. Oikeusneuvos Leivosen tapaan myös Krogerus on pappissukua, joten tehtävä sopi hänelle sikälikin erinomaisen hyvin.

10. Oikeusneuvokset Pauliine Koskelo ja Mikael Krogerus kohahduttivat lokakuussa 2003 yleensä jokseenkin uneliasta suomalaista oikeuselämää kirjoittamalla Helsingin Sanomissa julkaistun laajan vastineen, jossa he teilasivat tai ainakin yrittivät teilata toimittaja Susanna Reinbothin kriittisen tulkinnan eräistä sananvapautta ja yksityiselämän suojaa koskevista KKO:n päätöksistä. Koskelo ja Krogerus väittivät yhteisessä kirjoituksessaan, että toimittaja oli tulkinnut väärin kritisoimiaan ratkaisuja. Oikeusneuvosten vastine oli ennenkuulumaton, sillä tapana on ollut, niin Suomessa kuin muuallakin, että ammattituomarit pidättäytyvät kommentoimasta julkisuudessa yksittäisiä oikeusjuttuja tai niissä annettuja ratkaisuja taikka vastaamasta päätösten nostattamaan kritiikkiin.

11. Olen kertonut Koskelon ja Krogeruksen mainitusta vastineesta blogijutussa nro 257/27.4.2010 "Korkein oikeus sananvapautta kaventamassa." Debatin ydin oli siinä, että toimittaja Reinboth kritisoi KKO:n kantaa, joka hänen mielestään korosti liiaksi yksityiselämän suojaa sananvapauden kustannuksella. Kolme rikosoikeuden professoria totesi oikeusneuvosten vastineesta, ettei se ainakaan selventänyt tilannetta, sillä aiemmin myös juristit olivat tulkinneet KKO:n kyseisiä ratkaisuja samalla tavalla kuin toimittajakin. Professorit eivät pitäneet Reinbothin tulkintaa huonona. Pekka Koskis-vainaa totesi sarkastiseen tapaansa yleisvaikutelmaksi jääneen, että "Reinboth johtaa, jollei 6-0 niin ainakin 4-2."

12. Puuttumatta kyseiseen debattiin tässä enemmälti on syytä todeta, että myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomesta sananvapausasioissa tehtyihin valituksiin antamat päätökset ovat osoittaneet Koskelo-Krogeruksen ja koko KKO:n yksityiselämän suojaa korostaneen kannan sananvapausjutuissa virheelliseksi. Mutta pääasia oli toki se, että kummastakin debatööristä tuli presidentti, Krogeruksesta Kuopion kalakukkokaupunkiin ja Koskelosta Pohj. Esplanadi 3:een.

13. Pauliine Koskelon puheen yleisen osaston osalta voidaan vain todeta, miten innokkaasi KKO:n presidentti on ajanut ja ajaa yhä edelleen hovioikeuteen tapahtuvan valitusoikeuden rajoittamista erilaisten valituslupapykälien avulla. Hän näyttää kuvittelevan, että mitä enemmän valitusoikeutta tosiasiallisesti rajoitetaan, sitä paremmin kansalaisten oikeusturva toteutuu! No, tämä ristiriita selittynee osin sillä, että Koskelo ei ole itse milloinkaan toiminut asianajajana eikä tuomarina KKO:ta alemmassa instanssissa.

14. Mutta kamoon, nythän Koskelo on päässyt ainakin Itä-Suomen osalta tavoitteeseensa, sillä hänen hyvän ystävänsä Mikael Krogeruksen johdolla toiminut hovioikeus tullaan ilmeisesti lakkauttamaan kokonaan! Vuoden 2013 mentyä kukaan ei enää saa valittaa Itä-Suomen hovioikeuteen. Kaverilta meni siis hovioikeus niin sanotusti "alta" ja tätä kehitystä Koskelo on omasta ja koko KKO:n puolesta ollut lämpimästi kannattamassa ja ajamassa. Tästä Koskelo on varmaan ilmoittanut suuren ilonsa Kuopion hovioikeusihmisille! Presidentti Koskelo puhuu mahtipontiseen sävyyn "uuden hovioikeuden" perustamisesta. Riittäkö Suomeen jatkossa siis yksi ainoa hovioikeus, vai mistä oikein mahtaa olla kysymys? Erässä toisessa yhteydessä Koskelo puhui "tuomioistuinten saaristosta", vaikka käräjäoikeuksien lukumäärän alentamisesta reilusta 50:stä 27:een oli kulunut aikaa vasta vuoden verran.

