maanantai 15. lokakuuta 2012

647. Kärsiskös puhutella? Voiko tuomarin puhuttelu estää rikoksen uusimisen ja nuoren syrjäytymisen?

1. Tuomaripäivän 12.10. antiin kuului myös oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) tervehdyspuhe. Ministeri otti kantaa muun muassa siiihen, että nuoreen rikoksentekijään ja hänen syrjäytymiseensä voidaan vaikuttaa ennaltaestävästi myös "ymmärtävän puhuttelun" avulla. Ministeri sanoi uskovansa, että tuomarin päättäväinen mutta samalla ymmärtäväinen puhuttelu oikeudessa voisi olla tärkeä tekijä, jotta nuori paremmin pystyisi ymmärtämään tekonsa merkityksen ja sen, mitä rikoksen uusiminen saattaa merkitä hänen elämälleen.

2. Ajatuksen nuoren rikoksentekijän puhuttamisesta tuomion julistamisen yhteydessä on nostanut esille valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, jonka vankkoihin olkapäihin ja mielipiteisiin ministeri saattoi puheessaan nojautua.
- On tietenkin niin, että siinä vaiheessa kun nuori on syytettynä rikosoikeudenkäynnissä, syrjäytyminen on usein jo tosiasia. Siitä huolimatta tulisi tätä valtakunnansyyttäjän aloitetta kuunnella herkällä korvalla, Henriksson kertoi tuomareille. "Jos puhuttelu edes pienissä määrin voisi johtaa uusien rikosten ennaltaehkäisyyn ja nuoren syrjäytymisprosessin katkeamiseen, meidän tulisi mielestäni pohtia sitä vakavasti", sanoi oikeusministeri.

3. Tässä alkaa kohta paatunutkin blogisti herkistyä, kun poliitikko noin nätisti vetoaa syrjäytymisen ehkäisemiseen ja puhuttelun voimaan! Mutta olisiko asia todella niin kuin ministeri ja valtakunnansyyttäjä näyttävät uskovan ja uskottelevan myös muille? Onko puhuttelulla sijaa oikeussalissa? Millainen on päättäväinen mutta toisaalta ymmärtäväinen puhuttelu? Onko kyse nuhtelusta ja moitteesta, vai opastuksesta ja ymmärtävästä kasvatuksesta? Voisiko nuori kokea puhuttelun vain jonkinlaisena lisärangaistuksena? Mahtaako puhuttelulla olla käytänössä toivottua vaikutusta? Voidaanko puhuttelulla estää nuorten syrjäytymistä?

4. Matti Nissinen kertoo verkkokolumnissaan "Rysän päältä", että kun alaikäinen jää ensi kerran kiinni huumausaineen käyttörikoksesta, hänelle voidaan järjestää syyttäjän johdolla erityinen puhuttelutilaisuus, jossa huoltajat ja myös sosiaaliviranomaisen edustaja ovat paikalla. Puhuttelun tarkoituksena on saada nuori ymmärtämään tekonsa rangaistavuus ja tietysti viime kädessä pidättäytymään huumausaineiden käytöltä jatkossa. Varsinaisena prosessuaalisena lopputuloksena näihin tilanteisiin liittyy säännönmukaisesti syyttämättä jättäminen. Näitä puhutteluja järjestettiin viime vuonna 154 kertaa. Niiden vaikutuksista ei ole tilastoja. "Uskon kyllä tavoitteisiinkin välillä päästyn", kirjoittaa Nissinen.

5. Hm, aika tyypillistä virkamiestekstiä. Uskoa ja toivoa kyllä löytyy ja riittää, mutta seurantaa ja tilastoja ei ole eikä siihen näytä olevan jatkossakaan suurempaa innostusta. Pelkällä uskollako asioiden kuvitellaan ehkä yleensäkin hoituvan?

6. Aivan ensimmäiseksi voidaan kysyä, onko tuomarilla edes toimivaltaa pitää tuomion julistamisen jälkeen puhutteluja tuomituille tai kuuluko se muutoin tuomarin rooliin ylipäätään? Toki tuollaisia puhutteluja on harrastettu iät ja ajat vuosikymmenten saatossa suomalaisessa lainkäytössä, ei niissä ole sinänsä mitään uutta. Itsekin olen tuomarina tuolaisi puhutteluja pitänyt tai ainakin yrittänyt pitää. Uutta on vain se, että puhuttelu on otettu esille näin korkealla taholla.

7. Meillä on nykyisin näitä pikkutarkkoja laillisuusvalvojia á la Mikko Puumalainen, jotka voivat hekposti omalla "herkällä otteellaan" puuttua asiaan ja pitää tuomarin puhuttelua epäasiallisena. Pitihän Puumalainen äskettäin virheenä myös sitä, että koulu puuttuu koulumatkalla tapahtuvaan oppilaiden kiusaamiseen, koska sellainen puuttuminen ei lain mukaan kuulu koulun tai opettajan toimivaltaan. Kenties laillisuusvalvojat voisivat suuressa viisaudessaan päätyä nyt siihen, että ehei, ei tuomari saa tolla tavalla kohdella justiinsa tuomittua nuorta rikollista, sehän olisi tuomitun nuhtelua ja jopa kiusaamista! Nuhteet tulevat jo tuomiossa, enempi tuomittua ei saa tuomita.


