torstai 25. kesäkuuta 2015

954. Tapanilan raiskaustapaus

1. Helsingin käräjäoikeus antoi toissa päivänä tuomion ns. Tapanilan raiskausjutussa. Siinä viittä somalinuorukaista syytettiin Tapanilan juna-asemalla viime maaliskuussa tapahtuneesta törkeästä raiskauksesta. Syyttäjä jutussa toiminut kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski oli vaatinut jutussa syytetyille neljän vuoden vankeusrangaistusta törkeästä raiskauksesta. 

2. Raiskauksen rangaistusasteikko on laissa vankeutta yhdestä vuodesta kuuteen vuoteen, törkeän raiskauksen kahdesta kymmeneen vuoteen. Ehdolliseksi voidaan määrätä enintään kahden vuoden vankeusrangaistus, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

3. Tapanilan tapauksessa käräjäoikeus hylkäsi kahden syytetyn osalta syytteen kokonaan. Oikeus tuomitsi kolme syytettyä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin täysi-ikäisen naisen raiskauksesta, jota oikeus ei pitänyt törkeänä. Yksi tekijöistä, joka oli täyttänyt tekohetkellä 18-vuotta, tuomittiin raiskauksesta 1 v 4 kk ehdolliseen vankeuteen. Kaksi alle 18-vuotiasta syytettyä tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä raiskauksesta vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

4. Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet suorastaan "riehaantuivat" tuomiosta. Kaksi iltapäivälehteä (IL ja I-S) ja niiden haastattelemat emeritaprofessori Terttu Utriainen ja syyttäjä Velitski tuntuivat suorastaan "polttavan päreensä" lievänä pitämänsä tuomion johdosta. Utriaisen reaktio ei ollut yllättävä, sillä hän on "paasannut " viimeiset 15-20 vuotta lähes kaikista iltapäivälehdissä uutisoiduista raiskaustuomioista. Median toinen "pysyvä" (tai päivystävä) asiantuntija eli professori Matti Tolvanen sen sijaan tyytyi tällä kertaa toteamaan rauhallisesti, ettei tuomio ollut ainakaan ankara.

5. Raiskaustuomioiden pävittely ja lieväksi moittiminen ei ole Suomessa mitään uutta, vaan siitä on tullut eräänlainen maan tapa. Joka vuosi, lähes kerran kuukaudessa, lehdet  ja tv-kanavat päivittelevät lieviä raiskaustuomioita ja tässä touhussa ne saavat suoraa tulitukea näiltä utriaisilta ja heidän hengenheimolaisiltaan. Media tuntuu potevan uutispulaa kesällä ja varsinkin sen jälkeen, kun juhannuksena sattuneet puukotukset, hukkumiset ja motoristien hurjastelut on saatu lehdissä käsiteltyä. 

6. Emerita Utriainen purki Iltalehdessä tuohtumustaan väittämällä mm. että tuomio on "uhria loukkaava" eikä hän "sulata tuomiota". Utriainen ei pitänyt myöskään uhrille henkisestä kärsimyksestä  tuomittua 5 000 euron korvausta juuri minään "eihän se paljon ole". Todellisuudessa mainittu summa ylittää selvästi vastaavanlaisista tapauksissa käytännössä tuomitut korvaukset. Utriaisen hämmästeli käräjäoikeuden perusteluja, joiden mukaan raiskaus ei ollut nöyryyttävä. "Kyllähän jokainen nyt ajattelee, että tällainen on nöyryttävää", hän puuskahti. Utriaisen mukaan syytettyjen teko oli törkeä raiskaus, ja joka tapauksessa lievä ehdollinen tuomio teosta oli virhe. Utriainen toi - jälleen kerran - esiin vastenmielisyytensä ehdollista vankeusrangaistusta kohtaan, mutta hän on vaatinut jo kauan,  että raiskauksesta tulisi yleensä aina tuomita aina ehdotonta vankeutta. Utriainen unohtaa, että tuomioistuimet määräävät tavallisista raiskausrikoksista noin 50 prosentissa tapauksista ehdollisen rangaistuksen. 

7. Utriainen näyttää perustaneen lausuntonsa lehden toimittajan hänelle kertomiin tietoihnin; hän ei ollut siis itse perehtynyt tuomion perusteluihin. Olisi kannattanut, sillä tapauksessa ei ole todellisuudessa ollut mikään "joukkoraiskaus", kuten tiedotusvälineissä on kolmen kuukauden ajan toitotettu. Uhti ei liioin ollut alaikäinen, vaan yli 20-vuotias nainen. Tapauksessa ei ollut kyse sukupuoliyhteydestä ja siihen pakottamisesta sanan tavallisessa merkityksessä, naisen sukupuolielimeen kohdistuvasta seksuaalisesta tunkeutumisesta kylläkin. Myös tällaista tekoa pidetään raiskausrikoksen tunnusmerkistössä mainittuna sukupuoliyhteytenä (RL 20:10). 

8. Kuten Jarkko Sipilä eilen kirjoitti, poliisin olisi tullut oikaista mediassa heti tapahtuman jälkeen olleet tiedot, joiden mukaan kyseessä olisi ollut joukkoraiskaus. Oikaisu olisi ollut syytä tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun tapausta koskeva nettikeskustelu yltyi. Tätä poliisi ei kuitenkaan tehnyt, vaan tiedotti tapauksesta 10.3.2015 lakonisesti näin: "Junassa ahdistellut poikajoukko seurasi naista ja jatkoi ahdisteluaan. Tilanne eteni siihen, että poliisi tutkii tapausta nyt törkeänä raiskauksena". 

9. Syytetyt olivat 9.3. matkustaneet asianomistajan kanssa samassa junassa. Nainen ja poikien seurue jäivät poisTapanilan asemalla, minkä jälkeen pojat lähtivät seuraamaan naista. Käräjäoikeuden mukaan pojat seurasivat naista "jonkinlainen kiusoittelu mielessään". Seurattuaan naista hetken kaksi pojista löi naista pakaroille, minkä jälkeen kolme muuta poikaa esti naisen poistumisen paikalta. Yksi syytetyistä esti naista huutamasta pitämällä kättä tämän suun edessä. Samanaikaisesti yksi pojista työnsi kätensä naisen housunkauluksen sisäpuolelle ja sormensa asianomistajan emättimeen. Toinen poika puolestaan työnsi kätensä takautta naisen housujen sisälle ja sormensa tämän peräaukkoon. Nainen sai riuhtaistua itseään irti ja otettua käden pois suultaan, jolloin hän kykeni huutamaan ja raapimaan yhtä vastaajaa. Tällöin pojat olivat luopuneet teostaan ja poistuneet paikalta. 

10. Syytettyjen teko on toki ollut uhrin kannalta nöyryyttävä - raiskaus on sitä aina - mutta esimerkiksi Terttu Utriaiselta on ilmeisesti jäänyt huomamatta, että törkeään raiskaukseen ei riitä, että teko on nöyryyttävä, vaan lain (RL 20:2) mukaan vaaditaan, että sukupuoliyhteys toteutetaan erityisen nöyryyttävällä tavalla. Se, että raiskausteon tekevät useat henkilöt yhdessä, ei automaattisesti tee rikoksesta rikoslain mukaan törkeää, vaan raiskauksen tulee olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. 

11. Näyttää siltä, että poikkajoukko on lähtenyt seuraamaan naista ja estänyt tämän etenemisen asemalla todella lähinnä kiusoittelumielessä eikä heidän ikään kuin "sormeiluasteelle" jäänyttä tekoaan voida kokonaisuutena arvioiden pitää sillä tavalla erityisen nöyryyttävänä tai julmana kuin rikoslaki törkeältä raiskaukselta edellyttää. Tähän nähden ei vain emerita Utriaisen, vaan myös syyttäjä Eija Velitskin puuskahdus tänään Iltalehdessä ja Yle Uutisissa siitä, että kyseessä oli "aivan selvästi törkeä raiskaus", on liioitetu. Syyttäjä voi toki valittaa tuomiota ja vaatia rikosnimikkeen muuttamista sekä rangaistusten koventamista, mutta tuomioistuimen ratkaisun julkinen "kummastelu" ja moittiminen mediassa ei ole syyttäjän asemaa ajatellen sopivaa.

12. Toisin kuin Terttu Utriainen antaa ymmärtää, käräjäoikeus on perustellut, paitsi syyksilukemistaan, myös rangaistuslajin valintaa ja rangaistuksen mittaamista hyvin ja seikkaperäisemmin kuin käräjäoikeudet yleensä tekevät.

13. Iltalehti on julkaissut listan muodossa kohdat, joissa käräjäoikeus on perustellut syyksilukemista ja vankeusrangaistusten tuomitsemista ehdollisena:


- Uhria ei ole riisuttu sekä tekotapa muutenkin. Kun nämä tekotavat otetaan huomioon, ei voida pitää erityisen nöyryyttävänä seikkana, että kaikki tekijät ovat olleet vähintäänkin uhrin lähettyvillä ja katselleet tekoa.
- Tunkeutuminen on tapahtunut sekä emättimeen että peräaukkoon, mikä on loukannut uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta enemmän kuin vain toinen tunkeutuminen olisi tehnyt. Toisaalta sormin tunkeutumista ei ole pidettävä yhtä moitittavana kuin sukuelimellä tunkeutuminen olisi.
- Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on kestänyt hyvin lyhyen aikaa.
- Väkivaltaa ei kiinnipitotilanteessa ole käytetty muutoin kuin kiinnipitämiseen, eikä käytetty väkivalta puolla teon katsomista törkeäksi.
- Teko ei ollut suunnitelmallinen.
- Alle 18-vuotiaiden osalta ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitseminen edellyttäisi painavia syitä. Tällaisia painavia syitä ei asiassa ole.
- Yksi tekijöistä oli täyttänyt 18 vuotta. Myös hänen osaltaan oikeus katsoi, että nuoruuden ymmärrättömyys on osaltaan vaikuttanut tapahtumankulkuun.
- Tekijöitä ei aiemmin ole rangaistu rikoksista, joten vankeusrangaistukset voidaan tuomita ehdollisina.



- Epäillyistä kirjoitettiin lehdistössä ja he saivat laajasti huomiota. Tekotapa ei ole ollut julkisuudessa tiedossa, mutta asiasta käytiin keskustelua epäillyn rikosnimikkeen sekä tekijöitä koskevien tietojen pohjalta. Käräjäoikeuden mukaan se, että teosta ei ollut julkisuudessa tarkempaa tietoa, on luonut yleisölle väärää mielikuvaa epäillyn rikoksen tekotavasta.
- Epäiltyjä on uhkailtu, yksi on joutunut käymään koulua turvallisuussyistä etäopiskeluna ja yksi ei ole uskaltanut liikkua juurikaan kotiinsa ulkopuolella. Oikeus katsoi, että tekijöille on uhkailujen muodossa aiheutunut rikoslaissa mainittu "muu seuraamus", joka otettiin rangaistusta mitattaessa huomioon.
14. Käräjäoikeuden rikosnimikkeestä ja tuomitsemasta rangaistuksesta voidaan toki esittää erilaisia käsityksiä. Itse olen sitä mieltä, että käräjäoikeuden ratkaisu, jonka mukaan teko ei ole törkeä, vaan tavallinen raiskaus, on perusteltu. Vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdottomana ei ole minusta perusteita. Syyttäjän näkemys, jonka mukaan tekjät olisi tullut tuomita peräti neljäksi vuodeksi vankeuteen, on yllättävä; noin ankara rangaistus olisi kyseistä teosta tietenkin täysin kohtuuttoman ankara seuraamus.  

15. Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajaksi valittu kansanedustaja Kari Tolvanen (kok) on suhtautunut tänään vähättelevästi ehdolliseen rangaistukseen. Hän perustaa näkemyksensä yksinomaan siihen, että "monille nuorelle ehdollinen ei ole yhtään mitään". Lakivaliokunnan puheenjohtajan kannattaisi tutustua hieman paremmin  niihin näkökohtiin, joille ehdollinen rangaistus perustuu - se on ollut käytössä jo kymmeniä vuosia - eikä laukoa mielipiteitään ainoastaan sillä perustella, mitä "jotkut konnat" ovat maininneet. Ehdollinen rangaistus on vankeusrangaistus, joka merkitään rikosrekisteriin, se voidaan määrätä pantavaksi uuden rikoksen johdosta täytäntöön ja siihen liittyy muitakin vaikutuksia. Tilastotietojen mukaan n. 80 prosenttia ehdollisen rangaistuksen saaneista henkilöistä ei jatka rikollista uraansa. 

16. Uusi oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps) on myös halunnut - kuinkas muuten - kantaa oman vähäisen kortensa yhteiseen kekoon. Hän on nimittäin päättänyt tänään käynnistää oikeusministeriössä selvityksen, vastaavatko rangaistukset yleistä oikeustajua. Oikeusministerin aloite tuntuu hieman oudolta, mutta on toki mielenkiintoista nähdä, miten oikeusministeriö aikoo selvittää ja mitata yleistä oikeustajua ja miten ko. selvitys tulee vaikuttamaan eri rikoksista säädettäviin ja tuomittaviin rangaistuksiin. 

17. Oikeusministerin kaavailema selvitystyö ei onnistu, koska yleisen oikeustajun selvittäminen luotettavalla tavalla on mahdoton tehtävä. Selvityksen tuloksena, jos sellaista yritettäisiin, saataisiin vain joukko ristiriitaisia mielipiteitä. Ehkä joku oikeusministeriössä voi kertoa Lindströmille, että rangaistusten oikeudenmukaisuuden ja oikeustajun vastaavuuden selvittäminen ja "varmistaminen" kuuluu joka päivä riippumattomille tuomioistuimille, jonka antamiin ratkaisuihin oikeusministerin ei ole syytä työntää lusikkaansa. Oikeusministeri Johannes Koskinen on tästä varoittava esimerkki 2000-luvun alussa, mutta hän sai konkreettisiin tuomioihin puututtuaan moitteet oikeuskanslerilta, jolle kantelin Koskisen sangen epätavallisesta menettelystä.

18. Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa ei puhuta mitään yleisestä oikeustajusta, vaan siinä luvataan vain varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Rikoslaissa on tosin jo kauan ollut ko. rangaistuksen mittaamista ohjaava säännös.  Hallitusohjelmassa mainittu "varmistaminen" on hieman varomaton ilmaisu, sillä se ei voi tarkoittaa sitä, että oikeusministeriö tai -ministeri ryhtyisi ukaaseillaan tai päiväkäskyillään määräilemään tuomioistuimia, millaisia rangaistuksia esimerkiksi raiskauksista tai rikoksista yleensä tulisi tuomita "yleisen oikeustajun nimissä".