15. Onko Kuopiossa jo perustettu tai tullaanko sinne pikapuolin perusamaan Wiipurin Itä-Suomen hovioikeuden kilta? Sen tehtävänä olisi muistella wanhoja hyviä aikoja eli aikaa, jolloin Wiipurissa ja sittemmin Kuopiossa oli vielä toimiva hovioikeus. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka opasti meitä Stefan Wallinia koskevassa kantelupäätöksessään, että varuskuntakilloista esimerkiksi Uudenmaan Prikaatin kilta Dragsvikissa voisi toimia oikein hyvin, vaikka itse varuskunta lakkautettaisiin. Vastaavasti hovioikeuskilta voisi vaalia toimintansa päättäneen hovioikeuden muistoa.

579. KKO:n virkaesityksen jälkimaininkeja

1. Korkein oikeus (KKO) esitti viikko sitten tiistaina 3.4. tasavallan presidentille, että avoinna olevaan oikeusneuvoksen virkaan nimitetään KHO:n hallintoneuvos Tula Pynnä. Olen kertonut asiasta blogissa nro 576/3.4. Tätä ennen eli blogissa 574/1.4. esittelin kaikki 25 virkaan ilmoittautunutta lakimiestä.

2. Tiedotusvälineitä KKO:n tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsenten nimitysasiat eivät juuri kiinnosta. Media seuraa kyllä hallituksen nimityspolitiikkaa samoin kuin kunnallisia virkanimityksiä pikkutarkasti ja kertovat poliittisten puolueiden lehmäkaupoista ja esimerkiksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkojen jakamisesta suurimpien puolueiden kesken. Mutta ylimpien tuomarinvirkojen koskevat nimitysasiat evät tunnu kiinnostavan, nämä virat näyttävät kuluvan luokaan EVVK. Kuitenkin tuomarit ja tuomioistuimet, erityisesti ylimmät tuomioistuimet käyttävät yhteiskunnassa merkittävää valtaa ja niiden harkintavalta on nykyisin entistä paljon laajempi.

3. Helsingin Sanomat taisi olla ainoa lehti, joka viime viikolla eli 4.4. kertoi KKO:n edellä mainitusta virkaesityksestä otsikolla "Tuula Pynnästä tulossa uusi KKO:n oikeusneuvos." Lehden taloustoimittaja Petri Sajarin uutisjutun mukaan KKO:n presidentti Pauliine Koskelo kertoi, että Pynnää ehdotettiin virkaan, koska hänet tunnetaan etevänä ja laaja-alaiseen työskentelyyn kykenevänä lakimiehenä, jolla on paljon kokemusta lainkäyttötehtävistä." Koskelon toteamus on yksyhteen KKO:n hieman fraasinomaiselta kuulostavan virallisen virkaesitystekstin kanssa, (katso blogi 576, kohta 8).

4. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa Petri Sajari kertoo hieman tarkemmin KKO:n jäsenten sisäänlämpiävää nimityskäytäntöä, jonka ytimenä on KKO:n valta käytännössä täydentää itse itseään haluamallaan tavalla. Laajemmin Petri Sajari on kertonut ko. asioista HS:ssa 7.3.2010 julkaistussa reportaasissaan otsikolla "Päätös, josta ei voi valittaa." Tuossa jutussa, josta olen kertonut blogissa 225/7.3.2010, oli lähtökohtana KKO:n edellisen jäsenen eli Ari Kantorin rekrytointi.

5. Petri Sajarin tämänpäiväisen uutisanalyysin otsikkona on "Ylimpien tuomioistuimien nimitysprosessi kaipaa avoimuutta." Sangen tuttu asia minulle, sillä olen jo reilut 15 vuotta "toitottanut" eri yhteyksissä samaa asiaa, ensimmäisen kerran laajemmin pamfletissa"Korkein oikeus kriisissä" vuodelta 1997. Sajarin analyysin alaotsikossa sanotaan, että "itseään täydentävä ja osittain hämärä nimitysprosessi herättää turhia epäilyjä."

6. Hm, ovatkohan epäilyt aina "turhia"? Itsetäydenteinen ja hämärä vinkkauskäytäntö on oiva tapa ohittaa kenties hyvinkin päteviä virkaan ilmoittautujia ja nostaa esiin yksinomaan virkaan vinkatun ja siihen esitettävän ansioita. Kuten Sajarikin mainitsee, KKO ei virkaesityksessään tee itse asiassa minkäänlaista virkaan ilmoittautuneiden vertailua, vaan luettelee muiden kuin virkaan esitettävän hakijan tiedot ja ansiot hyvin lyhyesti ja pintapuolisesti.