8. Käräjätuomari Kimmo Valkiala Pirkanmaan käräjäoikeudesta kertoi Poliisi-TV:ssä 23.8. -12, että vanhempiin ja paatuneisiin rikoksentekijöihin ei pystytä puhuttelulla vaikuttamaan. Mutta nuoriin Valkialan mukaan pystyy, esimerkiksi liikenneasioissa. "Meillä on paljon liikennejutuja, missä nuoret ovat ihan hölmöyttään kaahailleet. Käräjäpaikalla heidän kanssaan voi käydä oikein keskustelua siitä, että ajattelepa mitä kaikkea tässä olisi voinut sinulle sattua, vaikka nyt onneksi kävi vaan näin". Rangaistus on tuomari Valkialan mielestä vain pieni muistutus siitä, että on menetelty väärin. Se ei ole pääasia. Tosin on niinkin, että kun sadalle nuorelle puhuu, syntyy helposti illuusio, että kaikkiin pystysi vaikuttamaan. Voi olla, että pystyy vaikuttamaan vain viiteen tai kymmeneen, mutta sekin on parempi kuin ei vaikuttaisi kehenkään, sanoo Valkiala.

9. Puhuttelu voidaan pitää vain silloin, kun käräjäoikeus julistaa tuomion oikeudessa saapuvilla oleville asianosaisille ja tuomituille. Kuten olen kertonut, nykyään tuomion julistaminen on kuitenkin käynyt harvinaiseksi myös käräjäoikeudessa, vaikka lain mukaan se onkin edelleen selkeä pääsääntö; hovioikeus ei koskaan julista ratkaisuaan heti pääkäsittelyn päätyttyä. Nykyään tuomio annetaan kirjallisena käräjäoikeuden kansliassa (kansliatuomio) ja näin tehdään usein myös jutuissa, joissa syytettyinä on ollut nuoria rikoksentekijöitä eli niitä, joita Henrikssonin, Nissisen ja Valkialan mukaan pitäisi puhutella. MIten nuorta voidaan puhutella, jollei hän ole edes paikalla? Pitäsikö kirjalliseen tuomioon liittää nauhoite, joka sisältää tuomarin puhuttelun? Tuomittu nuori voisi soittaa puhuttelulevyn kavereilleen vaikkapa pubissa kaljanjuonnin lomassa.

10. Aamulehden jutussa 15.8. Matti Nissinen on intoutunut romantisoimaan ja korostamaan tuomarin roolia ja puhuttelun merkitystä.
– Tuomion julistamiseen pitää saada kasvattavia sävyjä mukaan. Nuori ei välttämättä ymmärrä, että tässä ollaan nyt viimeisellä rannalla. Nuori pitää saada ymmärtämään tekonsa merkitys, sanoo Nissinen. Hänestä oikeusviranomaiset eivät voi ulkoistaa vastuuta nuorten syrjäytymisen torjumisesta muille viranomaisille, vaan myös syyttäjien ja tuomareiden on otettava jämäkämpi vastuu. "Emme ole pelkästään häkkihoidon ja rankaisemisen varassa", sanoo Nissinen.

11. Syyttäjälaitos voi siis yrittää jo nyt lain perusteella estää uutta rikollisuutta käyttämällä puhutteluja huumausaineen käyttörikoksissa. Nuoren ensimmäinen käyttökerta on mahdollista kuitata puhuttelulla ja syyttämättä jättämisellä. Kysymyksessä on tilaisuus, johon kutsutaan poliisi, huoltaja, sosiaaliviranomaisen edustaja ja nuori itse.
– Sillä voidaan saavuttaa parhaiten pysyviä tuloksia. Se on vähän lisää työtä ja lisää vaivaa. Jos nuoren ensimmäinen huumekokeilu saadaan jäämään viimeiseksi, se on niin arvokas asia, että vaivannäkö kannattaa, Nissinen maalailee.

12. Syyttäjän puhuttelumenettely tuli mahdolliseksi vuonna 2008. Aluksi sitä käytettiin vain noin 30 kertaa vuodessa. Viime vuonna tapauksia oli jo 156, ja tänä vuonna puhuttelujen määrä näyttää Matti Nissisen mukaan nousevan kahteensataan. Alueelliset erot ovat suuria. Turun ja Porin alueella puhuttelun käyttö on tilastojen valossa yleisintä; yli 50 tapausta vuodessa. Helsingissä ja Pirkanmaalla niitä on ollut vain muutama, Lapissa ei yhtään.