19. Juttupulaa kärsivät lehdet ovat vielä tänäänkin Tapanilan raiskausjutun innoittamina pullollaan poliitikkojen näkemyksiä ja kaikenkarvaisia ehdotuksia siitä, pitäisikö ja millä tavalla  tuomioita ja rangaistuksia kiristää. Kari Tolvanen - tämä entinen "murha-Tolvanen - ehdottelee jos jonkinlaisia "uudistuksia", kuten esimerkiksi uudenlaisia nuorille tuomittavia 1-3 kuukauden pituisia arestirangaistuksia, raiskausrikoksista säädettyjen minimirangaistusten koventamista, ehdollisen rangaistuksen tarkistamista jne.  Aresti suoritettaisiin - sitä ei siis kärsittäisi - Tolvasen mukaan jossakin "rauhallisessa ja turvallisessa "paikassa, ei vankilassa "kovien konnien joukossa". Helppoahan rivipoliitikon on tällaisia kansaa ja äänestäjiä kosiskelevia ehdotuksia puolihuolimattomasti keskellä kesää heitellä! Tolvaselta näyttää unohtuvan esimerkiksi se, että tuollaiset uudistukset maksavat eikä näinä aikoina oikeudenhoidon resursseja voida lisätä, vaan niitä päin vastoin leikataan koko ajan. 

20. Helsingin Sanomat kyselee tänään poliitikoilta,  jopa Matti Vanhaselta,  hurskastelevaan sävyyn, ovatko seksuaalirikostuomiot yleisen oikeustajun mukaisia. Miksi tätäkin asiaa pitää kysyä aina yksinomaan tunnetuilta poliitikoilta, vain hekö ovat yleisen oikeustajun haltijoita? Asiaa tulisi kysyä, jos tuollaiseen kyselyyn  on ylipäätään aihetta ja tarvetta, tavallisilta ihmisiltä.

21. HS:n ko. numerossa parastaan panevat - sopiva termi tässä yhteydessä - myös Terttu Utriainen, jälleen kerran siis, ja turkulainen professori Jussi Tapani. Utriainen laukoo taas puolitotuuksia tai täysin paikkansa pitämättömiä väitteitä. Raiskausrikoksista tuomitut rangaistukset ovat olleet pikku hiljaa koventumassa, eivät siis laskussa, kuten Utriainen väittää. Utriaisen väite, jonka mukaan tuomioistuinten raiskausjutuissa antamat perustelut kirjoitettaisiin yleensä niin, että ne loukkaavat tavattomasti uhria, eivät toki pidä lainkaan paikkaansa. Virheellinen on myös Utriaisen väite siitä, että tuomioistuinten perustelut rakennettaisiin yleensä niin, että niissä vertailtaisiin eri ko. rikoksen tekomuotoja. Tekomuotojen vertailu on sitä paitsi sallittua ja myös tarpeellista, koska tilastoissa mainitut eri rikoksista tuomittavat keskimääräiset rangaistukset perustuvat rikosten perusmuodoista tuomittuihin rangaistuksiin. 

22. Rikosoikeusoppineiden, virassa olevien tai eläkkeelle jo päässeiden tai joutuneiden, ei pitäisi levittää kiihkeillä lausunnoillaan tarpeetonta hysteriaa ja muukalaisvastaisuutta. Kannattaisi muistaa, että rangaistusten koventaminen ei ole koskaan poistanut tai edes vähentänyt rikollisuutta. Vaatimalla kurkku suorna raiskauksista tuomittavien rangaistusten koventamista kyseiset ihmiset näyttävät pyrkivän, eivät rikollisuuden vähentämiseen, vaan lietsomaan ihmisten keskuudessa kostonhimoa. 

102 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Blogisi oli ensimmäinen lukemani aiheeseen kantaa ottava kommentti, joka avaa hieman tuomarien näkökulmaa. Tässä joukkoraiskauksessa on monia asioita, jotka ovat nostaneet sen keskusteluissa korkealle, mutta jo pidempään käynnissä ollut keskustelu seksuaalirikosten alhaisesta rangaistustasosta on minun mielestäni se tärkeä.

Utriainen nosti jossain lukemassani uutisessa esiin, että tuomion perustelu on huonosti ilmaistu. Ilmaisu on vähättelevää, kun perustellaan, milloin törkeämpi muoto ei täyty. Tuomion perusteluissa on selvitetty miksi tuomio ei olisi törkeämpi muoto ja nyt perusteluihin oli nostettu aiheesta käyty keskustelukin. Keskustelu kuitenkin kuuluu yhteiskuntaan, siihen kansanvalta perustuu.

Keskustelu on hiljalleen lähtenyt kehittymään ja se on voimistunut, kun oikeuskäytäntö on jatkuvasti ollut ristiriidassa ihmisten oikeustajun kanssa. Kun Brax oli oikeusministerinä, hän laittoi alulle selvitykset seksuaalirikoksista ja niiden koventamisesta. Jo alulle laittaessaan hän totesi, että laki antaa mahdollisuuden kovemmille rangaistuksille. Tuomioistuin ei ole kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään.

Rangaistukset sinällään saattavat vaikuttaa tuntuvilta, jos unohtaa, että ehdollisesta tuomiosta ei monelle rikoksen tehneelle ole minkäänlaista todellista vaikutusta. Uhrille teon jälkeen seuraa tutkinnan aikana erittäin vaikean asian käsittely useiden tahojen kanssa ja sen päälle on vielä kohdattava tekijä oikeudessa. Jotta uhri on voinut päästä ylipäätään oikeuteen saakka, hän on joutunut kokoamaan itsensä jo moneen kertaan. Jos tekijä päättää olla vaikka muistamaton, ei hänen tarvitse selvittää asiassa juuri mitään, hänen on vain ilmestyttävä paikalle ja tuomion jälkeen maksettava käsittelyn kulut. Kun on käynyt paikalla, tuomitun ei tarvitse miettiä ehdollista tuomiotaan "vankeus aikanaan", jos ei satu olemaan alalla, jossa sillä on vaikutusta. Uhrilla on elinikäiset jäljet, jotka vaikuttavat hänen päivittäiseen tekemiseen.

Braxin aikojen jälkeen seksuaalirikoslakiin on tehty uudistuksia ja on syntynyt kuva, että asialle yritetään tehdä jotain. Siitä huolimatta yhä uudestaan ja uudestaan tuomiot ovat oikeustajun vastaisia. Keskustelu on joka tapauksen myötä ollut vahvempaa, mutta nyt tapahtumat sattuivat naisen kotimatkalla junassa ja juna-asemalla, joiden toivoisi työpäivän jälkeen olevan turvallisia. Tuo oli joukkoraiskaus, joka toisin kuin blogisti toteaa, on erittäin nöyryyttävä. Moni ei halua lääkärin tutkimuksiinkaan ylimääräisiä, nyt uhri otettiin kiinni useamman toimesta ja hänet raiskattiin. Aihe on herättänyt keskustelua joka on edennyt yli äyräidenkin, kun teko ylittää ihmisten oikeustajun ja tekijät ovat saaneet uhkailuja, joka on aiheuttanut muutoksia heidän elämässään. Oikeus huomioi sen alentamalla tuomiota, mutta millä tavalla oikeus on milloinkaan hyvittänyt uhrieille seuraavaa elämänmuutosta? Tekijähän on itse aiheuttanut oman elämänmuutoksensa, uhri on siihen pakotettu. Rikoksesta kuuluu seuraamus.

Kirjoitit, että ehdollisen saaneista 80% ei jatka rikollista uraansa. Kun rikoksella vahingoitetaan toista pysyvästi, ei se lohduta uhria tai etenkään uusia uhreja. Rangaistuksen tarkoituksen on oltava myös ennalta ehkäistä rikoksia, nykytilanteessa käytännössä yksi virhe sallitaan. Ei se käy. Raiskauksesta on kyettävä antamaan rangaistus, joka vastaa yhteiskunnankin oikeustajua. Tuomioistuimenkin on huomioitava perustuslain 2§.

Anonyymi kirjoitti...

...jaa, eikö sormettaminen olekaan enää yhdyntään verrattavaa seksiä. Montako sormea pitää käyttää että teko lasketaan miehen sukupuolielimellä tehtävään raiskaukseen verrattavaksi? Entäpä jos käytetään jotain muita esineitä?

Virolainen ei ole huomioinut että erityisesti kriitiikkiä on saanut juuri perustelut jossa käytetään sivutolkulla tilaa kertomalla uhrille kuinka sitä ja tätä yksityiskohtaa kauheasta kokemuksesta ei kuitenkaan voi pitää "erityisen nöyryyttävänä seikkana."

Miksi helvetissä sillä on merkitystä riisutaanko uhri?

Tuomio on nykyisen lain ja oikeuskäytännön mukainen, ja molemmat ovat sivistysvaltiolle häpeäksi. Esimerkiksi väkivalta pitäisi ottaa erikseen raiskaustuomioissa kokonaan (nyt sen lievyys oli lieventävä asianhaara): pitäisi antaa tuomio raiskauksesta ja mahdollisesta muusta pahoinpitelystä erikseen.

>Tilastotietojen mukaan n. 80 prosenttia ehdollisen rangaistuksen saaneista henkilöistä ei jatka rikollista uraansa.

Onko tilastotietoja siitä kuinka tapahtuisi jos ei annettaisi mitään tuomiota? Luulen että prosenttimäärä saattaisi olla lähes sama, koska hyvin harva ihminen on ammattirikollinen.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan hyvin olisi voinut antaa tuomion tavallisesta raiskauksesta, mutta määrältään 2-3 vuotta olisi ollut kohdallaan ja ehdottomana. Rikoslain määrittämä skaalahan on 1-6 vuotta. Tässä vaiheessa tietysti vedotaan vakiintuneeseen käytäntöön. Niinpä niin, käytäntö on siinä mielessä väärä, että se ei vastaa yleistä oikeustajua. Jotakin tälle pitäisi tehdä.

Kari Tolvanen on siinä oikeassa, että ehdollista rangaistusta ei pidetä minään. Käteen tulee joku paperi jossa on monimutkaista tekstiä ja sillä selvä. Normaali lainkuuliainen ihminen tyypillisesti ottaa opikseen ehdollisesta, mutta nämä nuorisorikolliset ovat asia erikseen.

Tällaisissa tapauksissa ehdollista osuvampi rangaistus olisi mainittu 2-3 vuotta GPS-panta jalassa. Pannan kanssa saisi käydä koulua tai töissä (lyön tosin vetoa että nämä somalit eivät tule koskaan ansiotuloveroja maksamaan), mutta muuten pitäisi olla kotona tai häkki heilahtaisi oikeasti.

Anonyymi kirjoitti...

Jo yllä olevista kommenteista näkee, että suomalaisten eli kansan ns. oikeustaju tai "yleinen oikeustaju" vastaa aika hyvin Hammurabin lakia: Silmä silmästä, hammas hampaasta! Siis verta pakkiin, munat pois raiskaajilta ja somalit takaisin sinne mistä ovat tänne ovat ryömineetkin. Ky-kyllä jämpti on näin!'

Lindströmin Jarppa, tämä ummikko, varmaan nimittää yleistä oikeustajua ja rangaistuskäytäntöä selvittäväksi selvitysmieheksi Utriaisen Tepan.Tällaisiin hanttihommiin valitaan näet yleensä aina kaikkein pahinta ja älyttömintä kailotusta pitäviä eläkeläisukkoja tai pahasuisimpia -akkoja.

Anonyymi kirjoitti...

Tulkinta raiskauksen ja törkeän raiskauksen välillä on toki mielenkiintoinen kysymys, mutta käräjäoikeuden perustelujen kautta on helppo ymmärtää miksi kokonaisuutena arvioiden -vaatimus ei täyttynyt.

Silti jo perusmuotoinen raiskaus mahdollistaisi tuomion antamaisen varsin laajalta skaalalta (1v - 6v). Nyt kuitenkin tuomiot annettiin asteikon alapäästä. Tähän tietysti vaikutti se, että osa tekijöistä oli alaikäisiä ja nuoruuden harkitsemattomuus yleensä, sekä muut esillenostetut seikat.

En kuitenkaan hyväksy sitä, että rangaistuksen mittaamiseen saa vaikuttaa asian saama julkisuus tai tekijöille koitunut muu harmi tai mielipaha. Mitäs menivät raiskaamaan perhana soikoon! Lakimuutos olisi kyllä paikallaan, kun tuollaisiakin seikkoja otetaan huomioon rangaistusta mitattaessa.

Minusta teko oli julkea ja törkeä. Naista ruvettiin ahdistelemaan oikein joukolla junassa, jonka jälkeen seurattiin asemalle, jossa käytiin kimppuun kuin kiimainen villi eläinlauma. Tekotapaa en kommentoi, mutta sanonpahan vain, että sormilla tunkeutuminen oli uhrille varmasti kivualias, järkyttävä ja nöyryyttävä kokemus. Voi vain kuvitella, että millaiset traumat tästä tapauksesta jää.

Minusta raiskaus on jo sen tasoluokan rikos, että nuoriltakin voi odottaa enemmän harkintakykyä ja ymmärrystä teon vääryyden suhteen. Jos sellaista ei ole, niin yhteiskunnan tehtävä on sitten opettaa. Ja mikäpä olisi parempi opetus kuin konkreettinen vapausrangaistus.

Ymmärrän, että alaikäisten kohdalla ehdottomia rangaistuksia halutaan periaatteessa välttää, mutta näin vakavien rikosten kohdalla pitäisi olla mahdollista tuomita edes jokin konkreettinen vapaudenmenetys, vaikka suurin osa rangaistuksesta olisikin ehdollista. Laitettaisiin kaverit vaikkapa nyt koulun kesälomien ajaksi tiilenpäitä lukemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tyypillisellä rasistisella ja "ei muuta kuin vehkeet valtiolle"-asenteella varustettu tuokin mimmi.

Anonyymi kirjoitti...

2 § Törkeä raiskaus.[7]

Jos raiskauksessa
1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2. rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,
3. kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,
4. rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai
5. käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla
ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.

Raiskauksen määrittäminen törkeäksi tässä tapauksessa siis edellytti, että 1) rikoksen tekevät useat, 2) että raiskaus on tehty erittäin nöyryyttävällä tavalla, ja 3) että raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Muut edellytyksethän tässä tapauksessa eivät ole lainkaan läsnä. Minulla on oikeustieteellinen koulutus ja usean kymmenen vuoden kokemus, osa siitä rikosasioiden parissa. Mikäli tässä tapauksessa olisi tuomittu törkeästä raiskauksesta, olisin ihmetellyt enemmän kuin nyt annettua tuomiota. Ihan asiallisesti ja lain mukaan perusteltuhan se on.

Utriaiselle ihan vaan tiedoksi, että miten voi olla oikeustieteen professori, jos noin kevyesti ohittaa sen mitä asiasta on säädetty.

Ja vielä: jos tästä tuomitaan neljä vuotta, mitä pitäisikään tuomita tapauksesta, jossa nainen otetaan seksiorjaksi viikoksi (tai jopa vuosiksi) ja toistuvasti raiskataan ja pahoinpidellään???

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitus on hyvä ja valaiseva.