7. Petri Sajarin uutisanalyysi löytyy tästä.

8. Suomi seuraa lainsäädännössä usein Ruotsin esimerkkiä. Ruotsissa korkeimpien oikeuden jäsenten virkanimitysmenettelyä on vuosi sitten muutettu niin, että nimitysasiat valmistelee ja virkaesityksen hallitukselle tekee erityinen tuomarilautakunta, joka vastaa Suomen tuomarinvalintalautakuntaa. Meillä KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysasiat on kuitenkin edelleen suljettu pois tuomarinvalintalautakunnan toimivallasta.

9. Voidaan väittää, että niin sanottu vinkkausmenettely kuuluu ilmoittautumisvirkojen luonteeseen. Korkeimpien oikeuksien virkoja ei kuitenkaan pitäisi rinnastaa ko. suhteessa muiden korkeiden virkojen täyttämismenettelyyn, missä puoluepolitiikka näyttelee usein merkittävää osaa. KKO:n ja KHO:n jäsenten virkanimitysasiat eivät ole, niiden ei ainakaan tulisi olla, poliittisia kähmintöjä. Tämän vuoksi ko. virat pitäisi tehdä hakuviroiksi ja virkaesityksen tekeminen tulisi antaa tuomarinvalintalautakunnan tehtäväksi. Sumplimista ja vinkkailua ei toki voida milloinkaan täysin eliminoida, mutta sanottujen muutosten myötä ylimpien tuomioistuinten tuomareiden rekrytointia saataisiin hieman nykyistä avoimemmaksi ja se edes näyttäsi siltä, miltä sen pitäisi oikeusvaltiossa näyttää.

10. Petri Sajari puuttuu jutussa edellisen hallituksen oikeusministerin Tuija Braxin lausumaan maaliskuussa 2010, jonka mukaan KKO:ssa oleva "ihmisoikeusjuridiikan vaje" pitää täyttää seuraavilla nimityskerroilla. Braxin lausuntoa voidaan pitää Sajarin toteamin tavoin sopimattomana, koska oikeusministeri ei voi antaa KKO:lle jäsenten virkaesityksen tekemistä tarkoittavia ohjeita. Saattaa olla, että Pauliine Koskelon johtama KKO otti Braxin lausunnosta hieman niin sanotusti "nokkiinsa" ja päätti näyttää, että oikeusministerin tai -ministereiden sana ei paina virkaesityksessä sentin vertaa. Tämäkin osoittaa, että KKO todella haluaa pitää nimitysasiat käytännössä täysin omassa vallassaan.

11. Korkein oikeus voi vedota siihen, että se toimii lain mukaan, koska kuten sanottu, vinkkaukset tms. manööverit kuuluvat ilmoittautumisvirkoja koskevaan menettelyn piiriin. Mutta, mutta. Riittääkö tässäkään tapauksessa se, että toimitaan lainsäädännön rajoissa, vai pitäisikö lisäksi edellyttää ja vaatia, että oikeusvaltion ylimmän tuomioistuimen tuomareiden rekrytointimenettely täyttää myös läpinäkyvyyden, avoimuuden samoin kuin muut eettisyyden vaatimukset? Kas, tässäpä kysymys, jota KKO:ssa samoin kuin KHO:ssa sietäisi pohtia. Mutta näyttää pahasti siltä, että kysymystä ei haluta pohtia.

12. Jos korkein oikeus halusi saada nimityskierroksella nimenomaan eurooppaoikeuden eli tarkemmin sanottuna EU-oikeuden erityisosaajan, olisi valtakunnassa toki ollut hallintoneuvos Tuula Pynnän ohella muitakin kyseiset vaatimukset täyttäviä ehdokkaita oikeusneuvoksen virkaan. Esimerkiksi KHO:n jäsenistössä olisi ollut ainakin pari muuta vahvaa eurooppaoikeuden osaajaa ja Tuula Pynnän tavoin "valmista tuomaria" eli KHO:n hallintoneuvokset Niilo Jääskinen ja Heikki Kanninen. Jääskinen toimii tällä hetkellä EU-tuomioistuimen julkisasiamiehenä ja Kanninen puolestaan Unionin yleisen tuomioistuimen eli ns. ensimmäisen asteen oikeuden jäsenenä.