13. Nissinen siis ehdottaa, että myös tuomarit voisivat oikeussalissa ottaa nykyistä paljon kasvatuksellisemman roolin. Nissisen mukaan esimerkiksi nuorisorangaistus on näivettynyt ja sitä käytetään harvoin. Nuori saatetaan passittaa ehdolliseen vankeuteen pelkällä tuomion julistamisella, ilman kunnon puhuttelua.
– Tuomiot julistetaan tietyn kaavan mukaan. Tuomari joka rupeaa pitämään käräjäsalipuhuttelua ja näin poikkeaa normaalikaavasta, ottaa melkoisen riskin, koska joku voi jopa kannella siitä, Nissinen sanoo. Nissisen mukaan missään ei ole sanottu, ettei tuomarin rooliin voisi kuulua myös kansalaiskasvatus. Puhuttelu ei ole vaihtoehto tuomiolle. Se olisi pikemminkin tuomiota täydentävä ja vahvistava elementti.  Puhuttelu veisi 5–10 minuuttia per juttu. Ei tämä ole kovin merkittävä resurssikysymys. Kyse on halusta ja siitä, millaisena tuomioistuimen rooli nähdään. Missä menee oikeudenkäynnin ja kasvatuksen raja? Onko sellaista? 

14. Näin "haastavasti" siis haastelee Matti Nissinen. Itse kyllä suhtautuisin asiaan hieman varauksellisesti, pro et contra -pohdintaa, joka Nissiseltä näyttää unohtuneen, olisi tässäkin asiassa syytä harrastaa. Toisin kuin Nissinen tokaisee, oikeudenkäynnin ja kasvatuksen ero on tai sen ainakin pitäisi olla selvä. Toki etenkin ns. kansandemokratioissa tuomareille on uskottu näkyvä rooli kansalaiskasvatuksessa. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Kiinan oikeuslaitos ja sen rikosprosesssijärjestys, jota VKSV:n edustajat ovat jo vuoskausia laukanneet paikan päällä seuraamassa, vastaavasti laajat kiinalaisdelegaatiot ovat vierailleet tiheästi Suomessa. Kiinastako Matti Nissisen puhutteluopit olisivat peräisin? Pitää muistaa, että Kiinassa myös kuolemanrangaistuksella nähdään olevan vissi "kasvatuksellinen funktio." 

15. Puhuttelu liittyisi ennen muuta tapauksiin, joissa nuori rikoksentekijä tuomitaan joko ehdolliseen vankeusrangaistukseen tai hänet jätetään laissa mainituilla perusteilla rikoksesta kokonaan rangaistukseen tuomitsematta. Minusta näissä tapauksissa olisi syytä jo tuomion perusteluissa mainita myös niistä "kasvatuksellisista" näkökohdista, joihin ko. lievä seuraamus perustuu. Toki tuomari voi tuomionluvun päätteeksi muutamalla sanalla kertoa, millaista käyttäytymistä nuorelta tuomitulta vastedes odotetaan, jottei häntä enää vastaisuudessa nähtäisi oikeudessa syytettyjen penkillä.

16. Mutta kovin laajaa tai edes Nissisen mainitsemaa 5-10 minuutin pituista puhuttelua en ryhtyisi tuomarina pitämään. En ainakaan oikeussalissa tuomaripöydän korokkeelta enkä välittömästi tuomion julistamisen/lukemisen jälkeen. Nuori henkilö on useimmiten oikeudenkäynnissä ja tuomiota julistettaessa niin pölähtynyt ja hermostunut, että hän ei luultavasti muista jälkeenpäin juuri mitään siitä "saarnasta", jonka tuomari on hänelle pitänyt. Jos puhuttelu - mieluummin keskustelutilaisuus - halutaan kuitenkin välttämättä oikeudessa pitää, niin se voisi tapahtua sopivimmin oikeussalin ulkopuolella ja tilassa, jossa olosuhteet asianmukaiselle keskustelulle ovat istuntosalia paremmat. Tuomion julistaneen tuomarin ei tarvitsisi välttämättä olla mainitussa tilaisuudessa edes saapuvilla, vaan puhuttelun/keskustelun voisi hoitaa käräjäoikeuden "nuorisotuomari", joka selostaisi, mitä tuomio tarkoittaa ja mihin se tuomittua velvoittaa. Palaverissa voisi olla mukana myös nuoren huoltaja, sosiaaliviranomaisen edustaja, rikosasian sovittelija ja/tai joku muu "uskottu mies".

17. Suomesssa ei ole erillisiä nuorisotuomioistuimia eikä käräjäoikeuksissa taida nykyään olla edes erillistä nuoriso-osastoa, joka on erikoistunut nuoria rikoksentekijöitä koskevien juttujen käsittelyyn. Matti Nissinen mukaan nuorisorangaistustakaan ei käytännössä juuri anneta, vaan koko nuorisorangaistuskäytäntö on näivettynyt. Miksi ihmeessä näin on päässyt tapahtumaan, säästösysitä vai miksi? Onko nyt jopa ministerin peräänkuuluttamalla tuomarin puhuttelulla tarkoitus korvata myös nuorisorangaistus? 

18. Miksi nuorille rikoksentekijoille lätkäistään usein monta ehdollista vankeusrangaistusta peräkkäin ja vasta joskus neljännellä tai viidennellä "kierroksella" tulee ensimmäinen ehdoton vankeusrangaistus, jolloin myös aiemmat ehdolliset rangaistukset tai ainakin osa niistä määrätään pantavaksi täytäntöön tai "yhdistetään" tuomittuun ehdottomaan rangaistukseen? Ilmeisesti kolmella ensimmäisellä kerralla ehdollisen rangaistuksen ohella pidetyt tuomarin puhutelut eivät ole vaikuttaneet millään tavalla ennalta estävästi!