Kuitenkin "sormeilusta" puhuminen on varsin vähättelevää, kun kerran lain mukaan toisen mikä tahansa tunkeutuminen ruumiiseen vastoin ihmisen omaa tahtoa on raiskaus.

Kommenteista sen verran, että vaikka kuinka paheksuisi ko. tapausta, niin suhteellisuudentaju olisi syytä säilyttää. Mitä jos uhria olisi uhattu aseella, raiskattu joukolla tuntikausia ja vammautettu loppuiäksi?

Anonyymi kirjoitti...

Sormen työntäminen naisen emättimeen tai peräaukkoon ei toki ole sukupuoliyhteys sanan yleisessä ja arkikielen merkityksessä. Sormella tunkeutuminen on kuitenkin rikoslaissa rinnastettu sukupuoliyhteytenä, koska liansäätäjä on niin päättänyt, ks. rikolain 20 luvun 10 §. Toki sormen työntäminen emättimeen ja sen pitäminen siellä pari sekuntia on paljon lievempi teko kuin perinteinen "kunnon raiskaus", jossa emättimeen tungetaan väkisin sukupuolielin. Tämän vuoksi on todella hämmästyttävää, että syytäjä on vaatinut "Tapanilan pojille" neljän vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta! Täysin käsittämätöntä.

Anonyymi kirjoitti...

Päivän Hesarissa Jussi Tapani puhuu asiallisesti myös julkisuuskohun vaikutuksesta mittaamiseen toteamalla, että aiemmin julkisuus on tarkoittanut julkisuutta perinteisissä tiedotusvälineissä. Aiemmalta ajalta on muistaakseni olemassa KKO:n tapaus, jossa tapauksen riepottelulla lehdissä ei ollut alentavaa vaikutusta rangaistuksen mittaamisessa.

Ajat ovat muuttuneet sosiaalisen median myötä. Tältä osin on olemassa Tapanin mainitsema ennakkopäätöstarve.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Itse hyväksyn kyllä tässä tapauksessa käräjäoikeuden kannan, jonka mukaan tapauksen kohtuuton ja asiaton repostelu ja sitä koskenut räävitön nettikirjoittelu on syytä ottaa huomioon rangaistusta alentavana seikkana. Some-kirjoittelu ryöpsähti liikkeelle, kun tapahtuma uutisoitiin mediassa heti joukkoraiskauksena, mitä se ei itse asiassa ollut. Kuten Jarkko Sipilä sanoi, tutkintaa suorittaneen poliisin olisi pitänyt oikaista ko. virheellinen tieto ja valottaa hieman rikoksen todellista luonnetta tai tekotapaa. Tätä viranomainen ei kuitenkaan tehnyt.

Anonyymi kirjoitti...

Jutun syyttäjä näyttää menettäneen tapauksessa suhteellisuudentajunsa kohtuuttoman ankaralla vaatimuksellaan tyystin. Utriaisella ko. tajua ei liene koskaan edes ollut.

Anonyymi kirjoitti...

Räävitön nettikirjoittelu.....??

Olisikohan ihan aiheesta. Mistä näitä mamu -raiskaajien puolustajia sikiää??

Anonyymi kirjoitti...

Kyse ei ole raiskauksen tai sen tekijöiden puolustamisesta, vaan siitä, mitkä seikat on syytä otttaa rangaistuksen oikeudenmukaisessa mittaamisessa huomioon.

Räävittömät nettikirjoittelijat haluavat vain syyttää, tuomita, rangaista etukäteen ja rienata jälkikäteen mamiuja. Mistä tuollaisia surkeita hyypiöitä oikein sikiää?

Pekka kirjoitti...

Lain mukaan pelkkä tunkeutuminen sukupuolielimeen tai peräaukkoon ei riitä, vaan kyseessä pitää olla "seksuaalinen teko". Miten käräjäoikeus on päätynyt tulokseen, että kyseessä oli "seksuaalinen teko"?

Toissapäivänä otsikoissa oli joku Utahin naapurivaltion mormonikuvernöörin poika, joka oli ollut mukana työntelemässä paitsi sormia niin myös taskulamppuja sun muita työkaluja alaikäisten uhriensa perseeseen. Sikäläisen oikeuden mukaan kyseessä ei ollut raiskaukset, koska teot eivät olleet seksuaalisia, vaan niiden tarkoitus oli nöyryyttää ja kiusata uhria.

(Joidenkin) feministien mukaanhan raiskauksessa ei ole lainkaan kysymys seksistä. (Tällaista) feministiä ei voi nykylain mukaan raiskata.

Kysymys tästä teon seksuaalisuudesta on sinänsä mielenkiintoinen, koska lasten ympärileikkaus täyttää muuten kirkkaasti raiskauksen (ja törkeän sellaisen) tunnusmerkit. Yleiskielessä ja lääketieteen kannalta ympärileikkaus on tietenkin seksuaalinen, mutta jostain syystä lakimiespiireissä sitä ei kuitenkaan pidetä seksuaalisena tekona.

Anonyymi kirjoitti...

Tapauksessa vääriksi arvioiksi on ainakin julkisuudessa, tässä blogissakin nostettu siitä käytetyt termit joukkoraiskaus ja alaikäisyys. Kun uhri on raiskattu viiden nuoren porukalla, josta kolme saa tuomion, on kyseessä joukko. Onko kukaan täysi-ikäinen raiskaukselle?

Vaikka kuinka poliisi olisi yrittänyt väittää tietoa joukkoraiskauksesta muuksi, se ei olisi muuttanut keskustelijoiden käsitystä tapahtumasta. Pidän mahdollisena, että se olisi lisännyt vain vettä myllyyn. Seksuaalirikokset on saaneet paljon julkisuutta pitkälti juuri sen takia, koska tuomioiden ei katsota vastaavan tekoa, vaan ne tulevat ehdollisena. Siinä tilanteessa ei auta, että viranomainen alkaa selittämään tapahtumia parhain päin yrittäen samalla oikaista käsitystä joukkoraiskauksesta. Se jos mikä olisi koettu vähättelynä aivan kuten nyt käytävä keskustelu tuomion vähättelystä.

Uhrin täysi-ikäisyyden poliisi olisi voinut ilmaista selkeämmin. Teko kohdistui koskemattomuuteen ja oli seksuaalirikos, sitä tieto ei olisi muuttanut, eikä ikärajat muuta uhrin kärsimyksiä. Nyt puhutulla alaikäisyydellä määritellään alin ikäraja, jolloin teko on kielletty. Elokuvien alaikäraja lukee takakannessa, tupakalle ja viinaksille se on säädetty. Tässä tapauksessa termin käyttö on huono. Laissa ei ole raiskaukselle alaikärajaa, vaan raiskaus ei ole sallittu.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hurjia ovat jätkien ja mimmien puheet ja kommentit!

Niitä lukiessa ei voi muuta kuin muistaa sitä, että tuomitseminen on kuitenkin homma, jota ei ole annettu some-kiihkoilijoille, vaan uskottu ammatti-ihjmisten eli tuomareiden tehtäväksi. Heidän työhönsä hurjat ja hurjistuneet mielipiteet, vaikka niitä suoltaisivat mediassa ilmoille vaikka millaiset ex-professorit tai syyttäjät, eivät onneksi vaikuta.

Oikeusministeriin, joka on maallikko, ne kuitenkin näyttävät tehneen "syvän vaikutuksen", mutta antaa nyt pölyn myös tämän kesän "jytkyraiskauksen" jäljiltä hieman laskeutua, niin eiköhän oikeusministeriössä tulla nopeasti järkiin ja unohdeta ministerin hätäpäissään kaavailema hömppä "oikeustaju -selvitys" vähin äänin.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö arvon emeritusta enää ihmetytä lievät raiskaustuomiot? Aiemmin olette todenneet, että ehdollisia vankeusrangaistuksia annetaan aivan liian löyhin perustein ja myös myöntäneet, että ehdollinen rangaistus ei ole riittävä pelote, kun rangaistusten merkitystä ajatellaan rikollisuuden ennaltaehkäisyn kannalta. Ehdollista rangaistusta ei pidetä juuri minään tuomittujen keskuudessa. Miksi kanta on muuttunut?

yj kirjoitti...

Täältä tulee taas yksi hurja kommentti. Beware!

Blogisti ei ilmeisesti näe ongelmaa siinä, että vähättelee tekoa ("ei ollut joukkoraiskaus"), että mitätöi monen kokeman oikeustajunsa loukkauksen ("ei ole yleistä oikeustajua") ja että ylentää itsensä keskustelun auktoriteetiksi ("minäpä opetan teille tämän").

Itse kuitenkin näen tuossa ongelman. Se kiinnittyy siihen, että yhä useamman on vaikea ottaa vakavasti oikeusoppineiden puheita, kun ne syljetään päälle korkeuksista, joista käsin nähtynä kansa on "verenhimoista" tai "kostonhaluista" taikka millä tahansa muulla perusteella vähennetty alemmas tasa-arvoisen keskustelukumppanin tasolta.

Yllä kuvattu ylimielisyys ja haluttomuus keskustella aidosti asioista voi selittyä monella tekijällä, enkä ala niitä arvailla. Totean vain, että vahingollista se on yhtä kaikki. Virolainen ja kuka tahansa muu oikeusoppinut osoittaisi todellista voimaa luopumalla poleemisesta omanarvontuntoisuudestaan ja suostumalla perustelemaan ajatuksensa yleisölle (joka btw. ei välttämättä tällaiseen menettelyyn uskaltautuvalle näytäkään veren- vaan totuudenhimoista puoltaan). Virolaisen tapa keskustella on mielestäni tarpeettomia jakolinjoja luova ja ylläpitävä.

"Nettiraivo" on toki uusi ilmiö, ja sen vuoksi moni ihmettelee, että mitenkäs tähän suhtautua. Yksi tapa on nähdä se vaarattomana paineiden päästelynä virtuaalitodellisuuteen. Tässä mielessä se on varsin terveellistä. Tunteiden käsittely tulee mahdolliseksi, kun niihin saa etäisyyttä. Ja samalla kenties huomaa, että muillakin on (tai ei ole) samankaltaisia tuntemuksia. Syntyy yhteisyyttä, joka voi synnyttää myös yhteistä kykyä empatiaan - tai tylsistyä yhdessä jaetun vihan (esim.) monotoniseksi kuuluttamiseksi. Mutta tätähän ei voi etukäteen tietää. Pitäisi uskaltaa veteen, eikä huudella rannalta: "olette tyhmiä", "minä tiedän asiat" ja "setä tulee kohta nälvimään teitä lakikirja kainalossa". Yj

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kantani ei ole muuttunut, sillä käytännössä rikokset on hyvin erilaisia, myös raiskausrikoksissa. Vm. seikkaa anonyymi ei ole ilmeisesti lainkaan huomioinut, mikä on kovin yllätävää. Eivät kaikki raiskaukset ole toki a) samanlaisia eikä niistä ole sen vuoksi b) syytä tuomita aina samanlaista rangaistusta!

Kun raiskaukset, kuten rikokset yleensä, ovat käytännössä hyvin erilaisia, on lainsäätäjä antanut tuomioistuimille laajan asteikon ja sen myötä laajan harkintavallan rangaistyksen mittaamisessa. Äskettäinkin on uutisoitu tapauksista, joissa törkeistä raiskauksista on tuomittu esim. 10 vuotta ja viisi vuotta vankeutta.

Tapanilan tapaus on raiskausrikosten lievimmästä päästä, mutta siitäkään ei tuomittu siuinkaan minimirangaistusta. Syytetyt ovat olleet kaikki ensikertalaisia ja kaksi tjuomittua alle 18-vuotiaita, joita koskee lievennetty rangaistusasteikko.

Ehdollinen tujomio, joka on vankeusrangaisytus, ei ole mikä tahansa heppoinen rangaistus, vaan vakava seuraamus, joka voidan märätä myöhemmin pantavaksi täytäntöön, jos tjuomittu syyllistyy uuteen rikokseen. Ehdollisesta rangaistuksesta tehdään merkitä rikosrekisteriin jne.

Anonymin väite, jota usein toistetaan sloganin omaisesti ja jonka mukaan ehdollista rangaistusta ei pidetä "tuomittujen keskuudessa" juuri minään, on ikivanha väite ja fraasi, joka heitetään kehiin yleensä aina, mutta joka ei pidä sellaisenaan paikkansa. Kuinka monen "tuomitun" kanssa anonyymi on mahdollisesti keskustellut asiasta? Veikkaisinpa, ettei yhdenkään tuomitun kanssa, mutta silti hän heittelee tuota umpikulunutta väitettään puolihuolimattomalla tavalla "kehiin".

No, ehkä anonyymi kenties ajattelee, että kun samaa väitettä toistaa myös kansanedustaja Kari Tolvanen (kok) julkisuudessa tämän tästä, niin ehkä hänkin - siis anonyymi - voisi vielä joskus päästä ihan kansanedustajaksi asti, jos hän oikein uutterasti toistelee ko. väitttään ja tarjoilee sitä verkkokeskusteluissa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Yj:n kritiikki ei pidä paikkaansa. En ole esim. vähätellyt tekoa, vaikka se ei ole ollut mikään tyypillinen joukkoraiskaus, enkä ylentänyt itseäni auktoriteetiksi. Olen perustellut kantojani. Toiston välttämiseksi olen kohdassa 13 luetellut KO:n tuomioon kirjaamia perusteluja, koska minusta ne voidaan hyväksyä. Kenenkään oikeustajua en ole pyrkinyt loukkaamaan tai "riistämään".
Nälvimistä olen kohdistanut vain sellaisille tahoille tai henkilöille, jotka sellaista ansaitsevat.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo ehdollinen rangaistus saattaa olla riittävä syy irtisanomiseen. Monet yritykset eivät palkkaa ihmisiä, joilla on rikosrekisteri. Työpaikan menetys tuo tullessaan ongelmia esim. asuntolainojen yms takia.

Tuo ehdollinen tuomio saattaa pompata ikävästi kymmenien vuosien päästä silmille erilaisissa turvallisuusselvityksissä. Et ole kelvollinen tehtävään kun nuorena tuli hieman hölmöiltyä.

Monilta ihmisiltä jää ylläolevat asiat täysin huomiotta. Ihmiset eivät myöskään tunnu ymmärtävän, että korvaukset kivusta ja särystä yms liittyvät rangaistukseen ja niillä ei ole mitään tekemistä vahinkorvauksien kanssa. Monen tavallisen ihmisen oikeus- tiedot/taju tuntuvat olevan amerikkalaisista TV-sarjoista, joten ei ihme, että ne eivät kohtaa suomalaisten oikeuskäytänteiden kanssa.

Toki tämä on maallikon näkemys.

Anonyymi kirjoitti...

aina en ole blogistin kanssa samaa mieltä, mutta nyt täytyy sanoa, että kiitos hyvästä tekstistä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuomittujen kansanryhmälle olisi pitänyt tehdä selväksi, että rikos on tapahtunut, minkä vuoksi olisi pitänyt tuomita ehdotonta vankeutta. Ehdollisia tuomioita ei mielletä rankaisuksi.