13. Mahdollista on, että Jääskinen tai Kanninen eivät olisi olleet kiinnostuneita siirtymään KKO:een, mutta tämä ei ole tärkein pointti. Virkaesitysmenettelyn reiluuden ja avoimuuden kannalta tärkeintä olisi ollut, että kaikille eurooppaoikeuden osaajilla olisi olut tasavertaiset mahdollisuudet ilmoittautua virkaan. Tämä olisi toteutunut, jos KKO olisi reilusti kertonut, että jäsenen virkaan ilmoittautujiksi toivotaan tällä kerralla erityisesti eurooppaoikeuden asiantuntijoita.

14. EU-tuomioistuimessa on nykyisin tuomari jokaisesta 27 jäsenenvaltiosta. Suomen valitsema tuomari on nykyisin Allan Rosas (64 v.). Hänen 12 vuoden toimikautensa päättyy vuonna 2014. Luultavaa on, että kahden vuoden kuluttua sanotusta virasta kamppailevat vahvimmin Tuula Pynnä, Niilo Jääskinen ja Heikki Kanninen. Hakeutumalla KKO:n jäseneksi Tuula Pynnä on luultavasti halunnut parantaa mahdollisuuksia tulla valituksi EU-tuomioistuimen tuomariksi, josta maksettava palkka on noin 3-4 kertaa oikeusneuvoksen palkkaa korkeampi. KKO:n jäsenyys on siten lähinnä ponnahduslauta EU:n huippuvirkaan.

torstai 5. huhtikuuta 2012

578. Stefan Wallinin asuntokaupat syynättävinä

Näin hauskaa on maailman toiseksi onnellisimmalla kansakunnalla aina presidenttiparia myöten! - Sopivasti pääsiäisen alla presidenttipari vastaanotti Mäntyniemessä lampuripojilta savustetun lampaanviulun, joka on presidentinkanslian kotisivulla julkaistussa kuvassa keskellä. Jenni oli pukeutunut arvokkaan tilaisuuden kunniaksi mustaan, sillä vaikka hautajaisissa ei oltukaan, oli juhlakalu, siis se viulu, kuitenkin hengetön. Huomaa myös kuvassa näkyvä flyygeli; musiikkikappaleeksi tilaisuuteen olisi sopinut vaikkapa Toivo Kuulan pianosävellys "Lampaanpolska." Näin me suomalaiset huolehdimme juhlapyhinä sitä, että presidenttiparilla on kunnon purtavaa! Saakohan esimerkiksi lampaistaan tunnettu Uuden Seelannin pääministeri kansalta pääsiäislampaan? Epäilen. Jouluna presidentille kannetaan kuusi ja tuodaan jouluhauki ja varmaan kinkkukin. Entäs sitten Vapuksi? Varmaan tippaleipiä ja simaa. Mutta eikös tasavallan presidentin palkkaa tai palkkiota juuri korotettu? Luulisi presidentin siis pystyvän huolehtimaan Mäntyniemen muonituksesta ilman ruoka-avustuksia tässä työttömien, pätkätyöläisten, yksinhuoltajien ja leipäjonojen maassa.

1. Jälleen puhutaan asuntokaupoista ja asuntokauppavyyhdestä. Tällä kertaa puhe ei kuitenkaan ole Finnairin toimitusjohtajan ja Ilmarisen/Finnairin välisestä kaupasta ja -vuokrasta, jota poliisi parhaillaan tutkii.

2. Nyt puhutaan puolustusministeri ja Rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin asuntokaupoista.

3. Kansanedustaja Stefan Wallin osti vuonna 2002 ja myi 2009 saman kämpän eli Turun keskustan arvokorttelissa sijaitsevan 147 neliömetrin suuruisen asunnon. 2009 Wallin oli kohonnut Rkp:n puheenjohtajaksi ja kulttuuriministeriksi. Kaupan toisena osapuolena oli kummallakin kerralla yksi ja sama taho eli Åbo Akademin säätiö. Vuonna 2002 asunnon kauppahinta oli 228 000 euroa ja vuonna 2009 jo 398 000 euroa. Wallin siis nettosi asuntokaupassa 170 000 euroa. Puhtaana käteen, sillä myyntivoitosta ei tarvinnut maksaa veroa.