19. Markku Arponen ja kumppanit vaativat, että tuomarin pitää olla riita-asioissa nimenomaan sovittelija, ei enää niinkään riidan ratkaisija. Nyt sitten vaaditaan, että tuomarin pitää olla myös puhuttaja, siis "kasvattaja". Mitähän tehtäviä tuomarin rooliin aiotaan seuraavaksi lätkäistä lisää? Minusta olisi paikallaan korostaa joskus hiukan myös tuomarin pääroolia eikä aina vain näitä sivurooleja.

20. Kuten jo keeroin, olen itse aikoinani - siis kauan sitten - pitänyt oikeudessa etenkin nuorille, joskus myös hieman vanhemmille tuomituille, lyhyitä puhutteluja lähinnä silloin, kun nuori henkilö on tuomittu ehdolliseen rangaistukseen tai jätetty syyllisenä rangaistukseen tuomitsematta. Tuomari ei voi kuitenkaan olla milloinkaan varma, onko puhutelulla toivottua vaikutusta.

21. Yhdessä jutussa vastaajana oli 16-vuotias kiltin ja kunnollisen näköinen poika - olkoon tässä vaikkapa Jerry - joka oli syyllistynyt pariin melko lievään rikokseen, muistaakseni auton käyttövarkauteen tai vastaavanlaisiin rikoksiin, josta hänet olisi voitu tuomita sakkoon tai ehdolliseen vankeuteen. Oikeudessa olivat läsnä myös Jerry isä ja sosiaaliviranomaisen edustaja. Lautamiehet, joita istui tuohon aikaan istuntosalin seinustalla  5-7 henkeä, alkoivat päätösneuvottelun aikana puhella, että poika pitäisi ehkä jättää rangaistukseen tuomitsematta, koska hän oli ensikertalainen (niin kuin olikin), kunnollisen oloinen ja koska hänen isänsä oli ammattimies ja "läpitte rehelliseksi" paikkakunnalla tunnettu yrittäjä, niin, ja "poijan äiteelläkin oli ihan hyvä työpaikka". Kun Jerry, hänen isänsä ja ko. sosiaali-ihminenkin vakuuttivat, ettei Jerry ei enää tämän jälkeen "varmasti" syyllisty rikoksiin, niin oikeus päätti, että Jerry jätettään tuomitsematta rangaistukseen. Pidin tuomionluvun jälkeen puhuttelun, jossa totesin ne asiat, joita tuollaisessa tapauksessa normaalisti kerrotaan, eli muistutin mm. siitä, että kaverin oli syytä jatkossa elää kunnollisesti ja olla sortumatta rikoksen poluille, koska seuraavalla kerralla hän ei enää pääsisi yhtä vähällä kuin nyt jne.

22. Tuomiolla ja puhuttelulla ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta. Jerrystä nimittäin tuli moneksi vuodeksi lähestulkoon oikeuden vakiasiakas, joka oli syytteessä milloin mistäkin rötöksestä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä Jerryn ympärille kerääntyi jengiä, jonka jäsenistä monet, myös Jerryn pikkuveli, tulivat oikeudelle tutuiksi ja syyllistyivät vuosien mittaan vielä paljon vakavampiin rikoksiin kuin Jerry ensimmäisellä kerralla.

23. Olinko minä tuomarina siis epäonnistunut "kasvattajana"? Miten minun olisi pitänyt Jerrylle puhua, jotta hänet olisi saatu pidetyksi kaidalla tiellä? Olisiko minun pitänyt hyppiä tasajalkaa ja samalla mylviä uhkauksia, heristellä nyrkkiä tai poliiislta varten vasten lainattuja käsirautoja jne? Vai maanitella ja esittää hurskaita toivomuksia ja sanoa, että "kyllä me kaikki uskomme, että sinä, poikaseni, otat tästä nyt opiksesi, sillä ethän sinä ole mikään paha poika, ehtän"?

24. Kun ministeri sekä ylin, pisin ja korkein syyttäjä ovat nyt ottaneet näin näkyvästi kantaa asiaan, niin voimme jäädä odottamaan, että asiasta tullaan puhumaan paljon myös jatkossa. Puhuttelusta ja tuomarin ja syyttäjän muustakin "kasvatuksesta" järjestetään varmaankin  seminaareja ja koulutustilaisuuksia, asia otetaan toistuvasti esille eduskunnan kyselytunneilla ja tasavallan presidentin järjestämissä presidenttifoorumeissa, Lakimies-lehden teemanumero omistetaan tuomarin kasvatukselliselle roolille, asiaa pohditaan Suomen Akatemian rahoittamissa väitöstutkimuksissa ja tieteellisissä artikkeleissa, Kiinan ja Suomen välinen oikeusyhteistyö ja virkamiesvaihto vilkastuvat entisestään, Nissinen menee Kiinaan ja Nissinen tulee Kiinasta jne.

25. Tuon edellä kertomanani omakohtaisen tapauksen jälkeen aloin itse kyllä suhtautua tuomitun puhutteluihin skeptisesti. Jos jotakin sanoin, sen jälkeen kun olin julistanut langettavan tuomion, niin muotoilin sen yleensä ytimekkäästi raamatulliseen tyyliin: Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee!