Siitä ei tainnut tulla lisärangaistusta, että yhden tekijän sormi tai sormet ovat olleet uhrin huulilla tai jopa suussa.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti kirjoittaa asiaa ja ymmärrettävää tekstiä tästä vaikeasti hahmoteltavasta jutusta. Nyt vasta, ja Jukka Kemppisen luettuani, olen pystynyt ymmärtämään eräitä merkittäviä asioita, jotka liittyvät yleensä oikeudenkäyttöön ja siten tähänkin tapaukseen.

Kiitos hyvästä tekstistä!

Anonyymi kirjoitti...

Voi voi, yksi raiskaajista "ei ole uskaltanut käydä ulkona."

Ja tällaisia "perusteluja" pitää viälä lukea, varmaan tyypille on harkittu palkata turvasaattue!!! Ja tällaisia puolustetaan, kohta hävettää olla suomalainen mies.

Uhrista ei niin väliä....kärsiköön.

Anonyymi kirjoitti...

Tapanilan "tasaasella" tavataan! Voivottele site siälä, jollet ymmärrä turpasellistiä mukhan ottaa.

Anonyymi kirjoitti...

1. Miksi kysymyksessä ei ollut joukkoraiskaus? Täyttää kyllä ko. termille kansainvälisessä juridiikassa annetut kriteerit (gang, penetration, force, lack of consent)?

2. Raiskaus ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on aina törkeä eikä siitä mihinkään pääse. Lievän raiskauksen pykälästä olisi jo aika päästä eroon (vrt. Ruotsi). Tuomio tulisi aina olla ehdoton ja käytetystä väkivallan määrästä pitäisi tuomita vielä erikseen. Optulan selvitysten mukaan raiskausrikosten rangaistuksia jyvitettäessä väkivallan määrällä on merkittävä rooli.

3. Jos tuomioistuimet ovat liian arkoja antamaan ankarampia rangaistuksia, lainsäätäjillä (vrt. ministeri Lindströmin selvitystyö) on aina mahdollisuus muuttaa lakeja niin että rangaistusasteikko ja rangaistusten määrääminen vastaavat rikoksen vakavuutta.

Anu Suomela kirjoitti...

Näyttää siltä, että kaikki mikä liittyy seksiin saa ihmisten päät sekaisin, ja arvostelukyky häviää. Näin se on ollut läpi vuosisatojen. Miesten välinen pahoinpitely, jossa uhrilta murjotaan leuka- ja kylkiluut, ei herätä juurikaan tunteita.

Näin, vaikka jokainen voisi samaistua siihen, miltä tuntuu kun omaan intimiteettiin on kajottu niin rajusti, ettei voi kuukauteen näyttäytyä julkisilla paikoilla, hammaskaluston korjaaminen vie kuukausia, ja maksaa maltaita tms.

Kun kyse on sukupuolielimistä, niin voi hirveetä, kauheeta ja kamalaa!! Joku tässä mediahälyssä ei ole ihan kohdallaan, eikä se johdu pelkästään kesäuutisten puutteesta.

Kun saadaan lisänä vielä lapset ja seksi, niin paheksunnalla ei ole mitään määrää. En siis tarkoita, että mitenkään hyväksyisin lapsiin kohdistuneita seksuaalitekoja, vaan soisin niitäkin asioita käsiteltävän tutkimustiedon, eikä pelkästään uskomusten ja tunteiden pohjalta.

Anonyymi kirjoitti...

Karkotus ja maahantulokielto on yksinkertaisin ja halvin tuomio. Jos tekijä on ulkomaan kansalainen niin tuomio olisi oleskeluluvan peruminen, karkotus ja maahantulokielto. Tuomio tulisi suorittaa tekijän alkuperäisessä kotimaassa tai vaikka jättää suorittamatta, pääasia ettei hän palaa tänne. Mikäli tekijä on Suomen kansalainen mutta ulkomaalaistaustainen, niin tällöin tuomioksi kansalaisuuden peruminen, karkotus sekä maahantulokielto. Jos tekijä on alaikäinen niin tällöin huoltajat karkotetaan mukana tai kohdemaassa on joku joka suostuu huoltajaksi.

Maahanmuuttopolitiikkaa tarvii kiristää niin ettei maahan tule sellaisia jotka tekevät henkirikoksia, väkivaltarikoksia tai seksuaalirikoksia. Toinen on sosiaalipolitiikka, eli sosiaaliturva ja kunnan vuokra-asunnot tulee kieltää ulkomaan kansalaisilta.

Anonyymi kirjoitti...

Näyttää siltä, että julkisuushakuisuus on syynä kovempiin rangaistusvaatimuksiin. Toivottavasti tuomioistuimet pitävät päänsä kylmänä ja pitäytyvät tosiasioissa.

Anonyymi kirjoitti...

Pankaamme siis kaikki toivomme ministeriin, siis oikeus- ynnä työttömyysministeriin, Jarkko Lindströmmiin! Siinä meillä on suoraselkäinen ja kouluja käymätön mies! Sellaisia Suomi tarvitse jatkossa yhä enemmän ja enemmän!

Anonyymi kirjoitti...


Tällä emeritusprofessorilla ei selvästikään ole alkeellisintakaan oikeudentajua. Hän on täydellisen epäpätevä.

Hän menee akateemisten ja rakenteellisten asioiden taakse piiloon (kenen rooli on mikäkin ja kuka saa/voi tehdä ja sanoa mitäkin oikeusjärjestelmässä jne).

Selvästikin hän on puhdas akateemikko, jolle todellisuus jossa nämä rikokset tapahtuvat on täysin etäinen ja täysin vieras.

Hän ei välitä oikeudesta eikä ole kiinnostunut huolehtimaan siitä, että rangaistukset vastaavat tekoja. Jos hän välittäisi, niin tekosyiden listaamisen asemesta hän olisi puskemassa kovempaa rangaistusasteikkoa käyttöön ja pyytäisi anteeksi kansalta lepsuilevia ja rikollisia suojelevia ja helliviä mielipiteitään.

Tämä professori on jälleen yksi esimerkki siitä, miten oikeusjärjestelmästämme on tehty oikeudellinen perversio.

Nämä professorit eivät ole kiinnostuneet rikoksen kohteiksi joutuneista ihmisistä ja heidän oikeuksistaan. Rikoksen kohteeksi joutuneita ihmisiä vartenhan koko oikeusjärjestelmän pitäisi on olemassa. Nyt järjestelmä on olemassa rikollisten suojelua varten.

Professoria näyttää kiinnostavan vain se, että keksitään mahdollisimman paljon erilaisia tekosyistä siihen, miksi rikollisia ei saisi rangaista. Mennään muotoseikkojen ja järjestelmän rakenteiden taakse piiloon. Samanaikaisesti muslimit raiskaavat ja polttavat elävänä meidän naisia. Tätä samaa tekevät muslimit myös muualla Euroopassa.

Rikoksen kohteeksi joutuneen oikeus on se, että rikoksen tehnyt joutuu maksamaan rangaistuksen muodossa tekemänsä vääryyden.

Professori ei ole oivaltanut, että törkeään raiskaukseen syyllistyneet muslimit eivät nyt saaneet käytännössä mitään rangaistusta tai tarkemmin sanottuna, saivat rangaistuksen paperilla mutta eivät käytännössä.

Muistutetaan professorille, että taparikollisuus syntyy aina tilanteessa, jossa rikollinen katsoo rikoksesta syntyvän hyödyn olevan suurempi kuin rangaistuksesta syntyvä haitta.

Meillä on maassamme sarjaraiskaajia ja murhaajia, jotka toistavat tekonsa useasti. Monet näistä on tuotu maahan kansan verorahoilla. Näin myös muslimi Ramin Azimi, joka poltti hengiltä 17 vuotiaan lenkkeilijätytön Jonna Männistön.

Nämä ovat taparikollisia, koska hyödyt ovat suuremmat kuin rangaistuksen aiheuttamat haitat. Miksi muslimit lopettaisivat raiskaamisen kun rangaistus ei tunnu missään ja sille voi räkäisesti naureskella samalla kun seuraavaa uhria raiskataan ?

Rangaistus raiskauksesta on rangaistus vain professoreiden mielestä mutta ei raiskaajan mielestä. Eikä uhrin.

Meitä ei kiinnosta akateemiset tekosyyt, vaan se, että väärintekijät tuntevat nahoissaan rangaistuksen niistä rikoksista ja vääryyksistä joiden kohteeksi syyttömät ovat joutuneet. Tehokas rangaistus on sellainen, ettei tekijä uusi rikostaan enää koskaan.

Tällaiset emeritusprofessorit ovat epäisänmaallisia ja he polkevat kansan oikeudet mutaan. Professorin pitäisi hävetä sanomisiaan ja tekemisiään mutta tiedämme, että hän ei osaa. Eikä välitä. Hänelle asema ja status ovat tärkeämpiä kuin hyvin toimiva oikeuslaitos.

Jos tuomareilla, lakimiehillä ja yleisellä tasolla "koneistolla" ei ole mielenkiintoa, osaamista eikä tahtoa korjata rikkinäistä oikeusjärjestelmää, tulee kansa ottamaan lain omiin käsiinsä ja korjaamaan järjestelmän itse.

Näiden akateemisten puupäiden kannattaa muistaa, että kyseisen korjausliikkeen synnyttämässä rutinassa voi joku epähuomiossa vähän tönäistä professoreiden norsunluutornia siten, että kasa korkealla istuvia todellisuudesta täysin etääntyneitä professorin tolloja saattaa tipahtaa alas kovalle kivetykselle.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Ja niin täälläkin ovat setämiehet arvioimassa joukkoraiskatun naisen kärsimyksen matalaa astetta sekä sitä, että tapauksen julkisen käsittelyn kuuluukin madaltaa rangaistuksen tasoa.

Vaan eipä täältäkään liikene ymmärrystä rikoksen uhrille. Hänen oikeuttaan rauhalliseen elämään on loukatu ja pahasti. Ja loukataan edelleen rääpimällä täällä hänen asioitaan.

Suuri julkisuuden määrä vahingoittaa uhria lisää. Niinpä sen pitäisi tiukentaa rangaistusta. Nyt tehtiin päinvastoin. Tämä on käsittämätöntä.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö blogisti yhtään ihmettele sitä, että raiskaustuomioista kerta toisensa jälkeen syntyy kohu? Olisiko mitenkään mahdollista, että "kansan" tuohtumukselle olisi perustellut syyt, joita kannattaisi kuunnella? Jos lähtökohta on aina, että "Moon oikias, soot vääräs", niin keskustelu ei etene mihinkään. Tuomarit arvioivat ja mittaavat teon tuomittavuutta rangaistuksilla. Kohu ja häly kertovat siitä, miten tuomittavina "kansa" tekoja pitää. Miksi "kansa" on väärässä, jos se pitää blogissa kuvatun kaltaisia tekoja erityisen vastenmielisinä ja tuomittavina?

Anonyymi kirjoitti...

Ministerien tehtävänä on selvittää lainsäädännön toimivuutta ja ehdottaa siihen parannuksia. Virolainen väittää Lindströmin astuneen tuomioistuinten tontille, mutta tilanne on päinvastainen. Tuomioistuimet ovat ottaneet lainsäätäjän roolin ja kaiken päälle tuntuvat kantavan huolta myös rangaistuksia toimeenpanevan tahon resursseista hoitaa kaikki tuomitut. Resurssipohdinta ja oikeuspolitiikka eivät kuulu tuomioistuimille. Itse asiassa tuomioistuinten tehtävä on hyvin yksinkertainen, ratkaista heille esitelty juttu. Eduskunta on säätänyt lait ja tarkoittanut myös rangaistusasteikon yläpään käytettäväksi tuomioissa. Mikäli tuomarit eivät tätä ymmärrä, niin lainsäätäjä voi kaventaa tuomioistuinten harkintavaltaa.

Oikeustieteen professoreiden välinen nokittelu tässä asiassa murentaa entisestään uskoa suomalaiseen oikeusjärjestelmän toimivuuteen ja rangaistusten oikeudenmukaisuuteen.

Mitä tulee nykyisen oikeusministerin koulutukseen ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, pidän keskustelua irrelevanttina, koska poliitikot ovat poliitikkoja ja heiltä ei voida edellyttää tietyn alan koulutusta. Poliitikot saavat kansalta valtakirjan toimeensa. Vaalien yhteydessä ei valita edustajia koulutuksen perusteella, vaikka juristit toki ovat olleet hallituksessa aiemmin yliedustettuina. Suomessa on ollut ainakin kaksi puolustusministeriä, jotka eivät olleet suorittaneet varusmiespalvelusta ja siitä huolimatta kumpikin oli erinomainen omalla alallaan. Meillä on myös esimerkkejä oikeusministereistä, joilla on oikeustieteellinen loppututkinto ja he ovat olleet toimessaan täysin katastrofaalisia.

Anonyymi kirjoitti...

YTM Anu Suomela, joka tituleeraa itseään seksuaaliterapeuttina, yhtyy vähättelijöiden kuoroon (”Kun kyse on sukupuolielimistä, niin voi hirveetä, kauheeta ja kamalaa!!”) eikä näytä ymmärtävän, miten haavoittuva alue ihmisen seksuaalisuus on. Se on ihmisen kaikkein herkin ja intiimein alue; kun seksuaalisuus tulee häväistyksi miekka osuu suoraan ytimeen.

Anonyymi kirjoitti...

Vuan on tiällä tosi paljon näissä kommenverkeissä raiskauksen kohteeksi joutuvia ihmmeisiä! Ne tietää näjet tasan tarkkaa miltä tuntuupi ku joutuupi raiskatuksi tai sillai.

Siru Pola kirjoitti...

Onpas täällä tarinaa. Joissain maissa kansan oikeutaju sentään toteutuu. Niissähän tämä uhri olisi vaan ikävä kyllä huonommassa asemassa.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, tää on varsinainen turinatalo!
Päivi Räsänenkin on kovasti tuohtunut tuomiosta ja sanoo ottavansa pikimmiten yhteyttä Jarppaan.
Minua kiinnostaisi kyllä ennemmän Päivin liukumäessä persauksesta ratkennut uimapuku, josta tämä "hillitty" kd kertoi eilen jossakin naisten - tai oliko se miesten - lehdessä.

Anonyymi kirjoitti...