4. Stefan Wallinilla oli ja on edelleen kytköksissä Åbo Akademin säätiöön. Hän tuli säätiön valtuuskunnan jäseneksi 1999 ja oli siinä tehtävässä myös vuonna 2009. Tätä nykyä hän on kohonnut säätiön hallituksen jäseneksi. Säätiön hallituksen puheenjohtaja on ministeri (h.c) Christoffer Taxell, pitkäaikainen Rkp:n puheenjohtaja ja mm. oikeusministeri myöskin. Toffe toimi myös Finnairin hallituksen puheenjohtajana vuonna 2008, jolloin Finnairin 18 johtajalle päätettiin maksaa ruhtinaalliset stay-bonukset.

5. Stefan Wallin oli vuonna 2009 kahden asunnon loukussa, sillä hän oli jo ostanut perheelleen omakotitalon. Kerrostalohuoneiston myynti takaisin säätiölle tuli siis Wallinille kreivin aikaan.

6. Wallin ihmettelee asuntokaupasta syntynyttä kohua, koska kyseessä oli "täysin normaali" kauppa. Toffe Taxell on matkoilla eikä hän sitä paitsi vaivaudu vastaamaan operatiivista asiaa koskeviin kysymyksiin. Säätiön operatiivinen johto, johon Wallin itsekin nykyisin siis kuuluu, puolestaan vakuuttaa, että asuntokauppa tapahtui säätiön omistusstrategian mukaisesti ja että kauppa tehtiin välittäjän aloitteesta. Säätiön hallituksen johto vakuuttaa, että asunto olisi ostettu joka tapauksessa riippumatta siitä, kuka oli myyjänä.

7. Mutta mihin hintaan? Maksoiko säätiö Wallinille vuonna 2009 kämpästä ylihintaa ja mikä oli kerrotunlaisen huoneiston käypä hinta Turussa sanottuna aikana? Jostakin olin lukevinani, että ylihinnan osuus olisi 98 000 euroa, mutta tämä on vain yksi arvio. Tilastokeskuksen mukaan samankaltaisten asuntojen keskimääräinen hinta vuonna 2009 oli 310 916 euroa.

8. Tätä on selvitellään tai ainakin pitäisi selvitellä Varsinais-Suomen poliisissa, joka tiedotti asiasta julkisuuteen saatuaan asuntokauppaa koskevan kyselyn. Merkille pantavaa on, että eilen tv:ssä haastateltu Varsinais-Suomen eli siis Turun poliisilaitoksen komisario ei tuntunut olevan yhtään innostunut saamastaan kyselystä, vaan totesi, että tuskinpa kysely kuitenkaan johtaa mihinkään eli siis esitutkinnan käynnistämiseen.

9. Ennakoiko kyseinen poliisimies jo oikeuskanslerin nyt aloittaman selvityksen tulosta? Oikeuskansleri Jaakko Jonkan nimittäin kerrottiin päättäneen ottaa Stefan Wallinin asuntokaupan eilen selvitettäväkseen. Vaikuttaa hieman oudolta, että oikeuskanslerinvirasto on kirjannut poliisilta saamansa ilmoituksen kanteluksi. Kanteluthan tehdään normaalisti suoraan oikeuskanslerille. Vai kanteli kansalaisen kyselyn kanslerinvirastoon lähettänyt Turun poliisi Jonkalle.

10. Miksi oikeuskansleri tutkii Wallinin asuntokaupan? Tätä tuntui ihmettelevän tänään Itä-Suomen yliopiston "päivystävä" eli lehdille auliisti ja usein lausuntojaan jakeleva professori Matti Tolvanen Ilta-Sanomissa. Tolvasen pointtina on, että oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu selvittää ja tutkia ainoastaan virkamiesten ja ministereiden virassaan tekemien toimien laillisuutta ja mahdollisia rikoksia. Wallin teki asuntokaupan yksityishenkilönä. Kyse ei siis olisi ministerivastuulain mukaisesta asiasta.

11. Mutta kyse voi lahjuksen ottamisesta koskevasta epäilystä, jos kaupassa ministerille on maksettu selvää ylihintaa. Siis siitä paljon puhutusta korruptiosta, mitä "rumaa sanaa" Suomen rikoslaki ei kuitenkaan tunne. Mikä intressi säätiöllä olisi ollut maksa ministerille ylihintaa? Säätiö on ruotsinkielistä opetusta ja tutkimusta sekä erityisesti Åbo Akademin toimintaa ja yleensä ruotsinkielistä kulttuuria tukeva laitos. Wallin puolestaan oli, paitsi säätiön "oma poika", vuonna 2009 myös kulttuuriministeri, jolla on valtaa päättää erilaisten kulttuuritoimintojen ja järjestöjen avustamisesta valtion varoilla. Lahjusrikkomuksesta rangaistaan virkamiestä, jos lahjan tai edun vastanottaminen tai hyväksyminen on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen (RL 40:3). Soveltuisiko mainittu lainkohta ko. tapaukseen?