19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ministeri, valtakunnan syyttäjä ja nämä pelle-tuomarit ovat nyt kyllä täysin hakoteillä. Kasvatusvastuu on vanhemmilla tai jos heitä ole, sosiaaliviranomaisilla. Myös koulu on kasvattajan roolissa. Kun nuori tekee rikoksen ja joutuu oikeuteen, niin silloin rikos on tapahtunut ja rikoksesta kuuluu saada rangaistus. Rikoksen uhria ei auta tippaakaan rahallisesti tai muuten, että rikollinen saa tuomion sijaan puhuttelun. Onhan tämä nyt aivan naurettavaa, että tuomioistuimista yritetään tehdä sosiaalilaitoksia. Rikos on rikos ja siitä kuuluu saada rangaistus.

Anonyymi kirjoitti...

Rangaistukset tehoavat vain jos takia menettää jotain. Suomessakin alkaa olla ihmisiä, joilla ei ole mitääm menetettävää. Vankila saattaa olla lottovoitto sen hetkisessä elämäntilanteessa. Kuolemanrangaistus? No miksi sitten Jenkeissä on eniten ihmisiä vankiloissa, teloituksia ja kuolemaantuomittuja. Pelotevaikutus toimii?

Anonyymi kirjoitti...

Jos rikokseen syylliseksi oikeudessa todettu jätetään rangaistukseen tuomitsematta, tuomiosta ei kaiketi tule merkintää rikosrekisteriin tai muihinkaan rekistereihin.

On kerrottu, että Ylisen hoitolaitoksessa v. 2007 potilaan murhaan syyllistynyt naishoitaja olisi jätetty aikaisemmin käräjäoikeudessa rangaistukseen tuomitsematta aika merkittävästä varkausrikoksesta (anastetun omaisuuden arvoksi on mainittu lähes 40 000 euroa), koska hän osoitti oikeudenkäynnissä "syvää katumusta". Nainen selvisi siis tuomarin puhuttelulla!

Koska varkaustuomiosta ei tullut merkintää rekisteriin, eikä hoitolaitoksella ollut muutakaan syytä tarkistaa naisen taustoja, hän pääsi myöhemmin töihin Ylisen hoitolaitokseen, missä hän syyllistyi hoidettavan potilaan murhaan, josta hänet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.





Anonyymi kirjoitti...

Tyypillistä VKSV:n kvasiyhteiskunnallista maailmanparannuspelleilyä tämäkin Nissisen arvokeskustelun jalkauttamisen tuloksena syntynyt aloite tai onko peräti "visio" tai muu VKSV:n käyttämän konsultin hieno juttu...

Ensinnäkin: Missä tuomari nykyään rikosasioissa ketäkin "puhuttelisi"? Ei kai kesken prosessin, jos haluaa jääviysepäilyiltä välttyä. Siellähän on vasta syyttömyysolettaman mukaisista ihmisoikeuksista täysimääräisesti "nauttiva "syylliseksi epäilty". Eihän häntä voi tällä tavoin "puhutella". Tuomioita ei taas kovinkaan paljoa nykyään "julisteta" vaan aika krouvit talousrikollisetkin, väkivaltarikollisetkin jne. hakevat ne paperilla asianajajatoimiston lähetin välityksellä käräjäoikeuden kansliasta. Se siitä puhuttelusta.

Maan suurimman raastuvanoikeuden nuoriso-osastolla vielä 70 luvun lopulla raatimiespuheenjohtaja joskus "puhutteli". Suurin vaikuttavuus oli silloin kun nulikat kesken prosessin tekivät lisää rikoksia ja "raporteille" ei tullut loppua. Silloin (esitutkintalakia ei ollut edes säädetty vielä) puheenjohtaja saattoi varoittaa, että "yksikin uusi raportti vielä lykkäysaikana, niin, kaikki vangitaan". Tulos: rikoskierre - sillä kertaa - loppui siihen. Nythän tämäkään ei ole enää mahdollista, kun on esitutkinnastakin säädetty jonkilnlainen laki...

1960 luvulla vielä poliisitkin "puhuttelivat", joskus vaikuttavastikin. Anonyymi törttöili vappuna "koko rahalla" julkisissa huveissa saaden kahdet sakot kerralla ja yön putkaa (alkoholin hallussapito alaikäisenä julkisessa huvitilaisuudessa, julkisen huvitilaisuuden häiritseminen). Aamulla sakkolaput luovuttanut puolituttu veteraanipoliisi katsoi silmiin ja kysyi: "Oletko miettinyt, mitä meinaat elämälläs tehdä". Tarkoitti varmaan, että tännekö meinaat jäädä koulusi jälkeen kylille notkumaan ja dokailemaan... Se oli minulle kuin seppä Högmanin sanat Paavo Ruotsalaiselle.

Nuorisoa hyvin tuntevana otaksun, että nyt 2010 -luvulla tuon ylläkerrotun vastaanotto lukiolaisnuoressakin olisi "Kyttä vielä aamulla vittuili" tai "vastaavat tiedot".