Alkuperäinen blogi-kirjoitus oli asiallinen. Siihen enempää puuttumatta maallikkonäkökulmasta; miten lööppeihin ja nettiin paheksuttaviksi eivät nouse esimerkiksi nakkikiskapahoinpitelyt tai perheväkivalta jotka kuitenkin käsittävät merkittävän osan suomalaisesta henkilöön kohdistuvasta rikollisuudesta? Ovatko nämä vallankäytön tuotteet jotenkin puolustettavampia, kuin raiskaus? Jos kaikista henkilöön kohdistuvista rikoksista halutaan rätkiä kovat tuomiot ja jos näistä turpakäräjistä luettaisiin aina ehdoton tuomio, olisi Suomessa tällä haavaa ainakin kymmenkertainen vankipopulaatio nykyiseen verrattuna... Lisäksi niin kauan, kuin seksuaalirikoksia pidetään "tabuna" tulee uhrinkin asema olemaan kaikkea muuta, kuin omaa itsemääräämisoikeutta vahvistava. Nainen uhriutetaan vielä toistamiseen patriarkaalisen yleisön toimesta, ikään kuin johonkin iankaikkiseen pyhään neitsyeen kajottaisiin. Raiskaus on henkinen ja fyysinen väkivaltarikos, ei enempää eikä vähempää.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Jyrki Virolaiselle erittäin punnitusta ja älykkäästä puheenvuorosta.

Itse olen tähän mennessä tyytynyt seuraamaan asiaa lähinnä iltapäivälehtien otsikoista ja - kuten varmaan moni muukin - olen saanut kuvan että kyseiset nuoret olisivat todellakin syyllistyneet joukkoraiskaukseen - joka yleensä edellyttää ainakin osin uhrin riisumista - perinteisellä tavalla, jossa käytetään miehen sukupuolielintä.

Mutta totuus on siis ollut kaikkea muuta: - uhria ei ole riisuttu, -emättimeen ja peräaukkoon on työnnetty hyvin lyhytaikaisesti sormi, - väkivaltaa ei ole käytetty, toki kiinnipitämistä. Viidestä nuoresta kolme on ilmeisesti vain seurannut vierestä.

Enemmänkin koko juttu tuntuu samalta kuin pikkulasten pippeli- ja pimppileikit, jossa uteliaisuudesta tutustutaan toisen lapsen sukupuolielimiin. Tapahtuma ei missään tapauksessa täytä törkeän raiskauksen tunnusmerkistönä. Jos lievä raiskaus olisi olemassa, kuuluisi lähinnä siihen kategoriaan. Seksin kanssahan tällä ei ollut mitään tekemistä.

Mitä muuten rikoslaki sanoo - mikä on rangaistus - jos joku työntää pakolla suuhuni sormensa?

Anonyymi kirjoitti...

Olisi mukava tietää tässä tapauksessa ja muissakin tapauksissa, mitä helvettiä noissa tapauksissa oikein pitää tapahtua, jotta oikeusistuinten linjan mukaan a) tekijä yleensäkään voi saada ehdottoman maksimirangaistuksen ja b) teko katsotaan törkeäksi.

Mikä on asteikon yläpään tarkoitus? Kuvastaako se rangaistusta, jonka vain joku totalitäärinen raiskausdiktaattori voi saada? Ei yläpään saavuttamisen pitäisi olla mikään käytännön mahdottomuus.

Edellä kommenteissa listatuissa törkeän raiskauksen ehdoissa ongelmallista on se, että monet mainitut raskauttavat seikat ovat jo itsessäänkin raskaita rikoksia ja niistä voisi aivan hyvin tuomita erikseen lisää rangaistuksia. Jos raiskausta ei voida toteennäyttää, pahoinpitely kenties kuitenkin voidaan. Ei sen tarvitsisi olla pelkkä raskauttava asianhaara.

Ja kenen idioottimainen ajatus oli, että vain vuosilla on väliä ja etteikö rangaistuksen ehdollisuus tai ehdottomuus muka täysin muuttaisi rangaistuksen luonnetta ja vakavuutta? Ehdollisen pitäisi olla ehdottoman alapuolella asteikossa. Jos nähdään ongelmana se, että vuoden ehdoton kestää lyhyemmän aikaa kuin kahden vuoden ehdollinen, tulisi joko käyttää jotain muuntoasteikkoa tai yksinkertaisesti lätkäistä erotus ehdottoman jälkeisenä ehdollisena.

Anonyymi kirjoitti...

Tilanne on uhrille ollut varmasti vastenmielinen ja pelottava. Kuitenkin neljä vuotta linnaa sormetuksesta olisi täysin suhteellisuustajun vastaista. Neljä vuotta ehdotonta vankeutta on annettu esim. tällaisesta teosta:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010040811437099_uu.shtml


"Mies kävi naisen kimppuun neljän aikaan aamuyöllä keskellä Helsinkiä. Hän raahasi uhrinsa Hesperianpuiston kävelytieltä läheiseen rantakaislikkoon, missä hän oli tappamisella uhaten raiskannut naisen.

Raiskaus kesti noin kaksi tuntia. Mies käytti useita eri tavalla suoritettuja yhdyntöjä.

Mies tuomittiin neljän vuoden vankeuteen. Helsingin hovioikeus katsoi, että raiskaajan käyttämä väkivalta ei ollut voimakasta. Teon laatu, vahingollisuus asianomistajan kannalta sekä teon pitkä kesto olivat kuitenkin sen mielestä erittäin tuomittavia seikkoja. Tämän vuoksi hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden langettamaa tuomiota.

Vankeustuomion lisäksi raiskaaja joutuu korvaamaan uhrille 9 000 euroa henkisestä kärsimyksestä sekä kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3 000 euroa."


Kansan oikeustajun mukaan rangaistuna tämä tyyppi olisi varmaan huutoäänestetty hirteen.

Anonyymi kirjoitti...

Olen nainen, joka on raiskattu 14 -vuotiaana ja teko on tuomittu törkeänä raiskauksena. Haluan tuoda keskusteluun raiskatun näkökulman.

Mitä raiskattu lapsi, nykyinen nainen, oikeasti, konkreettisesti tuntee?
Teko toteutettiin tunteutumalla kotiini, ja uhkaamalla teräaseella. Vapaudenriisto ja epätietoisuus siitä, mihin tässä joutuu, olivat henkisesti raskaita käsitellä, ja jossain mielessä tulen aina olemaan vähintään varovainen joutumasta uudelleen vangituksi, ja saatan ylireagoida tietyissä tilanteissa. Vapaudenriisto on tehnyt melko mahdottomaksi minulle työskennellä asiakaspalvelutehtävissä sellaisissa paikoissa, joissa pyörii epämääräistä ja humalaista väkeä, esim. ravintolassa.
Itse penetraatio on vain fyysinen teko, ja minulle merkittävä vain siksi että menetin neitsyyteni.. asia jonka jokainen nainen toki haluaisi kokea jotenkin muuten. En kokenut tilannetta seksuaalisena, eikä se ole siksi vaikuttanut seksuaalisuuteeni millään tavalla. Ja oikeasti, jos pitäisi valita, mieluummin penetraatio kuin raaka fyysinen väkivalta, ei se gynekologilla käyntiä pahempaa ole, siis fyysisenä tuntemuksena.
Raiskauksessa tapahtuvassa yhdynnässä oleellista ovat sukupuolitaudin ja raskauden mahdollisuudet, joita joutuu hermoilemaan hiv:n kohdalla 6 kk. Onneksi ei tullut sukupuolitautia, hiviä eikä hepatiittia.. onneksi hakeuduin heti tutkimuksiin ja sain jälkiehkäisypillerit, jotka aiheuttivat tilanteen suurimman fyysisen epämukavuuden, pahoinvoinnin.
Poliisin kanssa ei ollut mitään ongelmia, tulen aina muistelemaan kaikkia tutkintaan osallistuneita lämmöllä. Ystäväni auttoivat ja kuuntelivat, eikä mennyt kauaa, kun asiaa ruodittiin jo mustan huumorin sävyttämänä. Tuomioon olen väärä ihminen ottamaan kantaa, mutta häkki tekijälle kummiskin heilahti.
Itse en tuntenut häpeää, miksi olisin? Tuntemattomiin miehiin suhtaudun varauksella lopun ikääni, enkä avaa ovea jos en tiedä kuka on tulossa. Olen kuitenkin kyennyt rakentamaan onnellisen ja seksuaalisesi tyydyttävän parisuhteen. Olen antanut anteeksi, vaikka en haluakaan nähdä tekijää enää koskaan.

Tältä pohjalta olen aika valistunut maallikko ottamaan kantaa tähän tapaukseen.

Mielestäni oikeuden päätös on lainmukainen ja linjassa muiden, esim. väkivaltatuomioiden kanssa. Ei tällaista tilannetta voi pitää törkeänä raiskauksena. Tässä perusteet.

Teon kohteena ollut ei joutunut kokemaan vakavaa vapaudenriistoa tai konkreettista henkeensä kohdistuvaa uhkaa, eikä pelkoa sukupuolitaudista tai raskaudesta tuossa tilanteessa ole. Penetraatio sormella on varmasti epämiellyttävää, mutta vain epämiellyttävää. Ei synnytä sairaalareissua eikä pysyvää fyysistä vammaa. Suurimpana vammana hänellä on turvallisuudentunteeseen kohdistunut loukkaus, joka voi herkälle ihmiselle olla pitkäksi aikaa lamauttava kokemus. Toivottavasti hän osaa hakea tilanteeseen tarvittaaessa apua. Tilannetta ei kuitenkaan voi pitää lamauttavampana kuin esim. pahoinpitelyn uhriksi joutumista. Tai minkä tahansa onnettomuuden, joka rikkoo ihmisen käsityksen siitä että minulle ei voi tapahtua mitään pahaa.

Loppuun haluan vielä sanoa, että raiskaus ei pilaa uhrin loppuelämää. Tämä on mielestäni vain raiskaajien toiveajattelua. Todellisuudessa se pilaa tekijänsä elämän.

Anu Suomela kirjoitti...

No jopas jotakin! Tällainen paheksunnan ryöppy sen vuoksi, että Suomen oikeuslaitos on noudattanut voimassa olevaa lakia, ja velvollisuuttaan harkintaan. Eikä siis oitis kärrännyt noita ‘vääräuskoisia’ rajojen ulkopuolelle, tai vähintään määrännyt kastroitaviksi. Vai olisiko vähin rangaistus ollut sormien amputointi, kun niillähän tuo rikos suoritettiin.

Miksi juuri seksuaalirikoksien rangaistuksia halutaan koventaa, ja mikä olisi riittävän ankara rangaistus? Onko tässä kyse siitä, että seksuaalisuus on niin hävettävä tabu? Sen vuoksiko ihmiset menettävät rationaalisuutensa, eivätkä edes kykene lukemaan kuvausta siitä, mitä on tapahtunut?

Kai kaikki suomalaiset ovat sitä mieltä, että rikoksia ei saisi lainkaan olla. Niitä kuitenkin on, ja sitä varten ovat olemassa lait ja tuomioistuinlaitos, joka lakeja soveltaa. Oikeusvaltiossa eivät kansanjoukot toivottavasti pääse lynkkaamaan väärintekijöitä.

Anonyymi kirjoitti...

Anon: "Tuomioistuimet ovat ottaneet lainsäätäjän roolin ja kaiken päälle tuntuvat kantavan huolta myös rangaistuksia toimeenpanevan tahon resursseista hoitaa kaikki tuomitut. Resurssipohdinta ja oikeuspolitiikka eivät kuulu tuomioistuimille."

Tuotakoon esiin, että tuomioistuimet ja tuomarit eivät mieti rangaistusta tuomitessaan pätkäkään resursseja ja vankeinhoidon kustannuksia. Sen sijaan lainvalmistelijat eli oikeusministeriö tuovat tuon puolen usein esiin rangaistusjärjestelmää ja asteikkoja "kehittäessään".

Anonyymi kirjoitti...

Virtaselle, kansan oikeustajun mittaaminen on varsin yksinkertainen tehtävä. Kolmikantaperiaatteen mukaisesti eduskunta säätää lait ja tuomioistuin tuomitsee lakien mukaisesti. Lainsäätäjä edustaa tässä kuviossa kansan oikeustajua. Jos tuomiot ovat pääsääntöisesti esim. rangaistusasteikon alapäästä, silloin rangaistukset eivät vastaa kansan oikeustajua. Väkivalta- ja raiskaustuomioiden tutkiminen on helppoa, tarkastellaan muutaman vuoden tuomiot ja katsotaan ovatko rangaistukset annettu siten, että koko rangaistu asteikko on ollut käytössä. Mikäli tuomioistuimet eivät ole noudattaneen lainsäätäjän tahtoa, silloin oikeusvaltiolla on iso ongelma. Tuomiovaltaan ei kuulu oikeus muutta lakia ja lieventää rangaistusasteikkoa. Tutkittavahan oikeuskäytäntö on viimeistään nyt. Raiskaustuomioon tämä kommentti ei mitenkään liity, ongelma on merkittävästi laajenpi kui8n yksittäinen tuomio

Anonyymi kirjoitti...

Käsittäkseni ministeri nimenomaan ei ole ottanut kantaa tähän yksittäistapaukseen vaan haluaa ylipäätänsä tarkistaa rangaistuskäytännöt sekä väkivalta- että seksuaalirikoksiin liittyen. Mitä väärää ja "akateemisesti" moitittavaa tässä on ? Kyllä ministerin työtehtäviin kuuluu hallinnonalansa lainsäädännön aktiivinen kehittäminen. En myöskään ymmärrä, mitä väärää siinä on, että joskus lainsääsäntöä halutaan kehittää jopa kansalaisten toivomaan suuntaan.

Jotain on pielessä esin. siinä että sakkorangaistukset liikennerikkomuksista ovat koko lailla "huikeita" verrattuna väkivalta- ja seksuaalirikoksiin. Tällä hetkellä lainsäädäntömme suojelee taloudellisia interessejä huomattavasti voimallisemmilla rangaistuksilla verrattuna ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen. Onko "akateemisesti" väärin perusteltua, että monien kansalaisten mielestä tämä ei ole oikeudenmukaista ? Mielestäni ei, tämä on pelkästään normaalia inhimillisyyttä ja kykyä eläytyä uhrin asemaan. Uhri joutuu kantamaan tekojen seuraamuksia usein loppuelämänsä.

Jos olisi pakko valita, suljettaisiinko sinut samaan huoneeseen veropetoksesta vai seksuaali/väkivaltarikoksesta tuomitun henkilön kanssa seuraavaksi vuorokaudeksi, niin ainakin itselleni valinta olisi täysin selvä. Jos siellä huoneessa se toinen henkilö kajoaa sitten sinun fyysiseen koskemattomuuteen millään tavoin vastoin tahtoasi, tilanne on normaalisti perushenkilölle sietämätöntä, nöyryyttävää yms.

Ikävä kyllä useimpien työpaikkojen yms. osalta ei ole edes laillista tarkistaa henikön rikosrekisteriä, joten ehdollinen rangaistus (valitettavasti) ei useimmissa tapauksissa merkitse käytännön elemässä yhtään mitään.

Jos ehdolliseen rangaistukseen yhdistettäisiin rajoitettu liikkumavapaus, merkittävämpi vahingonkorvausvelvollisuus, yhdyskuntapalvelus yms. , seuraamus myös konkretisoituisi sekä tekijälle että uhrille edes jollain tavalla. Ja aivan erityisesti nuorten henkilöiden kohdalla todella konkreettinen välitön seuraamus olisi enemnän kuin tarpeen, nuoret kun eivät oikein kykene vielä visioimaan, mitä rikosrekisterimerkintä voi tarkoittaa joskus (kaukana) tulevaisuudessa.