12. Kyse voi olla poliitikolle annetusta piilotuesta tai salaisesta vaalirahoituksesta, sillä kuten tiedämme, säätiö ei voi lain mukaan antaa vaalirahaa suoraan poliitikolle ja ministerille. Eikös tämä selvinnyt Nuorisosäätiö-jupakan yhteydessä? Pitää siis keksiä jokin kiertotie, ja tässä nämä ruotsikieliset(kin) tuntuvat olevan melkoisia mestareita. Kyse voi olla hieman samanlaisesta tukitoiminnasta kuin Novan ja eräiden liikemiesten KMS:n kautta poliitikoille jakamasta vaalirahasta tai vaikkapa Riihisäätiön presidentti Tarja Halosen vaaliorganisaatiolle antamasta vaalituesta.

13. Mediassa on kiinnitetty hieman yksipuolisesti huomiota ainoastaan säätiön Wallinille maksamaan korkeahkoon kauppahintaan. Mutta ei pitäisi unohtaa Wallinin asemaa säätiön hallinnossa ja hänen asemaansa ministerinä. Todettakoon myös, että Stefan Wallinin vaimo on työssä Åbo Akademissa professorina, oli jo vuonna 2009, jolloin säätiö osti Wallinien asunnon.

14. Asiaa siis sietää tutkia. Pahoin kuitenkin epäilen, että oikeuskansleri ei löydä - tässäkään tapauksessa - mitään tarkempaa selvitettävää, vaan asia kuivuu kokoon. Näinhän se yleensä menee. Kyllä poliisin pitäisi saada tutkia poliitikkojen lahjus- ja korruptioepäilyt ilman kruununjuristin asiaan puuttumista. SE edes näyttäisi riippumattomalta virantoimitukselta.

15. Aamu-tv oli herättänyt tänä aamuna myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johannes Koskisen (sdp) ja ilmeisesti aika varhain. Siltä ainakin Koskisen narisevasta äänestä voitiin päätellä. Koskinen sai hädin tuskin sanotuksi jotain sellaista, että kyllähän kyseessä on asia, jolla voi olla merkitystä, tai jotakin sinne päin.

16. Johannes Koskisen nykyisin johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta valvoo ministerivastuunlain mukaan ministereiden virassa tekemiä töppäyksiä sekä perustuslain noudattamista lainsäädännössä. Täytyy kyllä sanoa, että Johannes, vaikka onkin entinen oikeusministeri ja ilmeisesti taitava juristi, on valiokunnan puheenjohtajan tavallaan pukki kaalimaan vartijana. Hän on nimittäin istuvista kansanedustajista ainoa, jonka tuomioistuin on (Rusi-asiassa) lainvoimaisella tuomiolla todennut syyllistyneen ministerinä ollessaan keskeisen perusoikeuden rikkomiseen, mistä valtiolle aiheutui korvausvelvollisuus. Vanhoja ei pitäisi liiaksi muistella, mutta toisaalta perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikka on niin tärkeä ja arvostettu vakanssi, että sitä menneisyyttäkin voisi hieman pitää silmällä, kun puheenjohtajaa valitaan. Mistähän eduskunta keksikin juuri Johannes Koskisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi! Oikeusministeriö ei viitsinyt lähteä aikanaan perimään valtion sanotun töppäyksen johdosta Alpo Rusille maksamaa korvausta tai edes osaa siitä takaisin Koskiselta, eikä oikeuskansleri Jaakko Jonkka nähnyt tässäkään laiminlyönnissä kerrassaan mitään moitittavaa.

17. Sellaista se nyt vain on, tämä suomalainen säätiö- ja yhdistyskulttuuri plus tämä laillisuusvalvonta! Mutta tietäkäämme Hyvät Veljet (Bästa bror), että piinaviikon päätteeksi koittaa ilon juhla eli Pääsiäinen - nauttikaamme siis myös siitä! Glad påsk, också till Toffe, capo di tutti capi!