Elikkä siis: VKSV:n virkamieseliitti on tässäkin yhteiskuntaanalyysissään ja toimenpideesityksissään lapsettomien marttapiiriläistätien tasolla. Hyvät ovat aikeet, mutta jutut eivät tästä maailmasta. Kun sanokaamme vaikkapa hammaslääketieteen professorin näsäviisas nulikka on syytettynä käräjäoikeuden nuoriso-osastolla, ollaan sen kundin kohdalla jo aika pitkällä. Tulee vain näin veteraanina mieleen: olisiko ollut mahdollista että sen pojan ISÄ olisi pojan ollessa LAPSI voinut hiukka hellittää rahanhimoista duuniaan yksityisellä lääkäriasemalla ja joskus JUTELLA sen OMAN LAPSENSA kanssa. Katsoa SILMIIN, JUTELLA ja tehdä jotain ilmaista YHDESSÄ.

Oikeuasti tutkimusten mukaan nuoret muistavat lapsuutensa onnellisimpina asioina hetket, kun tehtiin isän tai äidin kanssa jotain pientä ja ilmaista yhdessä (pyöräreki landella, faija KATSOI kun mä opettelin uimaan...)

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Joku edellä jo mainitsi Ylisen kuntouslaitoksessa tapahtuneen ns. insuliinimurhan 2007 ja murhasta tuomitun nuoren naishoitajan rikostaustasta. Tuohon aikaan vanhusten hoitajiksi pestattavien mahdollisia rikostaustoja ei vielä kuitenkaan selvitetty.

Mutta miksi kyseinen naishoitaja jätettiin aiemmin tuomitsematta mihinkään rangaistukseen suunnitelmallisten varkausten sarjasta, jossa anastetun omaisuuden arvo kohosi yhteensä 40 000 euroon; normaalisti tällaisesta rikoksesta olisi tullut ilman muuta ehdollinen vankeusrangaistus, myös ensikertalaiselle.

Käräjäoikeus perusteli tuomitsematta jättämistään sillä, että sakkorangaistus olisi ollut kohtuuton siksi, että nainen (käytännössä ilmeisesti hänen miehensä tai vanhempansa) oli korvannut varastamiensa omaisuuden arvon niiden omistajille; outo perustelu, sillä sen mukaan rikoshyödyn saisi vähentää tuomituista sakoista.

Toisena perusteena käräjäoikeus mainitsi, että vankeusrangaistus ja rikosrekisterimerkintä voisi haitata naisen työnsaantia. Mutta kuten sanottu, hoitolaitoksissa, lasten hoitolaitoksia lukuun ottamatta, ei tuohon aikaan tarkistettu työpaikkaa hakevien rikostaustoja, eikä rikosrekisteritietoja muutenkaan levitellä ulkopuolisille.

Kolmantena perusteena ja ikään kuin sokerina pohjalla oikeus perusteli yllättävää tuomiotaan sillä, ettei oikeus ollut koskaan aiemmin nähnyt "niin aitoa ja kovaa katumusta".

Käräjäoikeus päästi varkauksista syytetyn kauniin nuoren naisvastaajan siis pelkällä puhuttelulla. Mutta kuten tiedämme, puhuttelu ei auttanut, vaan nainen syyllistyi kohta kammottaviin henkirikoksiin. Tuskinpa sakkotuomio tai ehdollinen rangaistuskaan olisi estänyt naista tekemästä ko. rikoksia - tai mistäpä sen tietää!

Tuomareilla pitäisi kyllä olla sen verran psykologista silmää ja vastuuntuntoa, että rikoksesta, josta normaalisti tuomitaan vankeutta, ei jätetä tuomitsematta vain sen vuoksi, että vastaaja näyttelee oikeudessa katuvaa tai muilla yhtä kestämättömillä perusteilla!

Ko. naiselle tehtiin murhaoikeudenkäynnin yhteydessä mielentilatutkimus, jonka mukaan hänellä oli narsistisia persoonallisuushäiriöitä ja hän pyrkii valehtelemaan, saadakseen tahtonsa läpi. Tutkimuksen mukaan naisessa ilmeni lipevyyttä ja huijattavuutta ja hänen omantunnonarvonsa oli ylikorostunut. Hänen piirteisiinsä kuului katumuksen puute ja tunteettomuus.

Se siitä "aidosta ja kovasta katumuksesta", jollaista käräjäoikeus ei ollut koskaan aiemmin oikeudessa nähnyt! Oikeutta siis vedettiin pahemman kerran retkuun. Olisi mielenkiintoista tietää, miten käräjäoikeuden puheenjohtaja puhutteli tätä "aitoa katujaa".

Anonyymi kirjoitti...

Keskustelupalstoilla esiintyvien tietojen mukaan tuomari, joka jätti myöhemmin Ylisten hoitolaitoksessa henkirikokseen syyllistyneen nuoren naisen tuomitsematta varkausrikoksista rangaistukseen, on käräjätuomari Kimmo Valkiala. Nyt tämä Valkiala esiintyy julkisuudessa eli Poliisi-TV:ssä ja lehtien palstoilla ko. asian eräänlaisena mannekiinina markkinoiden puhuttelun merkitystä ja kehottaen tuomareita pitämään puhutteluja ja ottamaan oikeudessa entistä enemmän kasvattajan roolia. Ehkäpä Valkiala uskoo edelleen - karmaisevista kokemuksista huolimatta - että puhuttelu voi monissa tapauksissa korvata koko rangaistuksen.