Anonyymi kirjoitti...

Virolaisen alkuperäinen teksti oli hyvä ja harkittu.
Vastauksista iso osa taitaa tulla Persujen Trollitehtaalta, ja luultavasti sama viemäri syöksee sisältöään kollega Kemppisen blogin vastauksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni tuo selvitys on hyvä tehdä oli se sitten kuinka hätäpäissään tehty, tai ei.
Eikö lain sitten kuulu vastata kansan oikeustajua ja jos ei niin mikä otetaan kriteeriksi tuomioiden tasoille? Ehkä jokaisen tuomarin henkilökohtaiset mieltymykset, tai vaikka yhteiskunnan taloudellinen etu.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ja hyviä perusteluja Jyrkiltä. Ongelmana on että nyt mennään huomattavasti syvemmissä vesissä mitä keskivertoisilla hengenlahjoilla voi käsittää kuten kommenteistakin lukee. Ihmiset kokevat loukkaavaana esimerkiksi tosiasioiden toteamisen.

Meillä ei ole lakeja kenenkää kostonhimoa ja (ymmärrettävää) raivoa tyydyttämään. Oikeusvaltio tuo turvaa ja oikeidenmukaisuutta juuri ihmisten irrationaalisuudesta johtuen. Tee yksi blogi, Jyrki, siitä miksi meillä on lakeja tai rangaistuksia. Mikä niiden lopullinen tavoite olisi ja miksi utopiassa ei rangaistuksia (nykyisen muotoisia) luultavasti olisi. Miksi lain rikkomisesta ei aina rangaista kuolemanrangaistuksena ja miten ollaan päästy nykytilanteeseen yms. Eikö ideana ole ettei rikoksia tehtäis? Ihmiset eivät oikeasti tiedä eikä ymmärrä mihin ja mikä filosofia sielä taustalla on. Semmonen yksinkertainen historian katsaus ja looginen päätelmäketju tähän päivään auttaisi monia. Kansan taantuva kyky rationaaliseen ajatteluun yhdistettynä uskomattomaan pöyhkeyteen omasta arvostelukyvystä ja virkavallan haukkuminen on hyvin hyvin pelottava trendi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Käsite (kansan) "yleinen oikeustaju" on myytti, jota on mahdotonta tarkasti selvittää.

Suomessa valtiovalta kuuluu, kuten perustuslaissa sanotaan (2 §), kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Eduskunta säätää lait. Kun eduskunnassa on ympäri maata ja lähes kymmenestä eri puolueista ja useista eri ammttiryhmistä valittua 200 jäsentä, voidaan huoletta sanoa, että eduskunnan säätämä rikoslaki rangaistusasteikkoineen, samoin kuin muutkin lait, vastaa erinomaisen hyvin nimenomaan kansan oikeustajua.

Kun rikokset ovat laadultaan hyvin erilaisia, näin myös raiskaus- ja muut seksuaalirikokset, ei niistä voida säätää laissa kiinteitä rangaistuksia, vaan tuomioistuimille on pitänyt antaa (lailla) runsaasti harkintavaltaa rangaistuksen mittaamisessa. Tuomioistuinten valta (tuomiovalta) perustuu perustuslakiin. Tuomioistuimet ovat lainsäädäntövallasta ja toimeenpanovallasta samoin kuin esim. tiedotusvälineistä ja sosiaalisesta mediasta riippumattomia elimiä; muuten tuomiovallan käyttämisestä ei tulisi kerta kaikkiaan mitään.

Tuomioistuimey eivät voi eivtkä ne myöskään saa toiminnassaan noudattaa esim. jokaisesta rasikaustuomiosta mediassa aivan turhanpäin nostatettua "kohua", jota jotkut median käytettävissä olevat ns. oikeusoopineet lähes hysteerisellä tavalla tuntuvat lietsovan. Olisi outoa ja täysin typerää, jos tuomioistuimien pitäisi alkaa noudattaa, ei vain lakia, vaan jonkun maallikko-oikeusministerin aloitteesta tehtyä "selvitystä" siitä, mitä kansan oikeustaju sanoisi eri rikosten rangaistuksista tai tuomioistuinten konkreettisissa tuomioissa langettamista rangaistuksista.

Jollei hallituksen oikeus- ja työministeri ymmärrä tätä ja myös sitä, että esim. raiskausrikosten laissa säädetyt rangaistusasteikot vastaavat nimenomaan kansan yleistä oikeustajua ja ettei yleisen oikeustajun selvittäminen joillakin naiveilla kyselyillä ole mahdollista, niin sitä pahempi hänelle.

Anonyymi kirjoitti...

Millä se kansan oikeustaju sitä paitsi mitattaisiin?
Sitähän Pontius Pilatus kysyi jerusalemilaisilta ja nämä saivat tahtonsa mukaan. Kansan oikeustaju voitti ja Pilatus pesi kätensä.

Anu Suomela kirjoitti...

Kiitoksia kovasti 14-vuotiaana raiskatulle! Hän toi keskusteluun omakohtaista näkökulmaa ja myös julmaa realismia siitä, millaisia pitkäaikaisia seuraamuksia teosta on hänelle ollut. Hän kertoo myös siitä, mikä häntä auttoi selviämään järkyttävästä kokemuksesta.

Häntä auttoi poliisin asiallinen suhtautuminen, sekä ystävät, joiden kanssa tapauksesta voitiin heittää lopulta mustaakin huumoria. Olennaista kai on, että hän ei joutunut tuntemaan häpeää, joka olisi voinut estää asiasta puhumisen. Eikä kukaan ilmeisesti väittänyt, että hänelle on tapahtunut ‘pahin mahdollinen’, ja elämänsä on nyt pilalla. Eli ympäristö suhtautui asiallisella, aikuismaisella ja terapeuttisella tavalla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tapanilan raiskaustuomiosta ei olisi noussut kohua ja möykkää, jos syytteet olisivat koskeneet perussuomalaisia vastaajia. Nyt möykätään ja puhutaan jopa aivan hulluja lähinnä siksi, että syytetyt ovat somalitaustaisia nuoria. Kyse on aika paljon rasistisista ja mamu-vastaisista mielenilmauksista.

Tänne lähetetään edelleen sanotunlaisia kommentteja. En julkaise niitä.

Skorpioni kirjoitti...

Eihän kysymys siitä,mikä on törkeä raiskaus ja mikä ei, ratkea vasta kuin sen jälkeen kun jotain persupomoa epäillään siitä! Eiköhän silloin kannat selkeä!

Anonyymi kirjoitti...

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos julkaisi viime vuonna selvityksensä Suomalaisten käsityksiä rikoksentorjunnasta. Uskoisin, että taidot siellä ei ole kadonneet minnekään, vaikka se on muuttunut kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutiksi. Uuden ulkoministerin esitys selvityksestä sopii hyvin tuohon linjaan ja jatkoksi vuonna 2004 tehtyyn selvitykseen raiskausrikoksista.

Anonyymi kirjoitti...

Sitten se helmi.
"Käräjäoikeuden mukaan pojat seurasivat naista "jonkinlainen kiusoittelu mielessään".

Blogisti komppaa. "Näyttää siltä, että poikajoukko on lähtenyt seuraamaan naista ja estänyt tämän etenemisen asemalla todella lähinnä kiusoittelumielessä eikä heidän ikään kuin "sormeiluasteelle" jäänyttä tekoaan voida kokonaisuutena arvioiden pitää sillä tavalla erityisen nöyryyttävänä tai julmana kuin rikoslaki törkeältä raiskaukselta edellyttää."

Tällaistä voisi luulla lukevan esim. Kairon alioikeuden päätöksestä. Suomessa ?

Ja sitten se vaikein asia, joka on täysin subjektiivista. Mitä pidetään erityisen nöyryyttävänä ? Eikö tässä paras asiantuntija ole rikoksen uhri ?

Ja sitten se julkisuus aspeksi.
" Epäillyistä kirjoitettiin lehdistössä ja he saivat laajasti huomiota. Tekotapa ei ole ollut julkisuudessa tiedossa, mutta asiasta käytiin keskustelua epäillyn rikosnimikkeen sekä tekijöitä koskevien tietojen pohjalta. Käräjäoikeuden mukaan se, että teosta ei ollut julkisuudessa tarkempaa tietoa, on luonut yleisölle väärää mielikuvaa epäillyn rikoksen tekotavasta.

- Epäiltyjä on uhkailtu, yksi on joutunut käymään koulua turvallisuussyistä etäopiskeluna ja yksi ei ole uskaltanut liikkua juurikaan kotiinsa ulkopuolella. Oikeus katsoi, että tekijöille on uhkailujen muodossa aiheutunut rikoslaissa mainittu "muu seuraamus", joka otettiin rangaistusta mitattaessa huomioon.

Jotta tasa-arvoisuus lain edessä toteutuisi niin eikö tätä pidä soveltaa kaikissa tapauksissa ?


Anonyymi kirjoitti...

Asianomistajan itsensäkö annettaisiin päättää se, mikä on erityisen nöyryyttävää? Äly hoi! Kyllä se on tuomioistuimen tehtävä. Ja tuomioistuin piti perustellusti tekoa nöyryyttävänä, muttei erityisen nöyryyttävänä. Veikkaanpa, ettei rangaistusta muuteta ehdottomaksi hovissa, vaikka maallikot ja muut populistit kuinka möykkäävät.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, Linström, ihanaa!

Anonyymi kirjoitti...

Blogistin esille tuomien asioiden kommentointi, siis nämä kommentit, ovat nykyisin suurella todennäköisyydellä yksi vähistä reaaliaikaisista ns. edes jollakin asiallisella ja moraalisella tasolla olevista keskustelupaikoista.

Ihmettelen tätä maailman menoa. Tuomiojan mukaan emme ole enää pohjoismaa. Tämä keskusteluilmapiiri, siis ei täällä, vaan somessa ylipäätään, osoittaa oikeastaan juuri tätä. Tapanilan asian käräjätuomarin nimi, jonka olen saanut tietää, on tämän somekeskustelun myötä tullut perusduunarin inhokiksi. Häntä vastaan on adressitcom-sivuilla kerättävänä adressi (kirjoitin tahallani nettisivun väärin, mutta adressin allekirjoittaneista suomalaisista henkilöistä kiinnostuneet löytävät nimiluettelon halutessaaan). Kyseinen käräjätuomari, jonka kirjoituksia, siis tuomioita, olen silloin tällöin lukenut, on ollut niisää asioissaan, jotka ovat tulleet luettavakseni, erittäin hyvällä ammattitaidolla ja perustelujen tasolla työtään tekevä nuori tuomari.

Oletukseni on, että hän on tässäkin asiassa ollut omalla, erinomaisella perustelujensa tasolla. Tuomarin tulee lähtökohtaisesti pitää eri etnisestä kultuurista ja kansaryhmistä tulevia henkilöitä ratkaisutoiminnassaan samalla tasolla. Kun tulee eri kulttuurista tulevien ja eri kansanyhmistä peräisin olevien osapuolien asia, tuomarin tehtävä on huomata tämä kaikki tai olla huomaamatta, taikka päinvastoin. Kun tuomioita sitten tehdään, tuomarin preusvelvollisuus on ihmisten tasa-arvo. Sitten perustehtävän moitteettoman hoitamisenjälkeen netistä tulee somekeskustelussa ratkaisijan henkilöön käyvää palautetta, rinnastuu se älyllisellä tasolla 1930-luvulla Suomessakin esiintyneeseen populistiseen toimintaan.

-Tähän kaikkeen voisi olla ratkaisuna kansalasaloite, jossa esitetään perustuslakia muutettavaksi niin, että ainakin oikeusministerin tulisi olla nykymäärittelyjen mukaisesti oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittanut henkilö. Nämä neljä vuotta jaksamme varmaankin tuomalla oikeus valtion perinteet ja perusteet esille eri työryhmissä ja kaikenlaisissa lausunnoissa.

Sana paperimies merkitsee minulle ammattimiestä ja kunnioitettavaa osaajaa omalla alallaan. Sitä älköön otettako mainesanaksi silloin kun tuon osaamisen omaava henkilö ryhtyy tai asetetaan itse kyvyttömyyttään ymmärtämättä tehtävään, joka ei hänelle sovellu, eikä hänellä ole minkäänlaista kompetenssia. Nykysuomen populismi taitaa sitäpaitsi olla ainakin henkisesti lähellä sotien välistä populismia. Tämä tulisi huomioida seurattaessa tätä "keskustelua"ja tuomarin henkilöön kohdistuvaa somehyökkäiliä

Anonyymi kirjoitti...

Kansan oikeudentajua vastaa Suomen laki, tästä olen Virolaisen kanssa samaa mieltä. Oikeudentaju on sidoksissa yhteiskuntamoraaliin ja juuri tämän vuoksi onkin tärkeää kunnioittaa kansalaisten käsityksiä oikeasta ja väärästä.
Rikokset ovat laadultaan erilaisia ja oikeusistuimilla on velvollisuuskin käyttää harkintavaltaa. Tuomioiden on kuitenkin perustuttava lakiin. Nykykäytäntö, etenkin väkivalta- ja raiskausrikoksista annetuista tuomioista vaikuttaisi perustuvan pikemminkin edellisiin oikeuspäätöksiin. Raiskaukset vaikuttavat olevan rikosryhmä josta poikkeuksetta annetaan rangaistusasteikon alapäästä olevia tuomioita, näin tuomioistuinlaitos on astunut lainsäätäjän tontille, koska rangaistukset eivät ole lainsäätäjän tahdon mukaisia. Oikeusvaltion periaatteita rikotaan raskaasti silloin, jos kansalaiset eivät voi luottaa tuomioiden perustuvan lakeihin.
Myös maalikoilla on oikeus arvostella tuomioita ja ennen kaikkea oikeusministerillä on siihen jopa velvollisuus. Mikäli nyt syntynyt käsitys on oikea, väkivalta- ja raiskausrikosten poikkeuksellisen lievistä tuomioista kautta linjan, silloin on välttämätöntä käydä keskustelua siitä, mikä on tuomioistuinten rooli tässä yhteiskunnassa ja kuinka oikeusvaltiossa tulee toimia.
Media ei tuomitse, keskustelua on kuitenkin käytävä, mikäli on instituutioita jotka kuvittelevat olevansa asiallisen kritiikin yläpuolella.



Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymin kommentti sisältää monia virheitä.

Kansan käsitys oikeasta ja väärästä ilmenee lain säännöksistä, sillä ne ovat kansaa edustavan eduskunnan säätämiä. Tuomioistuin kunnioittaa kansan tahtoa ja oikeustajua, kun se tuomitsee lain mukaan eikä riko sitä.

Oikeuskäytäntö perustuu tuomioistuinten, ylimpänä KKO ja KHO, vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön. Tätä suomalaiset tuomioistuimet ovat aina säntillisesti noudattaneet. Tuomiot perustuvat aina lakiin, niin myös Tapanilan raiskaustapauksesta annetut tuomot.

Anonyymin kaksi kertaa toistama ("inttämä") väite, jonka mukaan Tapanila-ratkaisussa ei olisi a) noudatettu lakia ja/tai b) vakiintunutta oikeuskäytäntöä, on täysin virheellinen.

Virheellnen on myös väite, jonka mukaan raiskauksista annetaan joko aina tai yleensä rangaistusasteikon alapäästä olevia tuomioita. Näin ei ole asian laita, kuten on blogijutussani todennut. Meillä on annettu hiljattain törkeästä raiskauksesta jopa maksimirangaistuksia (10 v. vankeutta) ja 4-5 vuoden pituiset vankeusrangaistukset törkeistä raiskauksista alkavat olla jo jokapäiväistä "leipää".

Anonyymi ei joko seuraa lainkaan mediassa selostettuja tuomioistuinten raiskauksista antamia ratkaisuja tai antaa tahallaan perättömän tiedon asiasta. Hän on ilmeisesti seurannut vain Tapanilan tapauksesta annettua tuomioselostuksia, mutta esittää niistäkin virheellisiä tietoja ja väitteitä.

On peräti väärä ja tuomioistuimia suorastaan herjaava väite, jonka mukaan tuomioistuimet olisivat astuneet "lainsäätäjän tontille". Tuomioistuinten tuomitsemat rangaistukset ovat tismalleen eduskunnan säätämien lakien ja siten myös "kansan" tahdon mukaisia.

Ei voida ajatella, että tuomioistuimen yläpuolella olisi jonkinlainen kansantuomioistuin tai sotamiesneuvosto, joka arvostelisi "arvovallallaan" riippumattomien tuomioistuinten tuomioita ja jonka pillin mukaan tuomareiden tulisi tanssia. Sellaisia käytäntöjä saattoi olla aiemmin joissakin "kansantavalloissa". Vai että tuollaisen systeemin anonyymi haluaisi omaksua nyt meilläkin - ja vain yhden tapauksen eli "Tapanilan" perusteella! Pelottava visio!

Järkevään ajatteluun kykenevät kansalaiset luottavat toki tuomioistuinten ratkaisujen oikeudenmukaisuuteen. He luottavat 99 prosenttisesti siihen, että tuomiot ovat lain mukaisia. Jos asianosaiset tai syyttäjä on tyytymätön alioikeuden tuomioon, heillä on oikeus valittaa siitä hovioikeuteen ja edelleen KKO:een. Muutoksenhakujärjestelmä varmistaa oikeudenmukaisuuden toteutumista. Eri asia ovat rettelelöitsijät ja anarkiaan taipuvat mölisijät, jotka vastustavat ylipäätään kaikkea sulasta möykkäämisen ilosta.

On peräti väärä käsitys, että oikeusministerillä olisi oikeus tai peräti velvollisuus arvostella tuomioistuinten antamia yksittäisiä ratkaisuja! Anonyymi ei ilmeisesti ymmärrä lainkaan, mistä puhuu. Asia on nimittäin juuri päin vastoin, eli oikeusministeri eikä kukaan muukaan ministeri saa arvostella konkreettisia ratakisuja, sillä silloin hän syyllistyy virkavirheeseen. Tuomioistuimet ovat hallitusvallasta riippumattomia, ja oikeuden päätöksiä arvosteleva ministeri syyllistyy riippumattomuusperiaatteen rikkomiseen. Tämä nähtiin silloin, kun ex-oikeusministeri Johannes Koskinen kritisoi oikeuksien yksittäisiä päätöksiä. Hän sai sapiskaa oikeuskanslerilta.

Tuomioistuimet ja tuomarit eivät ole, eivät edes kuvittele olevansa asiallisen kritiikin yläpuolella. Kritikin on oltava asiallista ja perusteltua. Nyt Tapanilan tuomion johdosta esitetty kritiikki on asiallisen kritiikin irvikuva. Se on asioista tietämättömien ja puhansisuisten ja -suisten ihmisten asiatonta huutelua, joka perustuu kaunaisuuteen ja osin myös rasistisiin mielipiteisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kommentoi edellä käräjäoikeuden tulkintaa että pojat lähtivät seuraamaan naista "jonkinlainen kiusoittelu mielessään"

Sana "kiusoittelu" olisi ehkä ollut syytä muuttaa sanaksi "kiusaaminen", sillä "kiusoittelu" tarkoittaa tekoa, jonka toinen osapuoli hyväksyy ja ottaa leikkinä.

Perusasia kuitenkin on selvä: ei ole mitään näyttöä poikien aikomuksista (mikä tietysti johtuu siitäkin, että he puhuivat kieltä jota nainen ei ymmmärtänyt). Näin ollen on lähdettävä siitä, että heillä ei ollut raiskaamisen aikomusta, vaan he halusivat "vain" kiusata naista, ja tilanne vei sitten mennessään.

Anonyymi kirjoitti...

Aihepiiri on vaikea ja rakentavan keskustelun aikaansaaminen siitä vielä vaikeampaa. Tuomarin ammattitaidon kannalta tärkeintä on tuntea laki ja sen soveltamiskäytäntö sekä pitää pää kylmänä. Kulloinkin ratkaistava oleva tapaus tulee sijoittaa rangaistusasteikkoon tavalla, jonka teko ansaitsee. Keskusteluun liittyvä ongelma on se, että paljon asioita käsitelleellä tuomarilla on kokemus ja näkemys erilaisia teoista ja tekotavoista. Ts. siitä kuinka vakavia tai vähemmän vakavia tekoja kunkin rikosnimikkeen alla ilmenee. (Näistä suurin osa ihan alkuperäisväestön tekemiä.) Tällaista perspektiiviä suurella yleisöllä ei luonnollisestikaan ole. Mm. tämän vuoksi keskustelu menee helposti ohipuhumiseksi. Toinen keskustelua ohjaava tekijä voisi olla ns. tietämättömyyden verhon alaslaskeminen. Tällöin jokaisen keskustelijan tulisi ottaa kantaa tietämättä omaa rooliaan asiassa. Eli onko hän yleisöstä asiaan kantaa ottava, rikoksen uhri vaiko peräti syytetty. (Vai ristiinnaulinnan kohteena oleva tuomari tai lautamies.) Ajatukset ja argumentit puolesta ja vastaan saattaisivat hyvinkin rikastua.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös sillä persujen työmiehellä jo ole tämän alan asiantuntemusta.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös sillä persujen työmiehellä ole tämän alan asiantuntemusta. Jarppa voi kääntyä hänen puoleensa. Turha vaivata kiireisiä virkamiehiä mokomalla.

Anonyymi kirjoitti...

Työmies on panonsa ansainnu!
Kyllä jämpti on näin!

Anonyymi kirjoitti...

Ehtoollisella eli ehdollisella se selvisi se työmieskin aikanaan. Mutta se kun olikin siihen aikaan kiivas demari. Demarista persuksi se on kääntynny tämä tuplaminiisteerikin.

Anonyymi kirjoitti...

"..jaa, eikö sormettaminen olekaan enää yhdyntään verrattavaa seksiä. Montako sormea pitää käyttää että teko lasketaan miehen sukupuolielimellä tehtävään raiskaukseen verrattavaksi? Entäpä jos käytetään jotain muita esineitä?"

Ei ole, siinä on valtava ero, mm. siksi että:

- Penis on sukupuolielin, sormi ei
- Penis aiheuttaa naisen sukupuolielimiin huomattavasti enemmän vahinkoa johtuen A) koosta B) voimasta, jolla sitä käytetään kehonpainon avulla
- Raiskauksen uhri voi saada sukupuolitauteja tai tulla raskaaksi
- Raiskauksen uhrin on vaikeampi vapautua tilanteesta, koska raiskaaja on koko ruumiinpainollaan hänen päällään
- Edellisen vuoksi uhri on alistetummassa ja nöyryytetymmässä asemassa
- Penetraatio peniksella on uhrille traumaattisempi, aiheuttaa suuremman fyysisen vahingon ja loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan syvemmin

Lisääkin voi keksiä mutta "sormetus" on kaikin puolin lievempi raiskaus kuin penetraatio, ja merkittävästi.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä näin on!
Laki ei muuten tunne lainkaan sellaista käsitettä tai rikosta kuin "joukkoraiskaus".

Anonyymi kirjoitti...

Totta, tää on menossa siihen, että kohta perselle voimakkasti läpsäisy lupaa kysymättä on jo raiskaus.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, ja "joukkoläpsäisy" eli kaksi tai usempia läpsäisyä (yhden tai kahden rikollisen toimesta) puolestaan täyttää erinomaisen hyvin törkiön raiskauksen tunnusmerkistön.

Anonyymi kirjoitti...

Ei rikokseen syyllistynyttä voi rankaista siitä, että tapaus saa suurta julkisuutta. Jotain rajaa nyt näihin kommentteihin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos erittäin hyvästä viestistä

Anonyymi kirjoitti...

Maallikon mielestä raiskaus on aina törkeä. Vastaavasti maallikko ei voi mitenkään ymmärtää sitä, ettei kyseessä ole erityistä raakuutta osoittava teko kun toista tuikataan puukolla rintaan. Kuitenkin tuomarin on otettava kantaa näihin kysymyksiin riippumatta siitä, että maallikko voi pahoittaa lopputuloksesta mielensä. Juristien ei toivoisi julkisuudessa hämärtävän sitä, että tekoja on tukittava lakiin, ei mielikuviin perustuen.

Anonyymi kirjoitti...

Vastaajien ehdollisiin rangaistuksiin voi vielä lisätä sen, että kaikki vastaajathan olivat ennen oikeudenkäyntiä vangittuna. Vangittuna pitäminen on tarkoittanut, että he ovat olleet vankilassa lähes täydellisessä eristyksessä. Täysi-ikäisellä vangitsemisaika oli lähes kaksi kuukautta ja muilla vähän lyhyempi. Lisäksi alaikäiset olivat matkustuskiellosssa. Lisäksi kaikki tuomitut asetettiin tuomion jälkeen yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi valvontaan, mikä tarkoittaa rikosseuraamuslaitoksen suorittamaa valvontaa. Siihen kuuluu velvollisuus selvittää tekonsa merkitys ja muuta pakollista yhteydenpitoa laitokseen sekä velvollisuus pitää osoite- ja puhelintiedot laitoksen tiedossa.

Anonyymi kirjoitti...

Anu Suomela yllä kysyi, miksi seksuaalirikosten rangaistuksia halutaan koventaa. Rikosoikeus on yhteiskunnallinen suojajärjestelmä. Rikoksia ja rangaistuksia typologisoidaan sen mukaan, mitä oikeushyvää on tarkoitus suojata. Lienee päivänselvää että yksilöllisistä oikeushyvistä puhuttaessa henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten rangaistukset ovat tai tulisi olla hierarkiassa olennaisesti ylempänä kuin varallisuusrikokset. Materia on korvattavissa rahalla toisin kuin henkeen, terveyteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvat rikokset.

Blogisti Jyrki Virolainen on oikeassa siinä, että Tapanilan raiskauksesta annettu tuomio on nykylinjan mukainen. Montaa mieltä voidaan kuitenkin olla siitä, onko nykylinja hyvä ja tarvitaanko tiukennusta esim. minimirangaistuksiin. Virolaisella on aiheesta hyvää pohdintaa aiemmassa kirjoituksessa (ks. täältä).

Anu Suomela kirjoitti...

Kiitos anonyymille, joka selvitti vielä sitä, että nuo rikokseen syyllistyneet nuoret ovat joutuneet tutkinnan aikana vangituiksi ja parin kuukauden eristykseen. Lisäksi nuorta rikoksentekijää valvotaan ja kontrolloidaan ehdonalaisuuden aikana. Eivät siis päässeet ihan ‘kuin koira veräjästä’jatkamaan tekojaan.

Omassa lapsuudessani murkkuikäinen lähisukulaiseni syyllistyi jonkinlaiseen jengiraiskaukseen. Hänen äitinsä surun ja häpeän tajuaminen oli varmuudella ankarin seuraamus, mitä kasvuikäinen nuori voi kohdata.

En tunne muslimikulttuuria juurikaan. Mutta voin hyvällä syyllä olettaa, että vieraassa valtakulttuurissa elävät perheet kokevat jo lähtökohtaisesti olevansa heikoilla. Heille omien lasten tekemät seksuaalirikokset ovat todennäköisesti vielä järkyttävämpiä kuin valtakulttuurissa.

Näin etenkin, kun myös vähemmistöjen sisällä paheksutaan yksilöitä ja perheitä, jotka tahraavat ja vaarantavat vähemmistön jo etukäteen tahratun maineen valtakulttuurin silmissä.
Kyllä nuo nuoret miehet siis saavat vähemmistökulttuurin edustajina ihan varmuudella myös oman yhteisönsä sisällä kovat sosiaaliset sanktiot.

Anonyymi kirjoitti...

En pidä kyseistä raiskausta törkeänä. Rangaistukseen en ota kantaa. Raiskauksessa on kuitenkin eräs olennaisesti törkeyttä lisäävä elementti: tällaiselta raiskaukselta ei voi oikein etukäteen suojautua mitenkään. Kun uhrilla ei ole realistisilla toimillaan mahdollisuuksia välttää raiskatuksi tulemista, niin onhan se vakavampi asia, kuin jos olisi ollut mahdollisuus toimia toisin. Tällaista raiskausta voisikin sikäli verrata pahoinpitelyyn, jossa pyörätuolissa oleva pahoinpidellään joukolla keskellä kirkasta päivää normaaleja arkiaskareita suorittaessa.

Anonyymi kirjoitti...

Höpsistä! Tuo oli kyllä täysin ontuva rinnastus.

Anonyymi kirjoitti...

"Ehdolliseksi voidaan määrätä enintään kahden vuoden vankeusrangaistus, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista."

Minusta joukkoraiskaus siinä määrin vakava rikos, että ehdoton vankausrangaistus on perusteltu.

Joissain maissa raiskauksesta seuraa kuolemantuomio, täällä silitetään päätä.

Anonyymi kirjoitti...

Hehheh, meillähän on nyt kuolemanrangaistukseen varsin suopeasti suhtautuva persulainen oikeus- ja työministeri - kentien anonyymikin on persulainen - joten anonyymin ei kannata menettää toivoaan, vaan hän voi uskoa vain lujasti siihen, että oikeus-ja työministeri ryhtyy ajamaan Suomeenkin raiskauksesta kuolemanrangaistusta.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti että "tällaiselta raiskaukselta ei voi oikein etukäteen suojautua mitenkään"

Tämä sisältää implisiittisesti sen, että jos esim. exä raiskaa kun hakee kamansa pois, niin se on "lievempi", koska on joskus aikoinaan tuon exän valinnut ja nyt vielä päästi tämän sisään.

Kuitenkin juuri tuollainen tutun tekemä raiskaus saattaa olla uhrille traumattisempi, koska siinä rikotaan luottamus.