Kalle kirjoitti...

Väitän, että pelkkä riittävän arvovaltaisen tahon puhuttelu nopeasti rikoksen tapahduttua olisi yhteiskunnan kannalta tehokkaampi rangaistuis kuin vaikkapa ehdonalainen vankeus (ensikertalaisen tapauksessa, paatuneet rikolliset ihan eri asia). Ongelma p.o. mallissa on se, että aikaväli rikoksesta tuomarin puhutteluun on vähintäänkin viikkoja ellei kuukausia - tämä ei enää kauheasti auta.

Yhdysvalloissa välitöntä puuttumista on kokeiltu rangaistukseen sisältyvien säännöllisten huumetestien osalta. Honolululaisessa tuomioistuimessa otettiin käyttöön malli, missä huumetesti tehtiin pikatestinä, ja testissä kiinni jäänyt pistettiin saman tien kahdeksi päiväksi vankilaan ja tämän jälkeen tuomioistuimen käsittelyyn, seurauksena yleensä muutama viikko vankilassa. Aikaisempi malli oli se, että testistä kiinni jäänyt joutui oikeuden eteen joskus jos silloinkaan, täysin riippuen ehdonalaisvalvojan aktiivisuudesta, ja mikäli joutui joutui istumaan koko jäljellä ollutta rangaistusta. Uudella mallilla huumausaineiden käyttö romahti hyvin nopeasti, vaikka rangaistusta kiinni jäämisestä lievennettiin.

Avainsanat ovat tarkkuus ja rangaistuksen välittömyys, ei rangaistuksen määrä.

Linkki artikkeliin

Anonyymi kirjoitti...

Idols-tuomari Nikula jyrähtää: En joutunut puhutteluun!
http://www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/idols/uutiset_finaalit?1515070

Anonyymi kirjoitti...

En ollut salissa, mutta paikalla olleet kertoivat tuoreeltaan seuraavanlaisesta laamannin (nyt jo eläkkeellä) puhuttelusta kahdelle naiselle (hän käytti murretta, mutta käännän kirjakielelle):

"Jos te huorat vielä kerran tulette silmieni eteen, minä laitan teidät linnaan."

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tietyt lievemmän laatuiset rikokset, käytännössä kuitenkin lähes kaikki tavallisimmat rikokset (esim. pahoinpitely, varkaus ja kavallus, törkeä rattijuopumus jne.) voidaan nykyisin käsitellä käräjäoikeuden kansliassa kirjallisessa menttelyssä, jos syytetty on tunnustanut teon. Mutta tämä ei koske asiaa, jossa vastaaja on teon tehdessään ollut alle 18-vuotias, eli nuoren henkilön tekemät rikokset on vietävä aina käräjäoikeuden suulliseen pääkäsittelyynn. Tätä on lakiesityksessä perusteltu sillä, että nuoren vastaajan henkilökohtaisella läsnäololla pääkäsitelysssä voi olla kasvatuksellista, uusista rikoksista pidättäytymistä edistävää vaikutusta. Prosessin kasvatuksellista "tehoa" voidaan lisätä tuomarin puhuttelulla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuota anonyymin kertomaa "huorittelua" oikeussalissa en kyllä usko, mutta jos se pitää paikkansa, niin silloin kyllä laamanni - tai laamanne - syyllistyi kunnianloukkaukseen.

Erässä tapauksessa oikeuskansleri antoi pyyhkeitä - mutta tietenkin vain hieman (!) - tuomarille, joka oli oikeudenkäynnin aikana, ei siis puhuttelussa, käyttänyt vastaajasta nimitystä "konna". Ks. OKa päätös asioissa 33/31/06 ja 12/31/07; tapausta on selostettu kirjasssa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) s. 139 alav. 35. Oikeuskansleri Jonkan mukaan tuomari oli käyttänyt "epäasiallista" ja virkamieslain 14.2 §:n vastaista kieltä, mutta tuomari ei kuitenkaan ollut syyllistynyt menettelyllään rikokseen.

Anonyymi kirjoitti...

Alle 18-vuotiaiden ensikertalais-huumekäyttörikoksissa voitaisiin ottaa käyttöön ehdollinen syyttämättä/rankaisematta jättäminen.Puolen vuoden päästä olisi oikeusviranomaiselle toimitettava laboratoriotutkimuksiin perustuva lääkärintoditus huumeiden käyttämättömyydestä. Asia olisi sillä selvä, eikä rikosrekisteriin tulisi merkintää. Jos systeemi tuottaisi tuloksia, voitaisiin ikärajaa nostaa 18 vuodesta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ote VKSV:n ohjeesta 2006:1: Seuraamuksen määrääminen huumausaineen käyttörikoksesta:

-Esitettyjen lähtökohtien ja lakivaliokunnan lausumien perusteella huumausaineen käyttörikoksesta ensimmäisen kerran kiinni jääneelle alle 18-vuotiaalle on säännönmukaisesti järjestettävä puhuttelutilaisuus huumausaineen laadusta riippumatta. Jos nuori on syyllistynyt huumausainerikokseksi otsikoitavaan tekoon tai käyttörikoksen lisäksi muihin rikoksiin, puhuttelu on yleensä tarkoituksenmukaista järjestää vain siinä tapauksessa, että syyttäjä pitää toimenpiteistä luopumista ja huomautuksen antamista mahdollisena kaikista rikoksista. ROL 1:7:n nuoruusperuste antaa tähän sinänsä laajat mahdollisuudet.

Puhuttelutilanteen olisi oltava mahdollisimman vakuuttava ja siinä olisi kyettävä mahdollisimman monipuolisesti selvittämään teon rikollinen luonne ja moitittavuus, nuoren elämäntilannetta muutoinkin ja sopivia toimenpiteitä. Sen vuoksi tilaisuudessa tulee olla samanaikaisesti paikalla syyttäjä, poliisi, sosiaaliviranomaisten edustaja ja nuoren huoltaja(t). Näin tarjotaan mahdollisuus yhtäältä selkeään moitteeseen ja toisaalta sosiaalihuollon toimenpiteille ja lähikontrollille.

Puhuttelutilaisuus tähtää seuraamusluonteiseen syyttämättä jättämiseen ja suullisen huomautuksen antamiseen. Jos nuori ei saavu tilaisuuteen tai siinä ilmenee muutoin, ettei toimenpiteistä luopuminen ole tarkoituksenmukainen ratkaisu, myös rangaistusvaatimuksen antaminen tai syytteen nostaminen on mahdollista.

Jos nuori puhuttelun jälkeen syyllistyy uudelleen huumausaineen käyttöön, mainitunlaista puhuttelua ei yleensä ole tarkoituksenmukaista järjestää uudelleen.

Anonyymi kirjoitti...

Käsittääkseni OKa päätöksessä 33/31/06 oli juuri kyse puhuttelusta tuomion julistamisen jälkeen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sana "puhuttelu" on jo käsitteenä hieman epämääräinen. Itse asiassa tuomari "puhuttelee" asianosaista myös silloin, kun hän esimerkiksi tiedustelee tämän mielipidettä tai käsitystä jostakin asiasta, informoi asianosaisia jne. "Puhutteluun" ei siis välttämättä liity moittimis- tai nuhtelutarkoitusta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Armeijassa puhuttelukin on selvää kauraa, kas näin se menee:

-Herra yliluutnantti, saako puhutella!
-Olkaa hyvä!
-Herra yliluutnantti,saanko puhutella herra vääpeliä?
-Olkaa hyvä!.
-Herra vääpeli,saanko puhutella herra kersanttia?
- No, mikäs siinä, olkeepa hyvä vuan!
- Herra kersantti, tykkimies Nissinen, Nissinen Matti, saanko luvan...
- Ette helvetissä saa! Ettekö te osaa puhutella, tykkimies! MInä teidät opetan! Asento, lepo, asento! Maahan, ylös, maahan...ryömikää... ylös..asento! Tahdissa mars...seis...taakse pstu!

Anonyymi kirjoitti...

Erässä tapauksessa oikeuskansleri antoi pyyhkeitä - mutta tietenkin vain hieman (!) - tuomarille, joka oli oikeudenkäynnin aikana, ei siis puhuttelussa, käyttänyt vastaajasta nimitystä "konna". ; Selvisi tämä tuomari tästä(kin) pelkällä päänsilityksellä vaikka rangaistuksen olisi ansainnut!

Anonyymi kirjoitti...

Tiettävästi tuo blogistin edellä mainitsema tuomari kuuluu vapaamuurareihin. Olisiko tässä kenties jokin selitys ko. naissyytetyn hyväksi koituneeseen, varmaankin tuomarin puhuttelulla höystettyyn "ymmärtäväiseen" varkaustuomioonsa, jonka lievyyttä eli tuomitsematta jättämistä aikanaan kovasti ihmeteltiin?

Anonyymi kirjoitti...

Toisella tapaa puhuttelusta voidaan kertoa seuraava esimerkki. Jämsän kihlakunnantuomari, sittemmin laamannina eläkkeelle jäänyt tuomari tuomitsi 1980 luvun alussa kahdelle poikaselle ehdollista sakkoa yhden rikosrekisterisivun verran ja kävi heidän kanssaan tutustumassa vankilaan. Maija saatiin matkustusvälineeksi kuljettajineen nimismieheltä. Käynnin puhutteleva vaikutus ei tehonnut ja kahta vuotta myöhemmin poikasille tuomittiin, tosin vasta hovioikeudessa, ehdotonta vankeutta.

Puhutteluja on pidetty tätä ennen ja tämän jälkeen. Tehokkaimpia puhutteluja nuorille ja vähän vanhemmille ovat olleet ne, joissa on vastaajalle sanottu, että nyt on käsitelty rangaistavaksi säädettyä tekoa vaan ei tekijää. Ja että ko. tekijänä olleella ihmisellä on vähintäänkin samat mahdollisuudet kuin muillakin, kunhan tämä asia, tuomittu sakko, tuomittu ehdollinen ja jopa ehdotonkin, on suoritettu.