Anonyymi kirjoitti...

Ylivieska-Raahen käräjäoikeus tuomitsi eilen 30-vuotiaan miehen ex-kihlattunsa törkeästä raiskauksesta, törkeästä vapauden riistosta, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja pahoinpitelystä neljäksi vuodeksi vankeuteen. Mies oli uhannut ex-kihlattuaan teräasella ja raiskasi naisen asunnossa, josta tämä ei päässyt pois kahteen vuorokauteen.

Anonyymi kirjoitti...

Edilexissä on tuore kirja-arvostelu:
Kirja-arvostelu teoksesta Ojala, Timo: Seksuaalirikokset.
«Tolvanen», Matti
Lakimies 2015/3–4 s. 566
23.6.2015
Kirja-arvostelu
Alkuperäinen julkaisupäivä: 23.6.2015

Ne blogin lukijat, jotka eivät siihen sähköisesti pääse, voinevat lukea sen kirjastossaan ja lukea kirjalainan avulla myös itse kirjan. Sitten on jo tietoa siitä, mitä oikeusyhteisö asiallisella tavalla pohtii seksuaalirikoksissa. Toivottavasti tämän kommentin lukisivat ne yli 4000 ihmistä, jotka ovat ilmaisseet facebooktykkäyksellä kantansa käräjätuomarin henkilöön ja ne lähes 4000 ihmistä, jotka ovat "allekirjoittaneet" samansuuntaisen adressin.

Maailma on jakautunut kahteen keskusteluun, joissa ei taida olla paljonkaan yhteisiä nimittäjiä. Toinen näistä keskusteluista, jóta olen kuullut valkoroskaksikin nimitettävän, on hallitsematonta. Oikeusministerillämme on entistä pahempi uskottavuusongelma, jos hän ei nyt heti käytä puheenvuoroa, jossa hillittäisiin hänen ilmeisten kannattajiensa tuhoamisvimmaa ja henkisesti tukkikämpiltä olevia mielipiteitä.

Vain asianmukaisen lainsäädäntöhankkeen kautta voidaan asiaan vaikuttaa. Ministerin selvitysajatus on tavallaan sen laillisen lainsäädäntötyön mahdollinen alku. mutta tavallaan nollatutkimus. Jos hän tätä laillista hanketta haluaa edistää ja saada sille uskottavuutta, pitäisi hänen jotenkin sanoa kannattajilleen, että älkää typeröikö vaan odottakaa, jospa tämä selvittely toisi asiaan jotakin.

Oletus on, että tähän korpilakia ajavaan laumaan voisi sittenkin vaikuttaa jotenkin. Jos ministeri ei siihen pysty, olisiko puolueen puheenjohtajalla siihen valtaa. Lauma kiusaa nyt yhtä ihmistä. Jos ei mitään tehdä, näyttää se populistipuolueen irtiotolta laillisuusperinteistämme, mitä ilmiönä ole Suomessa ollut ehkäpä 80 vuoteen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymi on aivan oikeassa.

Tapanilan raiskaustuomiota vastaan möykkääjät levittävät kiihotusmielessä sosiaalisessa mediassa rasistista vihapuhetta tuomittuja ja tuomaria kohtaan! Tähän pitäisi oikeusministerin, pääministerin ja myös tasavallan presidentin toki puuttua. Mutta eiväthän nämä "umpipolitiikot" tietenkään halua antaaa minkäänlaisia vihapuheen levittämistä hillitseviä lausuntoja.

Oman ryhmänsä muodostavat sitten nämä päivystävät rikosoikeusoppineet, joiden kimppuun iltapäivälehdistö oitis tuomion antamisen jälkeen kääntyvät ja joiden hataralla pohjalla ja osin väärien tietojen perusteella antamia kriittisiä ja rangaistusten koventamista ajavia mielipiteitä lehdet sitten suurten otskkojen kera levittävät. Nämä rikosoikeusoppineet eivät näytä ymmärtävän, että he tosiasiassa kriittisillä lausunnoillaan avustavat anarkistien vihapuheiden levittämisessä.

Järki ei kyllä paljon pakota myöskään niitä kansanedustajia, jotka hyökkäävät tuohtuneita kolumneissaan, blogeissaan ja eduskuntapuheissaan riippumattoman tuomoistuimen antamaa tuomiota vastaan ja vaativat hirveällä huudolla - jälleen kerran - raiskauksista ja muista seksuaalirikoksista tuomittavien rangaistusten korottamista. He ovat kuitenkin käsitelleet RL 20 luvun muuttamista kansanedustjina jo monta kertaa, viimeksi viime vuonna, joten itse asiassa he moittivat nyt omaa toimintaansa ja lepsuuttaan. Olisivat, herrn paratkoon, tiukentaneet ko. rangaistuksia, kun heillä on ollut siihen mahdollisuus jo useita kertoja.

Timo Koo kirjoitti...

Tässä on ehkä kaksi pääongelmaa. Ensinnäkin uutisoitu joukkoraiskaus tuo mieleen paaaaljon törkeämmän teon kuin tapahtunut.

Toisekseen ehdonalaista ei taideta mieltää ollenkaan rangaistukseksi.

Niinpä tulee mielikuva, että poikajoukko on hässinyt naista vasten tämän tahtoa ja siitä ei rangaistusta langetettu. Eli ei ihme että tunteet kuohahtavat.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä nykyinen hallitus ei sen enempää osaa kuin haluakaan kehittää oikeuselämää. Johan sen näkee hallituksen rakenteesta, jossa oikeusministeriö on pelkkä jäännöserä, tai sitten sellainem normitalkoiden tehdas, että alta pois. Jos vaikka aloitetaan rikoslaista, saadaan vankipaikkojen romahtamisella iso hyötysuhde säästöissä ja leikkauksissa. Ja sehän yksin nyt ratkaisee. Ei taida enää edes maalaisliitto nojata lakikirjaan.

Anonyymi kirjoitti...

Maalaislittoa ei enää ole. Sen seuraaja Kepu nojaa myös mieluusti kirjaan, ei kuitenkaan lakikirjaan, vaan jäsenkirjaan.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi muuten oheissakkoa eivät tuomioistuimet käytä ehdollisen tuomion kylkiäisenä? Pelkkä ehdollinen tuomio on käytännössä lievempi kuin tuomioistuimenkin määräämä sakko,
jonka maksamatta jättäminen johtaa vankeuteen ja luottotietojen menetykseen.

Anonyymi kirjoitti...

Toisin kuin anonyymi väittää, ehdollisen vankeusrangaistuksen kanssa käyttään usein sakkorangaistusta (oheissakko). Ehdollinen rangaistus on aina sakkorangaistusta ankarampi. Sakkoja ei merkitä rikosrekisteriin, mutta ehdollinen rangaistus aina. Sakko ei joha nykyään koskaan vankeuteen eli muuntorangaistukseen; sellaista, hyvin lievää sellaista, ollaan vasta suunnittelemassa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuomio on varmasti lain mukainen. Se on sitten eri asia onko laki hyvä vai huono, sekä se onko lakia tulkittu ja sovellettu hyvin vai huonosti. Tuomion valinta eli lain tulkinta ja soveltaminen on kuin nostaisi arpaa tai löisi vetoa. Tuon arvonnan tai vedonlyönnin tulos on sitten mikä tahansa lain salliman vaihteluvälin sisältä.

Anonyymi kirjoitti...

"Vieras" esittää - tapansa mukaan - oikeuskäytännölle täysin vieraita väitteitä. Ei niissä ole perää.

Anonyymi kirjoitti...

Nykyisenkaltaista lempeää "edistyksellistä" kriminaalipolitiikkaa kannattavat voisivat lukea HS:n mielipidepalstalla 4.7 julkaistun kirjoituksen: "Raiskauksen uhri: Raiskaustuomio on osa uhrin toipumista" http://www.hs.fi/mielipide/a1435892530205

Kirjoituksesta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että kirjoittaja on juridisen koulutuksen saanut henkilöt, joten hänen kommenttejaan professoritkaan eivät voi työntää syrjään pelkkinä "maallikon jaarituksina". Kirjoittaja tuo oman järkyttävän kokemuksensa kautta esille sen, että uhrin näkökulmaa ei tulisi sivuuttaa, kun pohditaan rangaistuksen tarkoitusta. Näin usein kuitenkin käy. Keskustelu tuntuu valitettavan usein kääntyvän tekijän yhteiskunnassa pysymisen tukemiseen.

Näin on käynyt tämänkin tapauksen kohdalla ja niin kävi myös YLE:n taannoisessa tuomioillassa, jossa päärooliin pääsivätkin uhrien asemasta rikoksen tehneet henkilöt.

Minusta kyse ei voi olla pelkästä rikosoikeusjärjestelmän kustannustehokkuudesta tai rikosten ehkäisystä rikokstentekijän yhteiskuntaan palauttamisen näkökulmasta. Mielestäni rangaistus ei palvele vain yhteiskunnan intressejä, vaan ennen muuta uhrin. Siksi rangaistuksen pitää tuntua, kuulua ja näkyä. Se auttaa uhria toipumaan ja näin uhri tuntee saaneensa oikeutta ja tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Nykyinen rangaistusjärjestelmä ei ole suinkaan vain "lempeä" kuten anonyymi yrittää huonolla menestysellä väittää. Törkeästä raiskauksesta tuomitaan Suomessa aika usein 4-6 vuoden vankeusrangaistuksia ja jopa maksimirangaistuksiakin on joskus annettu. Anonyymin olisi syytä perehtyä asiatietoihin eikä esitellä vain omia mielipiteitään yleisinä käsityksiä.

Anonyymin kannattaisi lukea, ei vain Hesarin mielipedikirjoituksia, vaan esim. myös edellä 26.6. tälles aitille kommenttina lähettyn naisen viesti; hänet oli raiskattu 14-vuotiaana. Se ei ollut katkera, niin kuin Hesarin julkaiseman "juridisen koulutuksen saaneen" henkilön kirjoitus.

Juristiprofessorit ja lakimiehet yleensäkään eivät suinkaan "työnnä syrjään" kaikkia maalikoiden lausumia, tuollainen väite ei pidä paikkaansa. Kaikki hyvin perustellut ja iadot mielipiteet kelpaavat professoreille. Mutta käytännössä maallikot, jopa nykyinen oikeus- ja työministeri ihan virkansa puolesta, esittävät vain todella jaarituksia eli lyhyitä tokaisuja ja yrittävät tehdä niistä "yleisiä käsityksiä".

Uhria ja hänen kohtaloaan ja asemaansa ei ole toki nohdettu kriminaalipoliitisessa keskustelussa, ei myöskään raiskausrikoksista annetuista rangaistuksista keskusteltaessa. Tuokin on täysin virheellinen väite. Uhrin asemaa ja tukemista on käsitelty ja pohdittu jo vuosikymmeniä paljon enemmän kuin "tekijän tukemista".

Myöskään Tapanilan raiskauksesta puhuttaessa uhrin asemaa ei ole sivuutettu, kuten anonyymi perustettomasti toteaa. Sitä ei tehty myöskään YLE:n "taannoisessa tuomioillassa", jossa uhrin asemaa käsiteltiin enemmän kuin rikoksenttekijän. Tämän muistan oikein hyvin, sillä seurasin tuota ohjelmaa.

Rangaistusjärjestelmässä ei ole kyse suinkaan yksinomaan "kustannustehokkuudesta tai rikoksen ehkäisystä" , ei liioin vain rikoksentekijän yhteiskuntaan palauttamisesta. Tältäkin osin anonyymi puhuu perättömiä. Rangaistus ei oalvele tietenkään "vain yhteiskunnan intressejä", niin kuin anonyymi väittää ja laukoo. Uhrin tilanne ja asema otetaan aina ja asianmukaisella tavalla rangaistusjärjestelmää uudistettaessa asianmukaisella tavalla huomion.

Rangaistuksen tarkoiutksena ei kuitenkaan voi olla yksinomaan kosto ja kostonhimon toteuttaminen kuten anonyymi näyttää ajattelevan. Rangaistukset eivät voi olla epäinhimillisiä ja perustua Hammurabin lain tavoin "silmä silmästä, hammas hampaasta" -ideologiaan. Rangaistusten tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, rikoksen vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Tämän pääsäännön anonyymi unohtaa tyystin omassa vuodatuksessaan.

Raiskauksen uhrin toipúinen ei ole tietenkään "kiinni" yksinomaan rangaistuksen ankarauudesta, kuten anonyymi yrittää väittää. Uhri saa oikeutta, kun esim. raiskausrikos tutkitaan, tekijä saadaan kiinni, asetetaan teostaan vastuuseen ja tuomitaan oikeudessa vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti oikeudenmukaiseen ja tekijän syyllisyyttä vastaavan rangaistukseen.



Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tapanilan tapauksen kommentointia on turha enemmälti jatkaa. Kaikki asiaa koskevat kysymykset on käsitelty blogijutussa ja monia kymmeniä kertoja myös lukijoiden kommenteissa.

Tapanilan "joukkoraiksaajia" vaatii vankilaan lähinnä vain äänekäs ja törkesäti mm. jutun tuomaria vastaan mieltään osoittava maahanmuuttovihaa lietsova joukkio, jota jotkut ns. rikosoikeusoppineet ja jotkut lehdet ja tv-kanavat ovat kriittisillä lausunnoillaan olleet, useimmat toki tahattomasti, kiihottamassa suoranaiseen joukkohysteriaan, kansan oikeustajun mittaamiseen jne.

On täysin turhaa ja naiviia väittää, että "useimmat ihmiset haluavat" Tapanilan raiskaajat vankilaan. Itsenäisiä ja riippumattomia tuomioistuimia on turha yrittää painostaa tällaisilla typerillä lausumilla. Sitä, pitäisikö käräjäoikeuden tuomiota muuttaa syyksiluksemisen ja tuomittujen rangaistusten osalta, ei ratkaista huuto- tai kansanäänestyksellä, väitetyllä kansan yleisellä oikeustajulla, adresseihin kerätyillä nimillä, anarkistien rasistisilla vihapuheilla ja -kirjoituksilla, vaan ko. kysymykset ratkaisee riippumaton hovioikeus, jonne syyttäjä on ilmoittanut valittavansa.

Tapanilan uhri on saanut oikeutta esitutkinnassa ja käräjäoikeuden käsittelyssä ja myös hänellä on mahdollisuus valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ehdollinen voi olla mikään rangaistus, jos kerran aiemmat tuomiot vaikuttavat alentavasti seuraavan rangaistuksen määrään. Se on etukäteisalennus.

Anonyymi kirjoitti...

Jotain outoa: 20 v tyttö onkin nainen ja 1994 ja 1995 syntyneet mieshenkilöt (21v ja 22v) ovatkin "poikia"!!!!!

"Käräjäoikeuden mukaan pojat seurasivat naista"

Anonyymi kirjoitti...

Hovioikeus piti tekoa törkeänä ja kovensi tuomiota.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001156221.html